Olihan se upeeta saada kaasuttimet kokoon kaikkine osineen ja ohjeen mukaan bensapinnat aseteltuina. Lapsenlapsi työvoimaa käyttäen paketit paikoilleen. Tiedä sitten saako tästä nousevalle polvelle pysyvän kiinostuksen kaksipyöräisiin vai tuleevatko he kuitenkin järkiinsä.



Sputnikin bokseri ei uusista säädöistä innostunut. Kävi kehnommin kuin kertaakaan aiemmin. Ei lainkaan tyhjäkäyntiä, vain hullua huudattamista kierroksilla. Joka tietty oli kersasta kivaa, mutta laittoi minut mietteliääksi. Länsikapitalistin kaasuttimet eivät ehkä olisikaan poissuljettu sijoitus.

Ilmavuotoakaan en löytänyt, liekö sitten tyhjäkäyntipiiri tms tukossa..? Vai olisiko säätöohjeet pelkkää hämäystä, kavala yritys saada länsimaalainen motoristi järjiltään?

Taas kaasuttimet irti, ultaäänipesuun ja ohjeet esille. Siinähän se. Ohje neuvoi asettamaan bensapinnan 26 mm ja sinne sen olin myös asettanut. Tarkempi tarkastelu vaan ositti, että tuolla säädöllä ei välialueen (tai tyhjäkäynti) suutin ei yllä bensaan asti. Joten vältyin juuri ja juuri valkotakkisten vierailulta. Toistaiseksi.

Kyllä oikea tasokin sitten löytyi, se on 13 mm kohon keskikohtaan joka vastaa 24 mm yläosaan, ei siis 26 mm. Voi olla että jollain on ollut pidempi suutin paikallaan ja ohjeet tehty sen mukaan...





Olkoon tämä taas opiksi että ohje ei korvaa ajattelua. Pääni on siis ollut varsin loistavasti tyhjäkäynnillä, toivottavasti sellainen löytyy Sputnikkiinkin.

TuplaWeeberiä ei tarvinnu synkata, oli aika toimiva tuossa paikassa...

40mm DCOE muistaakseni 36 sisäkurkuilla. Väittivät ettei voisi toimia kansiventtiili-Dneprissä, mutta kivasti pelas. Kuten kaverillakin sen kaasarin kaveri, Uralissa...

Litteäluistisiin seoksenarvontalaitteisiin verrattuna kulutus putosi 10litraa satasella vähemmäksi jääden soolona vitosen pintaan, käytös muuttui johdonmukaiseksi ja käyntiinlähtö parani merkittävästi.

Alkaa jo toisinaan harmittaa sen hukkaaminen, mutta vielä sitä on vissiin sen verran järjissään pysyny ettei ole uutta tilalle hankkinu...

Itärintamalta hyviä uutisia. Weber, Bing, Keihin, Dell Orto ,yms... kauppiaat jäätte nyt nuolemaan näppejänne, mutta älkää vielä hukatko yhteystietojani.

Tänään, siis ainakin tänään, Sputnikin kaasuttimet olivat säädöissään, ei niin pilkun päälle, mutta kuitenkin.
On sitten turha luulla, että molemmat toimisivat samoilla asetuksilla. Ehei, todella suuret erot. Jos Harrikat ovat yksilöjä, niin näissä vehkeissä näköjään jopa molemmat sylinterit elävät ihan omaa elämäänsä naapurista piittaamatta.

Sanovat että imusarjojen yhdistäminen noin 10 mm letkulla tasoittaa tyhjäkäyntiä, joten sellainen pitänee tulevaisuudessa laittaa. Siis sitten kun on päässyt hifistelyvaiheeseen.

Myös kytkin, vaihteisto ja perä tuntuvat pelaavan. Eikä takavannekaan vipottanut juurikaan senttiä enempää. Saattaisi olla jopa koeajon paikka soolona lähitulevaisuudessa. Konetta pitänee yritää puhdistaa, kuitenkin.
Muuten, öljyvuodot eivät sitten ole vain harrikoiden ja brittien ominaisuuksia. Osaa sitä siperialaisetkin.

