LainaaTurussa järjestettiin sunnuntaina 14.10.2012 moottoripyöräilyn edunvalvontaa ja sen organisointia pohtiva edunvalvonta-aivoriihi mp-kerhoille. SMOTOn koollekutsumaan aivoriiheen osallistuivat smotolaisten lisäksi H-DCF:n, MP69:n, Veteraanimoottoripyöräklubin ja BMW Moottoripyöräkerhon edustajia.
Tilaisuudessa pohdittiin toimia, joilla saataisiin riittävästi voimaa ja resursseja vaikuttavaan ja tehokkaaseen edunvalvontaan. Aiheen alustajina olivat Teemu Lindfors ja Santtu Ahonen. Tilaisuuden materiaali on ladattavissa SMOTOn nettisivuilla:
http://www.smoto.fi/index.php/uutiset/kerhotiedotteet/758-edunvalvonta-aivoriihi-saa-jatkoa (http://www.smoto.fi/index.php/uutiset/kerhotiedotteet/758-edunvalvonta-aivoriihi-saa-jatkoa)
Aivoriihi kokoontuu uudelleen tammikuussa ja osallistujajoukkoa pyritään laajentamaan.
Olin paikalla tuossa melkein viisi tuntia kestäneessä tilaisuudessa. Teemun ja Santun esitys oli varsin vaikuttava, sekä asiantuntemuksen että edunvalvontaan uhratun vapaaehtoistyön intensitiviteetin ja määrän vuoksi. Selvääkin selvemmäksi tuli, ettei edunvelvonta voi eikä pysty jatkumaan Suomessa sellaisena miten se on tähän asti toiminut. Muutos täytyy tulla sekä taloudellisiin, että henkilöresursseihin.
Mukavaa oli huomata että nyt valtakunnallisen edunvalvontayhteistyön (eli ei SMOTOn jäsen) ulkopuolella olevat kerhot olivat mukana ja varsin positiivisella asenteella.
Hyvä myös, että keskustelut edunvalvonnan kehittämisestä jatkunevat laajemmalla foorumilla edelleen joten on toiveissa että asiaan löytyy ratkaisu, silla siitä hyötyisivät kaikki moottoripyöräilyn harrastajat Suomessa. Ja myöskin viranomaiset. Silla missä muualla se asiantuntemus on ellei harrastajakunnalla ja tuon tiedon siirtoon viranomaisiin tarviaan toimiva, luotettava ja vaikutusvaltainen kanava.
Hienoa että palaveri sujui hyvässä hengessä. Edunvalvontakenttä on ollut pahasti hajallaan viime vuodet ja varsinainen toiminta on kasaantunut samojen yksilöiden harteille. Toivottavasti suomalainen motoristimassa saa rivinsä kasattua yhteiseen taisteluun etujemme puolesta.
Oli tosiaan hyvä juttu, että SMOTO:n ulkopuoliset kerhot tulivat avoimin mielin paikalle.
Mulla ei ole aavistustakaan, mitä tästä brainstormauksesta seuraa. Eikä mulla ole vastauksia siihenkään, mitä tästä pitäisi seurata. Sen kai kuitenkin voi sanoa, että nyt ainakin joku porukka tietää aika tarkasti, että missä tilanteessa mennään. Silloin pystyy tekemään perusteltuja päätöksiä siitä, miten jatkossa pitäisi edetä.
Jos ei tehdä mitään uutta, sillä on seuraamuksensa, ja ne pitää tässä päätösmallissa hyväksyä. Toisaalta kaikenlaista hyvää on mahdollista saada aikaan. Kuinka paljon, se riippuu resursseista.
Tavoitteena kaiketikin on yhtenäisempi edunvalvonnan taustavoima.
Tavoitteen saavuttamiseksi on todettava että taannoiset väärinkäsitykset ovat osoittautuneet väärinkäsityksiksi ja päästä vanhasta kuormituksesta eroon ja lähteä uusilla eväillä laajapohjaisempaan edunvalvontaan.
Turun sessio on hyvä avaus. Lisää on luvassa.
Jotenkin kuvaavaa on se että aktivoitumista tapahtuu vasta silloin kun kakat tahtovat olla jo puntissa. Tai, huonoimmassa tapauksessa, sen jälkeen.
