Koritinan käyttö, paljon kuvia

[Hemuli]

Koritinan käyttö alkaa olla katoavaa kansanperinnettä, viimeiset viisi vuotta on puhuttu että ihan milloin tahansa sen myyminen kielletään. No, eipä ole vielä kielletty joten pistetään tähän pari kuvaa tämän päivän harrastetuokiosta. En missään tapauksessa ole ekspertti tässä hommassa ja varmasti jotain tässäkin tehdään päin helvettiä mutta näin olen itse saanut tinat pysymään kiinni.

1. Puhtaus on puoli ruokaa. Irtolian ja rasvan lisäksi pitää hitsisaumoista saada ne tummentumat pois. Tässä hyvä värkki on porakone ja pyörivä teräsharja.



2. Sitten puhtaalle pinnalle levitetään pohjustusaine joka sisältää tina/lyijyseosta ja fluksia. Jos aine on päässyt kovettumaan purkkiin niin tippa vettä sekaan niin taas pelittää. Aine on syövyttävää ja työtilan tuuletuksesta kannattaa myös huolehtia.



3. Annetaan pohjustusaineen kuivahtaa hetkisen, periaatteessa seuraavaan työvaiheeseen voidaan siirtyä saman tien mutta itse odotan muutaman minuutin. Sitten lämmitetään pintaan siveltyä ainetta vaikka pienellä kaasutoholla, pillit on ehkä vähän turhan raju kapistus. Tuollainen kympin biltematoho on ihan helkkarin hyvä, sitä voi käyttää yhdelläkin kädellä. Lämmitä peltiä kunnes näet aineen muuttuvan kirkkaaksi.



4. Tässä vaiheessa huomaat viimeistään jos on tullut lintsattua puhdistusvaiheessa, fluksissa oleva tina ei tartu peltiin. Nyt ei sitä ongelmaa ollut, vaikka kiiltävässä pinnassa näkyykin jonkin verran epäpuhtauksia.



5. Tämän ja kahden edellisen kohdan välillä ei ole montaa sekuntia, pellin pinnalla nestemäisenä helmeilevä aine pyyhkäistään puhtaalla rätillä pois ennen kuin se jähmettyy.



6. Alle jää puhdas tinapinta johon lopullinen koritina sitten tarttuu. Puhtaaseen peltiin se ei jää kiinni.



7. Sitten päästäänkin siihen hommaan joka tuntuu monesta vaikeimmalta - tinan levitykseen. Hommaa varten tarvitaan tukeva levitin, omani tein kakkosnelosen pätkästä. Levitin pitää kyllästää öljyllä ettei tina tartu siihen - edellisestä öljynvaihdosta jäänyt jäteöljy käy oikein hyvin. Kannattaa vaikka jättää lasta yön yli muhinaan öljyyn. Ennen käyttöä sitten pyyhkäistään ylimääräiset pois.



8. Tinatankoa lähdetään lämmittämään kaasutoholla kunnes se alkaa pehmenemään. Tässä kohtaa maltti on valttia - tinaa ei saa lämmittää niin paljon että se muuttuu nestemäiseksi vaan se pitäisi pyrkiä pitämään "taikinamaisena" jolloin se on helposti käsiteltävissä ilman valahtamisvaaraa.



9. Sitten vaan lämmitetään tinaa tarvittavista paikoista ja laavitaan se edellä mainitulla lastallla oikeisiin kohtiin. Amatööri kun tekee niin ei siitä kaunista saa tekemälläkän ...



10. Rankkaa hikoilua ja hiomista ja niin on kappale valmis maalarille - hiontavaiheessa kannattaa käyttää jonkinlaista hengityssuojaina, lyijy on kuitenkin raskasmetalli eikä hyväksi kropalle.



11. Suurempien kappaleiden työstössä hyvä apuväline on koriviila, sitä pystyy säätämään pinnan kaarevuuden mukaan kumpaan suuntaan tahansa.

[Smuige]

Ja mitähän materiaalia tuo "koritina" on?

Ja miksiköhän se olisi kiellettyjen listalla?

No koostumushan on ... 
Ja on kielletty koska ... 

Juoksutinta eli fluxia/fluksia saa myös hapottomana.
Tuo hapollinen juoksutin on pestavä hyvin pois taikka se saattaa ruostuttaa.

[Hessu]

Muistaisin joskus lukeneeni, että on 95% lyijyä. "Tina" vähän väärä nimitys.
Siitä kai rajusti moldattujen customautojen nimitys Lead sled.

Samoinhan taitaa olla uudenvuoden"tinan" kanssa. Käytännössä puhdasta lyijyä.

