Rupesin tuossa jokunen aika sitten väkertämään pientä apuvälinettä kuperien ja koverien muotojen sorvaamiseen niin tuli mieleeni, että siitähän saisi jonkinlaisen jutun raapustettua. Toivon mukaan tämä pakina poikisi lisää tälle alueelle jorinaa, itsestäni tekeminen on melkeinpä mielenkiintoisempaa kuin lopputulos

Ideana tässä on tehdä vähän samanlainen värkki mitä avarruspää on ja pultata se sorvin poikittaiskelkkaan. Lähtökohtana tässä oli luokkaa 120 mm x 40 mm ja 130 x 16 mm kiekonpalaset sekä 16 mm lattaa. Aivan alusta en tullut ottaneeksi kuvia, mutta puuttuvat työvaiheet on ainoastaan tuon laakerointisysteemin tekeminen. Tärkeintä oli tehdä mahdollisimman ohut rakennelma, jotta voisi isojakin pallopintoja tehdä, tukevuutta kuitenkaan uhraamatta.




Ylempi eli paksumpi kiekko pyörii siinä päittäiskuulalaakereitten varassa alemman kiekon varassa, joka taas pultataan sorviin.

Seuraavaksi pyörivä kappale laitetaan jyrsimeen kiinni ja keskipiste etsitään keskireiän suhteen. Sen jälkeen siihen ajetaan liukukappaleelle ura. Samalla ilman irrottamista kaiverretaan mitta-asteikon toinen puoli, +/- 15 mm millin tarkkuudella.

Uraan siis tehdään lohenpyrstö, joka kiristetään sivusta pidätinruuveilla. Sen takia ensiksi pitää sahata lohenpyrstön toiselle puolen viilto. Samalla tehdään reiät pidätinruuveille ja niihin kierteet.

Seuraavaksi kappale pitää asetella jyrsimeen niin, että tuo ura on todellakin X-akselin suuntainen. Muuten noihin asteikkomerkintöihin tulisi virhettä. Helpoiten se onnistuu pyöröpöydän avulla ja kellottamalla tuota uran seinää.



Tällainen 28 mm lohenpyrstöjyrsin on aika hentoinen tähän hommaan, mutta maltilla onnistuu kyllä.

Samalla tavalla ajetaan lohenpyrstö siloiteltuun latan palaseen. Tästä siis tulee liukukappale jossa terävarsi on kiinni.

Seuraavaksi itse terävarren tekoa. Ensiksi sorvataan pyörötankoa tasan 20 mm paksuiseksi, päähän hieman ohennusta (tarkoitus selviää myöhemmin). Sitten se keskitetään pyöröpöydässä olevaan pakkaan ja jyrsimen akselille mahdollisimman tarkasti.




Teräpalana käytän tässä TCMT-muotoista eli kolmion muotoista palaa. Koko on sellainen, että sen sisään mahtuu 3/8" kokoinen ympyrä eli 3 mm jyrsintapilla pöytää pitää liikuttaa noin 3.26 mm Y-akselin suhteen. Sitten vaan ajetaan ura, pyöritetään kappaletta 120 astetta, ajetaan toinen ja samalla tavalla kolmas. Lopuksi siloitellaan kolon pohja ja tehdään kiinnitysruuvilla reikä ja kierteet.




Kuinka ollakaan, pieleenhän se hieman meni. Terävarresta tuli sorvattua vähän liian lyhyt, joten poterosta pystyin tekemään vain 2.5 mm syvän, ei 3.97 mm joka on teräpalan paksuus. Koska kyseessä on siis *C**-pala eli 7 asteen päästökulmalla oleva, nyt tuosta kolosta tuli sille hieman väljä, koska laskin sen yläreunan suhteen tuon edellä mainitun 3.26 mm arvon. Ratkaisin ongelma sullomalla palan ympärille kullekin tahkolle 0.1 mm kovaa muovia jostain pakkauksesta.

