XB12R Bulsu lentoon

[Motomatti]

No se on ainakin ihan selvä että kaasuläppä tulee ahtimen jälkeen. Käsittääkseni Eatoneiden keraamiset lavat sekä takapään kestovoidellut neulalaakerit ei oikein tykkää bensahuuhtelusta.

Ihan ookoo valita systeemi jossa kaasuläppä vasta ahtimen jälkeen mutta ruiskutusmoottorissa suuttimen paikka on valinnainen eikä kaasuläpän sijainnin valinta sido mitenkään sitä missä suutin/suuttimet ovat. Eli voivat olla ihan missä vaan eivätkä välttämättä siellä missä kaasuläppä on.
Juu, ja Eaton on huono kestämään ohentimia eli se suutin sinne painepuolelle mahdollisimman lähelle imuventtiiliä.

Komposiitin teosta ei ole mitään lakeja tai sitovia sääntöjä. Hartsin ja kiihdyttimen sekoittamisen jälkeen on tietty aika tehdä materiaalille jotakin. Mainitsin tuolla aiemmin että kertahommiin on helpoin tehdä kanavien mallit esimerkiksi uretaanista. Finnfoam, tms (styroksivaahto) olisi muuten hyvää mutta ei kestä yhtään polyesterissä olevaa styreeniä joka taas epoksin tapauksessa olisi ihanteellinen kertamuotti. Jos haluaa materiaaliksi hiilikuidun niin silloin kannattaa satsata ja tehdä rakenteet epoksista ja käyttää oikeita muotteja jotka on tehty polyesteristä. Muotteja varten mallit voi tehdä vaikka mistä materiaalista joka kestää polyesteriä. Irrotusaineita ei pidä unohtaa. Eikä loppukovetusta. Erityisesti epoksi vaatii pitkän kovetusajan tai korotetun kovetuslämpötilan tai se sulaa ekassa käynnistyksessä. Muutaman kerran on saunottu hiilikuitupalikoiden kanssa ja jätetty kiuas yön yli lämpöiseksi.

Jos haluaa viimeisen päälle kanavat ja plenumin komposiitista niin homma pitää tehdä kertaalleen esim uretaanista, pakkelista ja kaksikomponettimaalista sellainen kuin sen pitää olla ja siitä sitten muotit ja muottien mukaan lopulliset kanavat.

Esimerkiksi liitteenä olevan VMaxin katteet on tehty ensin uretaanista, seinätasoitteesta ja pakkelista sekä maalattu kaksikomponenttimaalilla. Sen jälkeen irrotusainekäsittely, kuidun levitys, säkitys jokaiselle osalle, hartsin injektointi jokaiselle osalle erikseen ja eri päivinä, kovetus, muotista purku, reunojen viimeistely, loppukovetus ja muu pintakäsittely. Ja sitten ihmetellään miksi hiilikuitu on arvokasta.

[j0j0]

Noniin nyt avartu vähän paremmin muotin ym. teko. Pitää kokeilla joku päivä tota, vai pitäiskö sanoa että jotkut päivät.

[Motomatti]

Ja pöh! Sekoilin tuossa listauksessa. Tärkein välivaihe unohtui. Laitan uusiksi: katteet on tehty ensin uretaanista, seinätasoitteesta ja pakkelista sekä maalattu kaksikomponenttimaalilla. Sen jälkeen irrotusainekäsittely, laminointi käsin märkälaminoimalla polyesteristä ja katkokuidusta muotit mallin mukaan ja niile kovetus ja viimeistely ja vasta sitten polyesterimuottien irrotusainekäsittely, (hiili)kuidun levitys, säkitys jokaiselle osalle, hartsin injektointi jokaiselle osalle erikseen ja eri päivinä, kovetus, muotista purku, reunojen viimeistely, loppukovetus ja muu pintakäsittely.

Polyesterimuottien teko välivaiheena on sikälikin hyödyllinen että kaikista osista jää muotti jäljelle jos haluaa varaosia tai toisen samanlaisen rakenteen.