[Hemuli]

Valitettavasti en työskentele kemian tai turvallisuustekniikan alalla joten en voi kirjoittaa yo-tasoista esseetä Smuigen antamista aiheista, mutta käyttämäni tuotteet olivat Beran valmisteita ja seuraavat tiedot oli saatavissa:


Juoksutteen koostumus

Sinkkikloridi 5-15%
Lyijy (metallinen) 40-50%
Ammoniumbromiidi <2%
Tina 25-35%


Koritina

Tina 28%
Lyijy 72%
Kupari 0-0,5%
Antimoni <.2%

[Jugi]

Erinomainen posti Hemulilta jälleen kerran! Auttaa varmasti montaa harrastajaa.

[j]

Joopa.
Kiitos Hemuli kuvista, eikä tästä lajista ole liikaa ohjeitakaan. Tällaiset maallikoiden tekemät työohjeet hiipivät tajuntaan hyvin.

Se pohjustusaine todellakin ruostuttaa; niin peltiosissa kuin ympäristössäänkin. Tinailemani lokasuoja unohtui muiden kiireiden vuoksi kuukaudeksi lojumaan ja pohjustusaineen huolimaton poistaminen näkyy erittäin hyvin. Itseasiassa hyvä ettei ehtinyt alkaa pintakäsittelyvaiheeseen - saa harjoitella tuota tinaamista lisää...

Suosittelen puuhaa kokeileville juurikin kappaleen jättämistä vähäksi aikaa omiin oloihinsa ettei tule hienon maalipinnan alta ylläreitä sitten myöhemmin. Tässä touhussa ei ole hoppu hyväksi.

jussi

[Hessu]

Lyijyn määrä meni vähän vikaan, mutta se se syy kai silti on.
Toi hitsauksessa syntyvien tummentumien hiominen tai parempi olis puhaltaminen, on ihan pakollinen. Ei tartu juoksute/pohjustusaine millään siihen. Helmeilee kuin vesi lasinpinnassa.

Kun ekan kerran kuulin että tulis poistumaan markkinoilta, oon siitä asti epäsäännöllisin väliajoin ostanu pari kankea varastoon käydessäni tarvikeliikkeissä. Alkaa olee jo aika monta kiloa jemmassa.

[Hemuli]

Jeps, aika nippu sitä on itselläkin hyllyssä ... Aika paljon sitä tunnutaan kuitenkin edelleen käytettävän, meiltäkin sitä myydään 2500 kg vuodessa eikä varmasti olla ainoa tukkuri jolta tinaa saa.

Kilpureissa ei ehkä kannata tinaa käyttää, tuon lokarinpätkän paino lähes tuplaantui noinkin pienellä tinamäärällä.

[mikira]

Oman pappani kanssa kun tätä hommaa tehtiin käytettiin varmaan eri juoksutetta kun sitä ei tarvinnut pyyhdiskellä, varmaan oli sitä Smuigen mainitsemaa hapotonta. Bensatankista kun täytettiin lommo tinalla, käytettiin lämmönlähteenä suurta kolvia ettei tankkiin jääneet bensa tipat syttyisi ja ettei samalla poltettaisi turhaan kaikkia maaleja pois.

Jotkin puhetta oli myös teräsharjasta porakoneessa, en muista pätikö se nyt tähän juttuun. Mutta pappani suositteli mulle lähes poikkeuksetta messinkistä harjaa, ettei turhaan poisteta metallia tai jotain sinnepäin.

[Smuige]

Hessuhan sen ehti jo tossa ensin pääpiirteittäin kertoa.

Valitettavasti en työskentele kemian tai turvallisuustekniikan alalla joten en voi kirjoittaa yo-tasoista esseetä Smuigen antamista aiheista, mutta käyttämäni tuotteet olivat Beran valmisteita ja seuraavat tiedot oli saatavissa:

Juoksutteen koostumus
Sinkkikloridi 5-15%
Lyijy (metallinen) 40-50%
Ammoniumbromiidi <2%
Tina 25-35%

Koritina
Tina 28%
Lyijy 72%
Kupari 0-0,5%
Antimoni <.2%

Eipä mitään esseitä tarttekaan, vaan tämä täsmällinen tieto on hyvä. 
Ja kuvasarja on myös havainnollistava!

Lähes puhdas tina taikka hopeaseosteinen taitaa olla hieman kalliinpaa kuin tuo lyijysekoitus.
Toimiikohan se samalla lailla tuossa hommassa?
Ilmeisesti tuon lähes puhtaan tinan ongelma on sen muuttuminen liian äkkiä kiinteästä juoksevaksi.
Ja hopeaseosteinen toimisi sitten enemmän tuon vanhan lyijytinan malliin.