Seuraava kohde on sitten sähköt. Laturi ja säätäjä. Jakajan kansi menee myös vaihtoon. Mutta itämaiset 6 V laitteet pysyvät. Niin uhoan. Ainakin toistaiseksi.

Ai tuommoinen vuotopaikka lisää...

helppo on tosiaan tehdä, laipat vaan koneistaa ja junttaa jonkun letkun väliin..

Tuossa linkki kuvan paikkaan.

Kiitos.
Joo, sillä on kiva nimi "Turbosarja". Alkuperäisessä manuaalissakin sitä lienee kutsuttu "Superchargeriksi". Huomaan, että sosialistinen teknologia tekee ahtimistakin paljon länsimaisia yksinkertaisempia. Maltan tuskin odottaa, asennuksen jäkeen lähtee ranteet venymään. 

Siperian Sputnik pääsi sitten laukkaamaan Suomen lumille. 500 metrin koeajo meni suuremmitta ongelmitta. Vaihdelaatikko tosin päästi kalkkiviivoilla pahanlaisen rääkäisyn. Syy oli ilmeinen, jälkitarkastelussa totesin että laatikossa ei ollut tippaakaan öljyä. Olis vissiin syytä muuttaa jokunen jälkitarkastus ennakkotarkastukseksi. Ei peränkään voiteluaine ollut enää juoksevassa muodossa, joten täytin sen dieselillä ja jätin hautumaan.
Elämäni lyhin öljynvaihtoväli tuli myös saavutettua, meinaan laskin koneen öljyt ulos tuon 500-metrisen suoritteen jälkeen. Teboil öljyt olivat hoitaneet puhdistevelvoitteitaan varsin mallikkaasti. Saatan ajaa seuraavilla öljyillä jopa tuplamatkan, jos niin mittavan haasteen muut osatekijät sellaisen sallivat.
Ai niin, päivän positiivinen uutinen: takajarru toimii.

Voipi olla ettei se takajarru enää jatkossa niin hyvin toimi...

Jos tosiaan täytit perän dieselillä, niin mitä varmimmin se löytää tiensä liuottamansa entisen voiteluaineen kanssa jarruille. Noissa kun perän tiivistys on hieman, sanoisinko, persoonallinen...

On niitäkin tullut vastaan missä ei mikään vaseliinia ohuempi sisällä pysy, mutta tiivisteet uusimalla alkaa jopa sisälläpysymistäkin tapahtumaan...

Aikanaan kyllästyin tuohon öljykylpyiseen takajarruun, ja tälläsin BX:n etujarrun taakse. Loppui kumma kyllä takajarruongelmat...

öljykylpyinen takajarru ei ainakaan jumittele raktorimiehet tietää

ja sitten kun sen takajarrun säätää sillen sopivan tuntuiseksi ja ajaa +7km. on kuvan kaltainen tapahtuma lähes sata varma..

Siis kun säätää kengät liian lähelle, loppujen lopuksi ei pyörä kulje kuin ykkösellä...  saa vaihtaa sen jälkeen myös laakerit.. kokemusta on..



Aika monen aloittelijan moka itäpyörän jarrujen säädössä... jotenkin se vaan lämpiää..

Lainaus käyttäjältä: Jasu - 16 helmikuu 13, 10:58:07
Voipi olla ettei se takajarru enää jatkossa niin hyvin toimi...

Jos tosiaan täytit perän dieselillä, niin mitä varmimmin se löytää tiensä liuottamansa entisen voiteluaineen kanssa jarruille. Noissa kun perän tiivistys on hieman, sanoisinko, persoonallinen...