Eri osakokonaisuuksia voi yhdistellä samaan alipainesäkitykseen. Injektoinnin sijasta voi tehdä myös hiilikuidun märkälaminoinnin epoksilla mutta pitää kiireesti säkittää ja saada alipaineella imettyä ylimääräinen hartsi pois säkistä. Siinä on se hiilikuidun lujuuden salaisuus: paljon kuitua ja vähän hartsia.

Tarvitaan siis alipainepumppu, säkitysmuovia, tiivistenauhaa, alipainekestävää letkua, ilmanjohtospiraalia, imuhuopaa, perforoitua kalvoa, karhennuskangasta ja innostusta.

[j0j0]

Hoh, nähtyäni tän videon alko kiinnostaa tollasen mallin värkkäily: Composite (Fibreglass) Pattern Making Tutorial - Carbon Fibre Airbox Pt.1

Tota Vaahto-PVC-levyä saa Etrasta reilulla viidellä kympillä 10x2030x3050mm.
Mistähän tota polyuretaanilevyä sais, ja vielä vähän paksumpaa mielellään?

On toi aikamoista taidetta kyllä:

How To Do Perfect Vacuum Resin Infusion of a Carbon Fibre (Fiber) Part - Basic Tutorial

[Motomatti]

Normihommaa perusvälinein noissa videoissa. Vielä yksi varsin miellyttävä tapa laminoida on käyttää prepreg-kangasta: http://www.easycomposites.co.uk/Beginners-Guide-to-Out-of-Autoclave-PrePreg-Carbon-Fibre.aspx Sitä varten pitää hankkia arkkupakastin niin materiaali säilyy käyttökelpoisena.
Sen kanssa touhuamien ei pölyä kuten lasi- ja hiilikuitukangas. (Hiilikuitupölyltä pitää suojautua koska se siirtyy hengityksen mukan keuhkoihin ja kulkeentuu sitä kautta kudoksiin.) On kuin tarraa liimaisi kuumailmapuhallin apuna. Sen jälkeen säkitys ja kankaassa oleva ylimääräinen hartsi imetään pois imukankaaseen/huopaan yli sadan asteen lämpötilassa. Prosessi tapahtuu siis lähes kokonaan säkin sisällä näppejä tahrimatta.

Dysonin teho ei riitä tarpeellisen alipaineen muodostamiseen. Tarvitaan alipainepumppu tai jos on ennestään komppressori niin Piab-alipaine-ejektorilla: http://www.piab.com/en-GB/Products/Vacuum-pumps-generators/

Normaali säkitysalipaine vaihtelee 0,4 - 0,8 bar alle ilmakehän paineen. Isommat alipaineet saattavat saada hartsin kiehumaan säkissä. Sitä varten taas tarvittaisiin autoklaavi johon saa muutaman ilmakehän paineen. Silloin alkaa syntymään lentokonelaatuista komposiittiä. Siitä parempi laatukin on mahdollista saavuttaa typpipaineen käytöllä niin saadaan avaruusaluslaatua. Normaalia ns Formula1-laatua on mahdollista tehdä kotioloissakin jos pystyy tekemään riittävän puhtaan ja tasakosteuksisen tilan laminointia varten ja muoteille lämmityksen.

Nopeimmin mallintekovaahtoa saa kun ostaa rakennustarvikkeena myytävää uretaanivahhtoa. Sitä kun oppii ruiskuttelemaan sopivasti niin leipäveitsellä, sahalla ja hiomakoneella syntyy näppärästi malleja. Pinta tiivistetään tasoitteella/pakkelilla ja kösitellään kaksikomponenttimaalilla tai -hartsilla.
Jos kappaletta ei saa ehyenä irti mallista tai muotista niin on unohtunut irrotusainekäsittely tai malli/muotti ei ole loppukovettunut tarpeeksi.

Esimerkiksi lokasuojan teko kuidusta on helpompi kuin metallista. Varsinkin jos on jo pientä pohjaa valmiina.
Tuosta sähköpyöräjutustani kun kelailee alaspäin niin näkee lasikuitulokarin tekoa vaihe vaiheelta: http://www.motomatti.fi/search/label/S%C3%A4hk%C3%B6moottoripy%C3%B6r%C3%A4t

[j0j0]

Joo ei toi enään tunnu niin mahdottomalta tehtävältä. Perkele kun hukkasin yhden (muistaakseni vantaalla sijaitsevan) puljun sivut mistä sai noita säkitysmuoveja ym. tarpeita. Pitää vielä koittaa ettiä se.