Seuraavaksi liukukappaleeseen tehdä upotukset tuolle terävarrelle. Toinen on liu'un keskellä ja toinen tasan 50 mm päässä keskipisteestä. Samalla kertaa tehdään asteikkomerkinnät.



Tässä vaiheessa porasin ylemmän kappaleen kylkeen 8 kpl reikiä ja niihin kierteet. Kyseiset reiät on tarkoitettu pyöritysvipua varten tai mahdollisesti stopparia varten. Alempaan kappaleeseen porasin 15 kpl reikiä stopparipinnejä varten. Herää kysymys, että mikä ihmeen stoppari? Ihan sitä varten, ettei tästä värkistä sojottavat ulokkeet, tuo vipu tai tuo liukukappale tökkäisi sorvin pakkaan. Tässä muuten meni taas vähän pieleen, kun mallailin tarkalleen tuo yläkappaleen pyöröpöytään kiinni ja rupesin poraamaan reikiä. Puoliunessa tuli tehtyä vähän huono setuppi ja niinpä nuo reiät on 4 astetta vinossa siitä mitä piti. Onneksi sentään vain kauneusvirhe.

Terävarsi ankkuroidaan liukukappaleeseen M8 pidätinruuvilla. Sitä varten liukukappaleeseen pitää porata reiät ja tehdä kierteet.



Vastaavasti terävarteen pitää tehdä pidätinruuville sopiva kolo. Tässä piti saada se kolo just 90 astetta teräpalan kärjestä sivuun, ei tullut aikaisemmin ajateltua asiaa. Ratkaisin asian asettelemalla lehtimitan ja teräpalan kantin avulla ruuvipenkkiin.




Tarina jatkuu huomenna jahka saan kuva-aineiston käsiteltyä. On tällä tekeleellä kuitenkin jo ensimmäiset pallopinnat sorvattu

Eilen tein puolipalloja, tänään palloja tehdessä huomasin, että se vaatii hieman enemmän paneutumista. Lähtökohtana oli tällaista 25 mm rosteritangosta pätkityt palaset joihin vedetty hieman M10 kierrettä ja "karaksI" katkaistu 8.8 pultti.



Näihin urassa oleviin muttereihin kiinnitetään kääntökelkka tai tämä pallonsorvausvärkki.




Hieman monimutkaista tämä kasaaminen kun koko höskää kiinni pitelevä kuusiokolo on tuolla piilossa. Tässä näkyy 16 mm harjateräksestä improvisoitu kahva.

Tuossa näkyy tuon M6 kuusioruuvin kanta, joka estää tuota liukua tökkäämästä pakkaan. Ylipäätään koko tämä pultin nokassa killuva viritys näyttää sille, että eihän tästä mitään tule.



Eikä siitä sitten oikein tullutkaan, pitäisi korvata tuo M10 pultti jollain topakalla akselilla, että saisi tarpeeksi etäs pakasta koko virityksen. Nyt loppuu liikerata täyden pallon sorvaamisessa. Ohuen pultin takia koko systeemi tärisi niin, ettei sorvaamisesta oikein voinut puhua.



Nyt kuitenkin on selvillä, että tuossa itse värkissä on tarpeeksi tukevuutta. Tällaiseen jämäpalaan eilen kokeilin puolipalloa päähän ja eipä juuri paremmin voisi toimia. Halkaisijana tällä palasella noin 30 mm.



Tuon terän kun kääntää 180 astetta (eli laittaa pidätinruuvin liukukappaleen toisesta kyljestä läpi) ja laittaa sen keskipisteen toiselle puolelle, niin silloinhan tällä periaatteessa pystyisi tekemään koveria muotoja, esim. ring rollerin rissat.

Istuskelinpa hetken datamasiinan ääressä ja mietin minkälainen tuosta akselista pitäisi tehdä. Kuinka ollakaan, osoittautui, että eihän tällä systeemillä saakaan tehtyä 25 mm palloja joissa on 10 mm jengat.



