1340 cc Shovelin koneremppa

[Kokkonen]

Sillä aikaa kun tuo 1200 Shovel odottaa vuoroaan, laitan vähän juttua -80 1340 Shovelin koneremontista.

Tarina alkaa jo ajokaudelta 2007, jolloin Shovelin voimalähteestä alkoi kuulua ajoittain outoja ääniä. Ne olivat helähdyksen kaltaisia ja ilmenivät alkuun vain ajoittain,  pintakaasulla ajettaessa tai vaihtamisen yhteydessä. Äänen alkuperää oli vaikea paikallistaa, koska sitä ei saanut kuulumaan pyörän ollessa paikallaan. Ensimmäinen epäillys oli ensiöveto ja siellä eturattaan jousipaketti. Talven aikana levitin koko ensiön, ei sieltä silmin havaittavaan vikaa löytynyt, jousipakettikin oli jämäkkä. Uusi ketju tuli laitettua ja toiveikkaana kaikki nippuun.

2008 kevään ensi ajot kertoivat, ettei ääni ollut mihinkään hävinnyt. Stetoskoopilla kuuntelemalla etusylinteristä kuului hieman voimakkaampi "nakutus" kuin takimmaisesta, joten seuraava epäillyksen kohde oli kiertokangen yläpusla.

Sylinteri pois ja todellakin, pusla oli hieman väljä. Vaihdoin sen (työkalusta kuva alla, joskin kanki on Rautapään) ja JIMsin reamerilla pusla oikeaan kokoon. Kiertokankeakin tuli koiteltua, josko alapäässä tuntuisi väljää, en havainnut mitään poikkeavaa. Kone kokoon ja koeajolle. Helinä oli edelleen siellä  

(...jatkuu..)
Edit typot

[Kokkonen]

Seuraavana oli vuorossa hydraulien jäykistäminen. Ei auttanut. Kone alkoi nakuttamaan voimakkaamin, kuuli ilman stetoskooppiakin, alkuperäiset helinät olivat myös useammin kuultavissa. Auki se on otettava...

Nakutuksen syy selvisi etupytyn poiston myötä.... männäntapin lukkorengas oli hajonnut ja männäntappi pääsi hakkamaan sylinteriin. 
Sama pytty josta olin vaihtanut kiertokangen yläpuslan. Miksikö sokka petti? Syy selvisi jälkeenpäin, kiertokanki oli hieman kiero, väljän puslan kanssa sokka oli kestänyt, mutta kun välys poistui, sokkaan kohdistui isku joka kierroksella ja se antoi lopulta periksi. Olis pitäny tarkastaa silloin kun oli auki...
Yksi kappale oli mennyt tapin kautta männän toiselle puolelle ja muokkasi tapin reikää uuteen uskoon, kuten kuvasta näkyy. Toisessa kuvassa näkyy sokan kappaleiden  mäntään jättämät jäljet.
Kolmannessa vauroitunut sylinteri, männätapin tekemät urat olivat senverran syvät, että sylinteristä tuli hylkytavaraa.

[Kokkonen]

 
Sokan palaset olivat jossain koneen sisällä...mutta etsivä löytää...
Tötterön sisään, nokka-akselitilaan ne olivat ehtineet.
Osaset olivat kulkeneet koneen ja breatherin läpi, mutta ei vielä öljypumpun. Ensimmäiset odottivat kyllä jo tilaisuuttaan.
Kuvat: sokan kappaleet ja yksi paperi niitti Omaa huolimattomuutta vai edellisen saksalaisen omistajan sinne jemmaama....?

[Kokkonen]

Jatketaas etiäppäin. Sylinteri tilaukseen ja kansien kimppuun. Keinuvipuakseleiden puslien vaihto onnistui ihan itsekkin omassa autotallissa. Puslat olivat piukassa, eivät lähteneet liukulekallakaan ennekin katkaisin ne rautasahan terällä. Alla kuvasarjaa (Vielä tiedoksi, kuvat näkyvät vain jos on kirjautunut sisälle foorumiin).
Kun toinen pusla oli poissa, toisen sai pois lyömällä ja varsin sopiva aputyökalu oli tähän Rautapääsportin kannenpultti, kuten kuvasta näkyy.

[Kokkonen]

Uusien puslien asennus olikin sitten helpompaa. Työkalu on helppo tehdä kotikonstein jenkatangosta tai pitkästä pultista. Rautiksen kannenpultilla pusla inan keinuvivun pään tasoa syvemmälle. Öljyreiät tietty kohdalleen. Poraamalla tuli vielä varmistettua öljylle vapaa kulku. JIMs reamerilla sitten puslat oikeaan kokoon. Homma käy kyläsepältäkin kun on sopivat työkalut. 
Ja kuvasarjaa alla.... asennus (ja työkalu), poraus ja puslien brotsaus.