Toi loppukovettaminen tuottaa vähän päänvaivaa näin talvella ainakin. Muistaakseni siinä MMAF artikkelissa puhuit loppukovettamisesta kesällä auringon lämmössä, ja että laminoitu värkki loppukovettuu kyllä ajallaan? Riittääkö tuollanen kovettaminen, ettei värkki sitten vaan sulaisi?

Tälläseen törmäsin kanssa aikasemmin päivällä, mikä vaikutti aika kätevältä materiaalilta: Making Composite Intake Tubes

[Motomatti]

Kätevä menetelmä tuossa videossa. Kyseessä eräänlainen prepreg-materiaali ja näkyy tulevan ns. toiminnallinen pinta heti sileäksi. Toisaalta ulkonäköarvoja ei juuri ole. Muotti näyttää myös hieman hankalalta valmistaa: kannattanee jos tekee sarjatyönä useita röörejä. Tuossa aiemmassa kuvassani jossa on Guzzin ilmaputkea näkyvissä on sekä sisä että ulkopuoli aivan sileä koska käytin kaksipuolista muottia.

Loppukovettaminen aurinkovoimalla on edullista. Sopivassa iltapäiväauringon lämmittämässä tuulettomassa nurkassa voi musta hiilikuitupinta lämmetä yli kuudenkymmenen asteen. Siinä kun pitkän viikonlopun niitä paahtaa niin epoksi lakkaa reagoimasta kovetuslämpötilaa alempiin lämpötiloihin. Siksi jotkut kuuman paikan osat kannattaa uunittaa vielä korkeammalla lämpötilalla. Ajan kanssa kaikki osat (muutamssa kuukaudessa - vuodessa) kovettuvat yhtä koviksi ilman uunittamistakin.

Tähän yksi huomautus: Polyesteriä kovetetaan aktivaattorilla = paljon aktivaattoria kovettuminen alkaa lähes heti = työaikaa vähän. Päinvastaisessa tapahtumassa työaikaa paljon.
Epoksi taas sisältää aktivaattorin itsessään mutta tarvitsee tietyn määrän toista komponenttia että tapahtuu kovettuminen. Seossuhdetta kannattaa siis noudattaa tosi tarkasti eli pitää ostaa keittiövaaka verstaalle komponenttien sekoittamista varten. Molempien hartsityyppien kovettumisessa syntyy haitallisia/vaarallisia kaasuja joita ei kannata ainakaan hengittää. Epoksin tapauksesa kaasut ovat hajuttomia.

Molemmat hartsityypit suurissa määrin (yli 1 kg sekoitettuna) voivat aiheuttaa itsesytytyksen tai voivat kiehua pois pöntöstään. Tarkoittaa että ei kannata tehdä isoja satseja jos ei kerkiä käyttämään heti. Lämmönmuodostuksen takia kovettumisaika isolla erällä on lyhyempi kuin pienellä.

Tarkoitit varmaan tätä putiikkia: http://www.kevra.fi/
Pirkanmaalla vastaava pulju: www.jacomp.fi
Tai: http://www.cylex.fi/reviews/viewcompanywebsite.aspx?firmaName=jacomp-oy&companyId=10797801

[ma^ko]

Epoxihartsin asuhteen kohtuuhintainen hankintapaikka viimeaikoina ollut Arsalin Tampereella, myy myös netitse.

[Hemuli]

Eikös Jojon tapauksessa kappale ole niin pieni että sen loppukovetus tapahtuu näppärimmin keittiön uunissa?

[Motomatti]

Juu, liesituulettimen alla. Riippuu varmaan keittiöpäällikön mielipiteestä. Muistan kun aikanaan Kadettin kiertokankia ja mäntiä kyökin uunissa lämmittelin...

