Kyllä sen venttiilikopan takapytystä saa kaikkinensa pois, mutta vaatiihan se pientä ujuttelua. Jos tiivisteet on inankin vinossa, niin vuoto on selvä. Tiivisteen saa pysymään paikoillaan, kun pistää tipan vaikka tiiviste silikonia sinne tänne. Siinä osien takaisin ujuttelussa on juurikin se vaara, että tiiviste liikkuu.

Tarkistitko, ettei vuoto tule tönärin suojaputkien yläpäistä? Ne o-renkaatkin menee herkästi väärään asentoon, jos ei ole tarkkana.

Kuten edellinen kirjoittaja sanoi, ne kopat tulee kyllä ihan hyvin sieltä pois kone kiinni rungossa. Tosin vain yhdessä asennossa - vaatii vähän pyörittelyä ja kokeilua kun ensimmäistä kertaa hommaa tekee. Ei tarvitse venttiileitä painaa alas.

Ne alkuperäiset paperitiivisteet on saatanan keksintöjä, ne tulee tosiaan sellaisina millin siivuina pois ja jos et ole saanut koppia pois niin varmasti on nyt jäänyt johonkin vähän vanhaa tiivistettä ja siitä se vuoto johtuu.

Sitä takapyttyä laittaessa olin tosiaan jo hiukan uupuneessa tilassa . Puolilta päivin aloitin ja kaasarin värkkäsin ekana ja etupytyn kopan sitten, ja viimeiseksi takapytyn. Välissä piti tietysti hoidella sapuskaakin kotiin (vaikka itse en syödä ehtinytkään).

Etujarrun jarrupalat jäivät laittamati, mutta kyllä ne jaksaa odottaa. 

Takapytyn kopan kanssa oli hiukan työkalujen kanssakin onkelmia; sen alimmaisen viipaleen pienemmät ruuvit ovat sen verran kivasti rungon suojissa, ettei normaalin hylsyavainsarjan käyttö tullut kuuloonkaan, ja ruuvien aukominen onnistuikin vasta jossain määrin luovan työkalujen hyväksikäytön ansiosta. Myönnettäköön, ettei minulla ole kovin laveaa työkaluarsenaalia varsinkaan tuumakoossa. Kiintoavaisatsikin uupuu vielä.

Myös kaikkein päällimmäiset kuusiokoloruuvit vaativat omanlaisensa avausoperaation. Yksi kuusiokoloruuvi oli sen verran hyvin jämähtänyt paikoillensa, ettei se auennut ilman dremelin apuja. Lämmittäminenkin kävi mielessä, mutta vasta sen jälkeen, kun avain oli jo livennyt pahemman kerran ruuvin kannassa.