Nykyisin juotostinakin on sitten lähes kokonaan tinaa (esim hopealla ja kuparilla seostettuna)
Vanhat juotostinat on tyypillisesti 60% tinaa - 40% lyijyä.

Erittäin suuren tinapitoisuuden omaavalla esineellä on taipumus tinaruttoon eli haurastumiseen alle - 13,2C° lämpötilassa.
Lyijytinassa haurastuminen alkaa vasta - 50C° lämpötilassa.

"Puhtaan" tinan erottaa lyijystä vaikkapa taivuttelemalla tinatankoa ja lyijytankoa. Tina ritsee taivuttaessa.

Alumiiniosia (lokarit, tankki) taitaa olla ihan turha yrittää "koritinata". Samoin sinkittyjä osia.
Vai onko joltain onnistunut?

Tuossa hieman pehmytjuottamisesta, sitähän tuo "koritinauskin" on. Eli tuuletuksen kanssa ei pitäisi olla mitään vaaraa.

Lyijypitoisien juotteiden käytön yhteydessä ei biologisissa mittauksissa juottajilla ole todettu altistumattomien (normaaliväestön) viiterajat ylittäviä veren lyijypitoisuuksia (ks. kohta "Kemikaalialtistumisen arviointi").
Pehmeäjuotoksessa lyijy ei kuumene yli 530 oC:n, mikä lämpötila tarvittaisiin, ennen kuin lyijyä alkaisi haihtua merkittävästi ilmaan. Tyypillinen kolvin lämpötila käsinjuotoksessa on 320 â€" 370 oC ja korkeimmillaan juotoslämpötila on joissain menetelmissä noin 450 oC.

linkki>> http://www.ttl.fi/NR/rdonlyres/24297B20-B7FB-42FF-B612-0E41F141355B/0/Pehme%C3%A4juotos.pdf

Tuon juoksutteen poispesemisestä yksi kommentti

Muuten hyvä, mutta ei pelkkä epoksipohjamaali riitä ruostesuojaksi.. Ei muuten pahastikkaan oo kukkinu, mut juurikin niistä kohdista, jonne se pohjuste jäi alle, niin tullee ihan selvästi tinan ja raudan välistä ja maalistaki läpi..

Lisäksi Ford Torino Koritinauslinkki.

[013]

mie oon käyttänyt tina hommissa kuumailma puhallinta, ei valahda ihan niin herkästi.

[Raimo-Raato]

Varsin havainnollistavaa ja hyvinkin samaan tyyliin meni mitä joku wanha guru näytti meille koululla.
Guru kertoili että parhaat levitinlastat saa katajasta ja öljyn sijasta voi käyttää myös mehiläisvahaa. Näytti myös jipon kuinka lommot saa oijottua tinatangon avustuksella. Tangon pää lämmitetään kiinni lommon pohjalle, käännetään tangon toinen pää mutkalle ja hakataan mutkan pohjaan vasaralla niin että syntyy vetävä liike. Tinatanko kuulemma irtoaa siinä vaiheessa automaattisesti kun pelti muuttaa muotoaan ja lommo on kutakuinkin suora.

[Hemuli]

Tuosta pohjustusaineen puhdistamisesta tuli lisävinkkiä alan konkarilta, varsinkin tuollaisista kolosista mitä tuossa meikäläisen lokarissa on. Kuulemma ammoniakki ja pehmeä pensseli ovat parhaita pesuvehkeitä - ammoniakki samalla neutralisoi hapon.

Pitäisköhän tuo oma tinaushomma ottaa vielä kerran uusiksi, jäi vaivaamaan toi pohjusteen poisto - sitä varmasti jäi sinne lokarinsaumaan :-\...

[j]

Olinkin suunnitellut tuota neutralointia. Ammoniakki poistaa samalla nuhan! Mistäs sitä kätevimmin saa hommattua.

Meikällä menee molemmat loksut uusiksi. Joskus aikoinaan koitin poistella vaan niitä kohtia missä tuli turattua sen pohjusteen kanssa, mutta viisainta on tehdä uusiksi kokonaan; muuten ei saa kaikea happoa pois ja veivuu alkaa taas... Tietysti kun tekis alusta asti hyvin niin ei tarttis kärvistellä.
jussi

[Lawless]

Mistä noita säädettäviä koriviiloja saa ostaa ja missä hintaluokassa liikutaan?

Bilteman "raamatusta" en löytänyt.. :-\