Pitänee tehdä varsi erimalliselle teräpalalle tai vaikka pikateräksen pätkälle. Puolustukseksi sanottakoon, että pähkäilin tämän värkin nimenomaan tuollaisia edellä olleita puolipalloja ja noita putkimankelin rissoja varten. Suurimmillaan säteenä voi olla 125 mm, silloin tosin pitää pyörittää sorvia takaperin ja se leikkaava terä on tavallaan takapuolella. 88 mm taitaa olla max. kappaleen halkaisija, eli sitten kun joskus joutaa niin voisi kokeilla englanninpyörän alarullia tehdä. Sellaiset isommalla säteellä (200 ja 300 milliset esim.) olevat pitänee tehdä muutamalla eri kääntökelkan kulmalla sorvaamalla ja hiomalla. Sikäli kun piirtelin yksi ilta cad-ohjelmalla, nuo isosäteiset on ihan tarpeeksi simppeleitä silläkin tavalla tehdä, hiomista tulee luokkaa 0.1 mm.

Melkoisen vaivan oot nähnyt, hieno masiina. Eikö terää kääntämällä onnistuisi paremmin pienet pallot? Huomattavasti kätevämpi kuin mun useampaan ärrään hiottu pikateräsjööti kuitenkin!

Ääh, no niinpä tietysti . Onkin tässä taas vaihteeksi sellainen päättömän kanan oireyhtymä.

Kovan vaivan oot nähny! Meinaatko alkaa tekee vetokoukunnuppeja?
Olin aikanaan toistakymmentä vuotta duunissa mestassa, mikä oli kehittäny pallon valmistuksen ihan maailmanlaajuisesti tappiinsa. Tehtiin/tekevät palloventtiilejä teollisuudelle.
Vastaavia vehkeitä loju nurkissa ja lopuksi jätelavoilla. CNC ja kuulamutteri oli hävittäny noi seiskytluvulla käytöstä.
Täydet pisteet, että joku viittii!
Ois onnistunu muuten sama homma tolla jyrsinkoneella, jakopäällä ja avarruspäällä terä väärinpäin.
Mut jos sarjaduunia alat tekee, sorvi on nopeampi.

Eikun on tuo viila ja hiomapaperi tullut sen verran tutuksi jo, että tuossa kun jalkakontrolleja rupesin tekemään niin pähkäilin, että en samperi kyllä ala. Aluksi just avarruspäätä pyörittelin käsissäni, mutta siitä olisi tullut niin korkea viritys, että lähinnä kaasuttimen neuloja olisi voinut pyöristellä. Ja vaaka-asentoon laittamalla olisi pitänyt lisätä korkeussäätö. Olen myös joskus funtsinut, että jyrsimellä saisi sorvattua niin isot kappaleet jotka ei mahdu sorviin pyörimään. Mutta sitä en tiedä, miksen minä tullut tuota ajatelleeksi Itse asiassahan tuossahan avarruspääkin on ylenpalttista luksusta, jos pyöröpöytään laittaa erikseen kiristettävillä leuoilla olevan nelileukapakan. No eipä tuo harmita kun kuitenkin nyt tuo on sen verran yksinkertaista kun säteen mitta-asteikko on värkissä itsessään. Jos sitten joskus niitä isoimmilla säteillä olevia englanninpyörän rullia tekisi jyrsinkoneella.

CNC ja kaiken muun automatisoinnin varjopuolia on just tuo, että vanhat ihan hyvät menetelmät ja tekijät häviävät ajan myötä. Vaikkapa kartionsorvauslaitteet tai metallihöylät, ennen ihan yleisiä värkkejä, nyt harvempi on edes nähnyt. Vaikka ainakin harrastusluonteisissa hommissa ajaisivat asiansa mennen tullen.