[Kokkonen]

Keinuvipuakseleiden nokat olivat hieman iskettyneet, kuten kuvasta näkyy. Hivasin kolot pois dremelillä ja kiillottelin pinnat asianmukaisella kumihiomarullalla. Kosketuspinnan suoruus on tiety ongelma, kun noin vapaalla kädellä hioskelee. Jos se nyt lohduttaa, niin ei ne olleet kovin suorat ennenkään. Keinuvivun päittäisvälyksen mittaus vielä ennen lopullista kasausta, ohjekirjan mukaan välys 0.004 - 0.025 tuumaa. Kannattaa suosia tuota pienempää rakosta. Jotkut laittavat vielä ahtaammalle, niinkuin minäkin Rautapäässä. Toimi ja on äänettömämpi. Lopuksi O-renkaat paikalleen ja vipukoneistot kokoon. Shovelissa meni nuo mainitut o-renkaat ongelmitta paikalleen. Rautapäässä niiden kanssa tuli kiroskeltua, kun pakkaavat leikkautumaan hieman yläpinnoistaan akselia paikalleen kiristettäessä. Akselin mutterin kiristystiukkuus 8 - 12 ft lbs.

[Kokkonen]

Vikaa oli löytynyt, olin jo kutakuinkin tyytyväinen, eiköhän helinät ole menneen talven lumia. Kannet koneistanut kaveri kuitenkin sai puhuttua minut ympäri tuomaan myös alakerran tarkastukseen, kun kone nyt muutenkin oli levällään. Olin kyllä itse kokeillut kiertokankien alalaakereita, en niissä välystä pysytynyt havaitsemaan. Päitäisvälyksetkin mittasin, hieman ne olivat rajoilla, (0.03 tuumaa max, n. 0,75 mm) koneessani  0,7 mm.
Kone irti ja korjaamolle. Siellä masinisti kokeili veivejä ja sanoi, "kaputt". Jippo olikin siinä, että veivit piti olla noin 45 asetta alakuolokohdan ohi...ja todellakin siinä kohtaa tuntui selvä klappi alalaakereissa.
Veivien alasilmät pystyy teoriassa hiomaan ylikokoon ja käyttämään ylikokorullia, mutta sakukoneistaja oli sitä mieltä ettei kannata, hänellä ei ole vehkeitä niin tarkkaan työhön ja uudet veivipaketit eivät juuri enempää tule maksamaan kuin vanhojen työstökään.
Kiertokankikitti ja molempien puolien raamilaakerit laitettiin tilaukseen. Sekä alapäähän kuuluvat pronssiprikat tietty. Nokka-akselin neulalaakeri vaihdettiin ja tötterön pusla samaan konkurssipesään kun kone oli otollisessa tilassa.

Kun alakerta oli avattu, helinän syy oli selvästi näkyvillä (ks kuva). Yksireikäinen alatappi ei ole kuulemma hyvä, kuin ei kolmireikäinenkään. Kaksireikäisten pitäisi kestää parhaiten. Tuossakin näkee että tapin pinta on lähtenyt katoamaan juuri öljyreiän kohdalta. Laakerihäkkien sivut ja pronssiprikat olivat myös kuluneet pahasti. Kun kuluma on vain osassa kohtaa, rakotulkilla saattaa saada hyviä tuloksia, vaikka totuus olisi toinen.
Miksikö tälläistä jälkeä häkeissä ja prikoissa...? Eiköhän se kiero kiertokanki ole tähänkin ainakin osasyyllinen. :-\

[Smokie]

Parhaat neuvothan tulee aina jälkijunassa, joten...

Noita kiertokangen välyksiä kun setvii niin hyvä konsti on roikottaa kampiakselia kiertokangen yläpää nyrkin sisällä ja lyödä toinen nyrkki siihen päälle. Jos on välystä kiertokanki liikahtaa alaspäin kun kampiakselin vielä "leijuu" ilmassa ja kuuluu ihan selvä kilahdus, vähän niinkuin vanhoista kassakoneista Tuota on tosin hankala soveltaa mihinkään muuhun kuin yläkuolokohtaan.

Aika karun näköinen tappi kyllä sulla..

[Kokkonen]

Aika karun näköinen tappi kyllä sulla..

Oli se aika heikossa hapessa. Ja ajattele, meinasin vielä jatkaa samalla muutaman tonnin 
Siis kone piti vain pienen aikaa helähdystä (1-2 sek), kun kiihdytti varovasti. Paikallaan ollessa ääntä ei edes saanut kuuluviin. Vaurio on suuri sen aiheuttamiin ääniin verrattuna. Mutta ei tolla enää montaa Lapin rallia olis käyty (täältä käsin) 
Pitää kokeilla tota sun tippiä tuohon 1200 myllyyn. Mahtaakohan se toimia noin painavilla limpuilla ja jos lohkotkin on paikallaan? Tietty se on myös siitä kiinni paljonko kaurapuuroa testaaja on syönyt. Mut kokeillaan, teoria kuulostaa toimivalta.

