Siperian Sputnik

[Kokkonen]

Kyllä tuo hohotusventtiili ja ajoitus on tullut tarkistettua, oli kohdallaan ja kunnossa.
Seuraavana on vuorossa sivuvaunun asennus ja katsastus....keväämmällä.

[kimmo l]

Muista katsastaa L3 + sivuvaunu tai vaihtoehtoisesti L4 ja irroitteva vaunu. helpompi on saada L3 lisävarusteena vaunu, silloin voi ajaa sollona, jos extremeä haluaa..

[Kokkonen]

Kiitos vinkistä taas kerran, koitan pitää tuon mielessä.

[Kokkonen]

Siperian talvi on hellittänyt ja Sputnikin päältä on puhallettu pois irralliset pölyt ja hämähäkinseitit ja valmistauduttu viimeistelyvaiheeseen. Komsomolin nuorisojärjestön kansantanssiryhmä lahjoitti tankkimerkiksi punaisen tähden. Samaa tähteä on kuulemma käyttänyt joku länsimainen bluesbändi, tosin ilman keskuskomitean lupaa.
Sensijaan tarrapainon väki oli valmistanut tankkitekstit työn juhlien maininkien nousuhumalassa ja oli lukenut nimen väärältä riviltä. Taigan Taifuunihan on tunnettu skootterimerkki, joten se lätkäistiin paikalle, sillä uusintatilauksen toimitus olisi kestänyt viisi vuotta.



Tässä tämä arojen kiituri. Tähän ei länsimainen suunnittelu enää pysty. Käytännöllisyys, kauneus, ruoste ja pyhä yksinkertaisuus samassa paketissa. Harrikka pääsi aikanaan aika lähelle.



Sitten se sivuvaunu. Viimeistelyvasara ei riittänyt säätöjen irrottamiseen vaan vaadittiin kunnon lekaa ja liekkiä. Pohjastakin paistoi tundra läpi, joten lisäpeltiä vaadittiin. Vahvuuksista ei tingitty, 1,5 mm jotta ei pienimmistä männyistä heti painu luokille.



Mutta jo vain, siinä se nyt on. Säädetty ja koeajettu. Normaali 5 m leveä suora tie ei tuota mitään suurempaa ongelmaa jos vastaantulijat ovat valppaana.



Sitten leikki leikkinä. Pyörä toimii varsin mainiosti, lähtee hyvin käyntiin ja käy nätisti. Oikea pytty tai sisuskalut kilkuttaa tyhjäkäynnillä vaikka tönärit on säädetty 0.1mm ja tarkastettu. Aika näyttää.
Sivuvaunun säädöt tein karkeasti, pyörän kallistus 2 astetta, on "noin" arvioin sen vatupassilla. Vaunun aurauskulma 10 mm, mittasin pitkien lautojen avulla, sekin "noin". Mutta on ajossa hyvä, ei kanita, voi ajaa yhdellä kädelläkin. Välitykset tuntuvat pitkähköiltä, jarrut yllättävän hyvät, myös etujarru. Peruutusvaihdekin menee päälle, mutta oli alkuun hankala löytää, nyt systeemi on tiedossa.

Kuten tuo joskus tyttären Vespaan hommaamani tankkiteksti sanoo "Tech for fun". Pitää paikkansa.

[Motomatti]

Käytännöllisyys, kauneus, ruoste ja pyhä yksinkertaisuus

Merkittäviä ja kannatettavia asioita. Mutta tuosta ruosteesta sen verran että onko pääteltävä niin että korroosionopeus on suurempi kuin ajoneuvon nopeus koska on päässyt tarttumaan? Harppisaksassa tekivät edistyksellisen auton puukomposiittikorin jo kauan sitten ja huippunopeus säädettiin niin että tikka jäi lentonopeudessa selvästi jälkeen. Länsimainen tiedemiesryhmä on tietääkseni vasta nyt saavuttanut DDR:n tason puukomposiittivalmistuksessa mutta sarjavalmistusasteelle on päästy vasta karkeissa rakennemateriaaleissa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Puukomposiitti

Sivuvaunu siis lienee myös törmäysturvallinen tukevan rakenteensa myötä eli aineelliset vahingot olisivat ajonhallinan menetyksen seurauksena vain lieviä tai ei lainkaan. Henkilöitähän kyllä riittää.

Kotitalossani oli renki joka oli sodan aikana ollut sotavankina jossain tuottoisalla viljelymaalla keskisiperialaisella arolla ja heillä oli hommana kaivaa kaivoja kovaan savimaahan. Kun tuli oikein kovaa savea vastaan niin piti räjäyttää. Räjähteitä oli mutta ei sytytyslankaa. Sotavangeista aina yksi laitettiin tikkaita myöden kaivoon panos ja nalli mukana ja tikkaat vedettiin pois ettei tule aineellisia vahinkoja. Näin eteni kaivojen teko arolla.

[Kokkonen]

Isäukolla oli kuuskytluvulla tuollainen harppisaksan edistyksellinen ajopeli. Varsin monikäyttöinen materiaalinsa ansiosta. Ovista sai mm varsin luistavan pulkan. Ainoa haittapuoli oli ovenkahvan reiästä naamalle suihkuava lumi.
Isäukko kippasi auton kerran katolleen perunapellolle. Pomppi aikansa kuin kumipallo, nostettiin auto pyörilleen, ei muuta vauriota kuin lohjennut etulokasuoja. Railo liimattiin kiinni plastic paddingilla. Ei lommoja.

[eeko]

Mä muistan 60-luvulla naapurilla oli vauhtipahvi myös.
Bulgariassa niitä oli vielä 80-luvulla taksina, makeeta oli
ajella beachille.
-eeko

[Motomatti]

Isäukolla oli kuuskytluvulla tuollainen harppisaksan edistyksellinen ajopeli.