Näin siinä taisi käydä, oli tullu diiselit rummun välistä lattialle. Joten uutinen muutetaan muotoon, "takajarru toimi". Mutta on se edelleen positiivista tulevaisuutta ajatellen. Toisaalta ei tuolla jäisellä kylätiellä uskalla kyllä jarrutellakaan.


Hieman kerkesin tutustua latauspuoleen. Avasin säätäjän. Siellä oli toiset vaihtokärjet ilman vaihto-ominaisuutta, eli kiinni molempiin suuntiin koko ajan. Ei ole Igorilla eikä Natalialla ollut kokoomalinjalla silmälaseja eikä kärkivälimittaa käsillä. Tuollainen pakkokytkentä aiheuttaa sen, että ankkuri (roottori) on koko ajan maadoitettu eikä akulle tule näinollen takuulla mitään. Jos tämä säädin on ollut paikoillaan, se lienee kärväyttänyt ankkurin käämityksen. Mutta ei tuo ollut tässä pyörässä paikallaan, eihän siinä ollut säätäjää lainkaan. Joku länsimainenkin pyörii laatikossa.

No, taivuttelin kärjet ohjeen mukaisiin välyksiin. Akkulaturilla sain jotain liikettä kärjissä aikaiseksi. Savut jäivät vielä käämeihin sisälle.




Kuvaa editoitu, sekavampi, mutta ehkä myös oikeampi. Kytkennän kuva löytyy tuosta muutama vastaus myöhemmin, josta selviää paremmin mistä kärkiväleistä on kyse.

Minun säätäjässä jännitepuolen vetokärjen ja vetokäämin väliä ei saa alle milliin vaan jää väkisinkin puoleentoista. Joten sillä mennään.

Löytyskö se kytkentä tuolta---> sivulta

Tuo oli ennen käymätön sivu. Kiitos.
Paljon näistä löytyy tietoa maailman sivuilta ja foorumeilta, jos on vaan aikaa ja viiteliäisyyttä etsiä. Eikä sitten ihan kaikkea niele mitä on tarjolla.
Parasta tietoa minä saan parille pitkänlinjan harrastajalle suoraan soittamalla, jutustelemalla sekä täältä foorumlta ja tietty itse tekemällä, eli kantapään kautta.

Siispä kiitän jo tässä vaiheessa kaikkia tänne tietoansa ja kokemuksia jakaneita, tietonne ovat kullan arvoisia, minulle mutta myös muille. Jos en nyt juuri ole kaasuttimia tahi sähköjärjestelmää vaihtamassa, niin ehkä jonain päivänä sellainen saattaa tulla mieleen, etenkin kun tietää vaihtoehtoja olevan olemassa.

Minusta on suunnattoman mukavaa koittaa saada tälläinen vanha tekniikka toimimaan ja viedä se lopulta tien päällekin. Koitan ensisijaisesti saada tuon alkuperäisen digitaalitekniikkaa vieroksuvan sovellutuksen toimimaan sellaisenaan. Yksinkertaisuus viehättää minua niinkuin vaimoanikin.
Ja kun minusta ei ole varsinaiseksi rakentelijaksi, niin puuhastelen projektien kanssa joihin minun taidot saattavat riittää. Hyvien ystävien avustuksella.

Ohessa vielä tuo 6V PP-302 säätimen kytkentäkaavio, sekin saatu alan harrastajalta:

Lainaus käyttäjältä: kimmo l - 16 helmikuu 13, 13:04:23
ja sitten kun sen takajarrun säätää sillen sopivan tuntuiseksi ja ajaa +7km. on kuvan kaltainen tapahtuma lähes sata varma..

Siis kun säätää kengät liian lähelle, loppujen lopuksi ei pyörä kulje kuin ykkösellä...  saa vaihtaa sen jälkeen myös laakerit.. kokemusta on..



Aika monen aloittelijan moka itäpyörän jarrujen säädössä... jotenkin se vaan lämpiää..