[Smokie]

Nojjoo, eihän se haittaa vaikka alakerta olisi koottu ja rungossakin kiinni, oikeastaan paree vain, saa kokeiltua muitakin kohtia kuin yläkuolokohdan. Ideahan on siinä että jos on välystä niin kuuluu ääni kun välykset liikahtaa eri puolelle.

Toi kuullostaa kyllä arveluttavalta mutta kokeilin sitä varmaan kymmeneen irralliseen kampiakseliin ja heti kun kiertokangen yläpää heiluu edes epäilyksiä herättävän paljon niin kilahtaa.

[Hessu]

On ollu totaalinen räjähdys kohtuullisen lähellä. Noi romut kun vaihtaa maisemaa, niin koko jakopää on yleensä sohlo. Ja parhaassa tapauksessa oikean puoleinen lohko. Kun breatherin pesässä on syvät urat.

[Kokkonen]

Kampiakseli on nyt sitten kootuna ja paikallaan. Kiitos kommenteista. Ainaskin mulle tuli uutta tietoa...

Koska alunperinkin vääntynyt kiertokanki oli ainakin osasyynä tähän konevaurioon, piti niiden suoruus koittaa tarkastaa ennen mäntien ja sylinterien asennusta. Käytin tässä kuvan mukaisia paperiliuskoja, joilla muistaakseni myös S&S homman esittää. Kiertokangen yläsilmässä oleva tappi on koottu kahdesta mänäntapista, jotka ovat pitkällä pultilla kiristetty päittäin yhteen. Kun konetta pyöritetään varovasti, tapin tulisi kohdata molemmat paperiliuskat samanaikaisesti. Jos toista liuskaa pystyy liikuttamaan, toisen ollessa tiukasti tapin painamana lohkoa vastaan, kiertokanki on taipunut.

Tässä tapauksessa homma oli ok. Mittasin vanhat kanget ennen remppaa samalla metodilla, ero oli huomattava.

[Luttakumi]

Kertakaikkiaan mainio foorumi tämä FB.
Tällainen aloittelia arvostaa etenkin näitä havainnollisia kuvia.
Kampuran rihtauskuvia katselisin mielelläni, voi olla joskus sama edessä.


IK

[Kokkonen]

Mukava kuulla, että foorumilta löytyy tarvittavaa tietoa. Yhdessähän me kaikki tätä rakennetaan.

Kampiakselin rihtauskuvia minulla ei ole, kun en ole sitä koskaan tehnytkään. Jollakulla voisi olla, tai jos ei, niin seuraavalla kerralla kamera lekan lisäksi mukaan.

Remppaan. Mäntien asennus kiertokankiin oli seuraava operaatio. Tässä taas vähän pohdintaa, koska männäntapin sokka oli edellisessä kokoonpanossa pettänyt, joten vaihtoehtoja piti tarkastella. Männät tulivat W&W:lä, 8:1 tavalliset valusellaiset. Sokat olivat (onneksi) vieterimallia, jotka taitavat olla parhaimpia pysymään paikoillaan. Evon sokat olivat myös hyllyssä, mutta jäivät kuitenkin hopealle, pronssille tavalliset sokat.
Vieterisokan asennus ei yhtäkkiseltään ollut helppoa eikä selvää, mutta kun sen tosiaan venyttää tuuman mittaiseksi ja sitten survoo paikalleen vaikka pikku ruuvimeisseliä apuna käyttäen, niin jo homma luonistaa. Huom. näiden valumäntien mukana ei tullut mitään sokkien asennusohjetta, piti luntata KB:n sivuilta. Meinas siinä ensin mennä sormi suuhun...
Teflon tulppia käytetään ilmeisen yleisesti varmentamaan sokkaa. Minä en sellaisia asentanut.

Kuvissa:
1. Sokkavalikoimaa, tavallinen, evo ja "vieteri" jollaisena se on paketissa
2. Vieterisokka venytettyvä
3. Sen asennus.

[Lyytinen]

Enpä ole varmentamisesta kuullut, sokan korvaamisessa kyllä tulppia on käytetty. Ei ne oikein käyttöpyörään minusta kuulukaan kun siihen tefloniin junttautuu kuitenkin kaikki moska ja sitten se toimii eräänlaisena hiomakivenä.

Noita keskimmäisen tyylisiä sokkia laitettaessa kannattaa sitten olla tarkkana ettei ole väärään aparaattiin tarkotetut sokat. Liian ohkaset ei pidättele mittään tappeja. Nimimerkillä 40 km ja varikolle takasin.

Pitääpä yrittää olla osumatta lekalla kameraan