Ihan heti ei kannata uuniin laittaa. On käynyt ammattimiehilläkin että epoksipaistos lässähtää kun tulee äkkilämmintä. Ensin lievää lämmitystä ja ajan mittaan sitten äreempää. Polyesteri ei lässähdä vaikka laittaa ison lämmön heti mutta voi itsesyttyä. Olen ollut jokusen kerran isoa uunia (8x4m) sammuttamassa kun on ollut insinöörin osilla "kiire". Menee siinä kiire osan osalta ohi...
Yön yli huoneenlämmössä ja sitten jälkikovetus niin on turvallisemmalla puolella.
Itse olen kovettanut isossa pahvilaatikossa johon auton sisätilanlämmitin (vanha Modernum) työntää lämmintä ilmaa. Jopa laminoin pahvilaatikon lasikankaalla ympäriinsä että sain palamattomuusvarmemman "uunin".

[Hemuli]

Rouva tykkää kun ehdotat että "mitä jos lähtisit vaikka tyttöjen kanssa viettämään iltaa?" - siinä saa monta tuntia peliaikaa ...

Eihän sitä uunia ole pakko pistää heti kahteensataan asteeseen, eikös noi saa säädettyä ihan vaikka hiukan huoneenlämpöä lämpimämmiksi ja siitä sitten pikkuhiljaa ylöspäin.

Mutta liesituuletin on aika hyvä juttu, muistan kun joskus rautiksen sylintereitä lämmittelin maalauksen jälkeen - siinä oli koko mökki maali- ja öljykäryssä, tuli vähän kiire tuulettaa

[ma^ko]

Sopiva jälkipasto on kyllä poluesterillä tärkeämpi kuin epoxilla. Poluesteristä osa voi jäädä poluesteroitumatta, epoxi kyllä kovettuu aikaa myöten omineenkin täysin. Ei kannata kyllä paistaa kahdessa sadas astees kumpaakaan.

[Motomatti]

Nojasin siihen tietoon että itsellä enemmän ahdetussa pyörässä Eaton tuuppaa maksimissaan noin sata-asteista ilmaa kohti sylinteriä. Tasakaasuajossa noin 40 asteista. Eli jälkikovetus on tehtävä muutaman kymmenen astetta korkeammassa lämpötilassa, etenkin epoksilla. Muuten voi röörit pullistella. Kovin lämpötila on heti ahtimen jälkeen.

Jossain keskustelussa vilahti välijäähdytin. Jos haluaa laittaa välttämättä väljäähdyttimen niin sen sijainti olisi sitten siinä heti ahtimen perässä. Tehokkuuden kannalta ajateltuna. Paitsi noin pieni lämpötilaero, jos otetaan ulkolämpötilaksi 20 astetta niin ero on vain 80 astetta ja sillä lämpötilaerolla ei kovin hyvää hyötysuhdetta tavoiteta ajatellen jäähdyttämistä. Toisaalta ilmakanavan tilavuus lisääntyisi.

[j0j0]

Joo pakkohan toi kovetus on uunissa tehdä salaa. Toi "mitä jos lähtisit vaikka tyttöjen kanssa viettämään iltaa?" ei kyllä tulis kuulonkaan, sillä on niin hyvä hajuaisti meikäläisen kanssa ja tietää että sillon on mulla pahoja mielessä. Prätkän vieminen ylimääräseen makkariinkin vaati aikamoisen voitelun, ja kuulen lähes päivittäin kuinka "ihan kuka vaan ei antais kyllä viedä prätkää sisällä" ja "mitä mä oon menny lupaamaan"...

Noo tällä hetkellä leikin alumiinilla ja opettelen sitä hitsailemaan. Itseasiassa hitsasin tänään ekaa kertaa sitä, heleppoo ku heinän teko. Teen varmaan ainakin ekaksi alumiinista painekotelon.

Ahtimen sahasin myös lähes kahtia tänään. Imupuoli takasinkiertoputkineen oli niin julman kokonen.

[j0j0]

Vähän ahtimen tuen/häkin suunnittelua:







Kätevä tuo läpinäkyvä kupu, kun saa hyvin osviittaa teoreettisesta tilasta. Tarvittaessa levitän kupua, tai käytän sen esim. muotin valmistukseen.

Samalla kun teen ahtimelle adapterilevyn/painekotelon lähdön, pitää adapterilevyyn tehdä ainakin takapuolelle kiinnityspaikat.