Mulla oli useaan otteeseen samanmoinen näky kun laakeri rasvat muuttu litkuks! Löysäilin laakeria muttei auttanu. Sitte tajusin että oli millin liika pitkät ne pultit (4kpl) jotka pitää perän kiinni swingissä. Eli jos vaihtelet nämä pultit niin ole tarkkana ettei tuu liian pitkät

Kiitän taas tuostakin vinkistä. Pyöränlaakereihin joudun varmasti tutustumaan lähemmin jossakin vaiheessa.

Aamulla oli pakkasta 25 pykälää ja uutta lunta 50 senttiä, joten totesin olosuhteiden olevan varsin ihanteellisia laturiremonttiin. Osan viehätyksestä vei seikka, että Sputnik oli sisätiloissa, mutta lämmöt ovat edelleen kytkemättä. Siis oikea laakerinasennuslämpötila. Valitettavsti minun piti kylläkin vasta irroittaa ne.
Generaattori irti ja purkamaan. Harrikan vastaavassa yksikössä ankkuri tulee varsin vaivattomasti ulos, mutta Sputnikissa oli varsin ujo yksilö, eikä se suostunut ulostautumaan. Isompaa vasaraa, kovempaa puuta sekä voimasanoja isoilla kirjaimilla....kunnes sitten jokin alkoi värähdellä pääkopassa - onhan tallin lämpötila varsin alhainen, jospa sillä olisi jotain tekemistä ahdistamisen kanssa. Niin, siis, laturi lämpimäksi ja ulosvetäjällä ankkuri vapautui minuutissa. Helppoa, mutta ei niin hauskaa kun pajavasaralla huiskiminen.

Laakereiden viisivuotissuunnitelmien mukaiset rasvaukset olivat Vladimirilla jääneet tekemättä, muuta vilppiä en siltä löytänyt. Mutta ei kai se sitä tarkoita, että se silti tuottaa sähköä. Jää nähtäväksi.




Edit: tämä kuva ei tietenkään liity mitenkään tähän projektiin, vaikka teksissä mainitaankin Sosialisti, Venäjänkirkko, huveja ja ruumisarkku 

Siperian suunnalla on ollut suht koht hiljaista. Tänään sain lämmityksen talliin, eli avasin ovet selälleen.

Laturinkin niputin, laakereina käytin lupauksistani huolimatta joitain muita kuin alkuperäisiä. Näistä en tosin tiedä vaikka olisivat siperiaakin idemmässä lapsityövoimalla koottuja. Mutta tyypit ovat: etummainen 6201 ja takimmainen 6200. Käytin kokonaan suljettuja, koska laturin suunnittelussa ei kummallekkaan ole öljyn pääsyä järjestetty.

Koeajo piti suorittaa myös, josko öljyt vaihdelaatikossa poistaisi sieltä kuuluneet rääkäisyt. Poisti, joka onkin päivän positiivinen uutinen. Negatiivinen uutinen on että ne öljyt ei pysy sisällä, vuotaa koneen ja laatikon välistä.

Lähdin hieman huonolla valmistautumisella koeajoon, takarengas oli tyhjä, jarrut jäi tallin ja mäki oli suht liukas ja hiekoittamatta. Alas mentiin aika hyvin mutta takaisin ylös en aivan päässyt. Takaperin mäkeä alas luistellessani luulin jo hetken että tilanne on hallinnassa, mutta ei ollut. Pari kimmoketta lumipenkoista ja nurin. Kaipaa lisää harjoitusta. Piti ottaa kovempi vauhti seuraavaan yritykseen. Sanovat että matalampi paine renkaassa antaa paremman pidon, mutta ilmeisesti teoria pitää sisällään jonkin alarajan, sillä tyhjällä renkaalla en huomannut mitään erinomaista pidon lisäystä.
Suuntavakavuuskaan ei ollut kaksinen, mutta pihaan päästiin.

Ai niin, lataus ei toimi vieläkään.