Se on sulla sitten verenperintöä tämä ajokaluston taustatekijänä vahvasti. Vahvat aatteet periytyvät.

Muutakin periytyvää: Naapurin pojan kanssa lasketeltiin Pobedan nokkapellillä mäkeä talvella; se ei heittänyt hankea silmille mutta se tuulihaka siinä keskellä etureunaa aiheutti vakavia oireita kun sattuikin hangen alla olemaan isohko kivi mihin vauhti loppui hyvin äkisti. Että on sitä negatiivistakin sanottavaa itätuotteista vaikka yleensä positiivisesti pyrin ajattelemaan. Ei ole lapsilisiä tähän perheeseen saatu. Toisaalta kasvatukselliset ja koulutusmenot jälkikasvun suhteen ovat olleet olemattomat mistä taasen saa kiittää suunnitelmatalouden pitkäaikaisvaikutteisia saavutuksia.

Tuosta urheiluvälineen mallia iskurinuorisolle: http://www.scuderianaftalin.com/tuotteet.html?id=8/442

[Kokkonen]

Sputnik on nyt sitten hyväksytty virallisesti käytettäväksi tieliikenteen hidasteena ja verottajakin sai euronsa pohjattomaan kassaansa.

Projekti ei suinkaan ole ohi, vaan sen rakentaminen jatkuu luonnollisen poistuman kautta, maantiellä, pientareilla, kavereiden pihoissa ja mahdollisesti omassakin tallissa.

Ensimmäiset 100 km meni varsin vaivattomasti. Etupyörän rihtaus lienee syytä tarkistaa. Takapyöräkin oli 10 mm epäkeskonen, mutta se on jo historiaa.
Nämä Suomen tiet ovat paikoin niin huonossa kuosissa, jotta ei aina tiedä, josko nytkytys johtuu ajopelistä vai tien kunnosta. Parhaimmillaan kompensoivat toisensa.

[Kokkonen]

Kaikkia todennäköisyyden, fysiikan yms. lakeja uhmaten Sputnik liikkuu edelleen. Ohmin laki on tosin se joka laittaa väliin kulkemisen kyseenalaiseksi. Vaikka USSR:n Kiovan KMZ savotta sai lukuisia laatupalkintoja liitostekniikasta ja kontaktipinnoista, pakkaa ohmin laki ottamaan selkävoiton virran kulusta.
6 voltin tekniikkaa vaatii hyvät liitokset toimiakseen häviöttä ja sitä tässä kantapään kautta par aikaa opetellaan sekä latureita puretaan ja kootaan. Alkaa käymään jo silmät kiinni ja saattaisi päästä urakkapalkoillekin.
Sain kaverilta lainaan testilaitteen, jossa muutaman kilowatin sähkömoottori taajuusmuuttajan ohjauksella pyörittää remmivälitteisesti laturia. Samalla hoituu säätimenkin testaus ja säätö.

Toiveissa on kuitenkin saada 200 km ajokaudella täyteen.

[Motomatti]

Toiveissa on kuitenkin saada 200 km ajokaudella täyteen.

Sehän on molempiin suuntiin melko paljon jos itärajalta lähtee. Kaikki ei sieltä niinkään pitkälle ole päässeet.

[ss454]

Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton moniasteöljyt olivat kerääntyneet vanhaan öljypohjaan varsin sitkeästi, jopa niin, että epäilen mekaanikon lipsauttaneen joukkoon vaseliiniakin.

Kaveri joka itäpyöriä harrastaa pyysi huomauttamaan tämän keskustelun linkattuani, että kyseinen tunnistamasi vaseliiniöljy on Kosmoliinia. Kosmoliinilla tuotteiden säilyvyys pyritään takaamaan jopa ydinsodan jälkeen.

[Hemuli]

Herr Kokkonen taisi olla viemässä Rautaa Rajalle viime viikonloppuna kun samaan aikaan http://www.svenskaryssmcforeningen.se/ vietti kesäpäiviään Ahvenanmaalla. Ajettiin vaan kyseisen kämppärin ohitse ja myöhemmin samana viikonloppuna näkyi itäihmeitä pitkin poikin saarivaltakunnan maanteitä. Niin tiellä kuin tien sivussakin . Mukana oli myös paljon suomikilvissä olevia härveleitä.

[Redneck]

Hyvän-näköinen ja värinen on Sputnik.
Näissä kiehtoo se että  tekniikan kanssa tulee  toimeen ja pyörä ainakin näyttää vahvalta + kestävältä. Osahankinnatkaan eivät taida viedä perikatoon ? 
Vanhassa raudassa on meininkiä 

[Kokkonen]

Näyttää siltä että nämä itäpyörät ovat levinneet muuallekin kuin tienposkeen. 
Suomen Ural troikka taisi kokoontua Evijärvellä jokunen viikko sitten ja Lättäpäärallissakin näitä tehosekoittimia on tavattu.

Kaverini Kale ajoi Rajalle K750:llä, eestaas, yhteensä reilut 900 km, ei kummempia ongelmia. Perän öljyt ei oikein pysyneet viimeisillä satasilla sisällä.

Itse olen jo tuplannut tavoitteena olleen kilometrimäärän. Näyttäis että lataus alkaa viimein toimia. Vain yksi säädin on kärähtänyt, yksi ankkuri ja yksi akku. Ja repullinen sulakkeita. Ei siis paljon mitään.

Osat ovat vielä edullisia, mutta nousua on havaittavissa.

Metalli on vahvaa, määrä korvaa laadun. Koneen mekaaniset äänet ovat sitä luokkaa, ettei Harrikan tuottamista sivuäänistä osaa enää huolestua mitenkään.