Tiedämme suurin piirtein kuinka monta motoristia maassamme on yhteensä. Tiedämmekö tämän hetkisen järjestäytymisasteen? (Moottoriliitto, MP69, VMPK, merkkikerhot, paikalliskerhot.) Heitän arvion: 10% tai alle.
Siinä toinen työsarka sitten kun nykyinen järjestötaso vetää jo yhtä köyttä...
Palkkaa, korvauksia, palkkioita...
Onko se edunvalvojan palkkaaminen edelleen ihan älytön ajatus?
Mistä pussista rahat otettaisiin? Paljonko olisi varaa maksaa?
Jos minulta kysyttäisiin paljonko täysipäiväisen edunvalvojan pitää saada palkkiota tekemästään työstä, se kun ei ole pelkästään päivätyötä viikolla eikä tapahdu "konttorissa" alinomaan vaan sisältää matkustamista, niin voi tästäkin lyhyestä kuvauksesta jo päätellä että työ on epätyypilliseksi luettavaa. Tosin sitä pystyy tekemään aika-ajoin etätyönäkin kotoa käsin.
Palkka ei siis todennäköisesti olisi pelkkä duunarin palkka vaan vähintään keskijohdon kuukausipalkka työn monipuolisuudesta (lue: moniosaamisesta) johtuen. Palkan ulkopuolelta tulee vielä matkakulut koti- ja ulkomaassa ja ulkomaan päivärahat jos työntekijältä edellytetään osallistumista esim. Feman kokouksiin ja kansainvälisiin konferensseihin.
Palkan lisäksi tulevat maksuun sosiaalikulut ja vakuutukset.
Se mikä on tärkeää työntekijän ohjaamisessa "tuottavaan" työhön että on selkeä linja siitä kuka, tai mikä, ohjeistaa työntekijää. Sekä tietenkin tarkoin rajattu toimenkuva että aika ei mene "lillukanvarsiin".
Melkoisen varmaa on että kokonaiskuluna 5000â,¬/kuussa ei tapahdu vielä mitään.
Toimipistekin pitää olla mistä kyseisen toimijan löytää aina tiettyinä aikoina/päivinä/viikkoina. Joko pitää vuokrata toimistotila pääkaupunkiseudulta, mikä on arvokasta. Kevyempänä vaihtoehtona on käydä neuvotteluja yhteistyötahojen kanssa josko heiltä voisi vuokrata, ainakin aluksi, olemassa olevaa toimistotilaa. Esimerkiksi Moottoriliitto, Liikenneturva, Autoliitto, tms jolla on jo olemassa olevat tilat.
Siinä siis oma mielipiteeni näin pähkäilyn aluksi.
Jokainen voi miettiä millä palkalla kyseistä homma itse tekisi ja riittääkö taidot. Vähintään kahta kieltä pitää osata kohtuullisen hyvin: suomi ja englanti. Ruotsin lisäksi saksaa tai ranskaa olisi hyvä osata.
Pitää myös omata selkeä ilmaisukyky ja sosiaalisia taitoja. Lakitieteen osaamisesta ei ole haittaa ja kaupallinen tutkinto takana on etu. Tekniikan taitamisesta ei ole haittaa. Tietenkin pitää olla aktiivi motoristi että osaa mieltää esitysten ja päätöksien vaikutuksen omaan ja toisten elämään.
Jep,
Sehän on selvää, että henkilö joka kykenee moisiin urotekoihin on todennäköisesti palkkatyössään asemassa, josta tienaa reilustikin enemmän kuin 5000â,¬/kk.
Ei siis ole realistista, että ketään voitaisiin palkata kokopäiväiseksi. Rahaa ei ole, vaikka maksajiksi saataisiinkin...niin keitäs niitä nyt olisi?
Mites osa-aikainen? Sekin olisi parempi kuin vapaaehtoisuus. Nythän on tilanne se, että kun meidän muutama aktiivi heittää hanskat tiskiin väsyttyään, ei ole ketään jatkamaan työtä.
Ehkä rahalla saisi houkuteltua jaksamaan vielä tovin?
Mikä se summa olisi, joka voitaisiin maksaa? Kuka tietää SMOTON yms. budjeteista?
Lainaus käyttäjältä: SanttuS - 17 lokakuu 12, 12:07:48
Mikä se summa olisi, joka voitaisiin maksaa? Kuka tietää SMOTON yms. budjeteista?
SMOTO:lle jäävä jäsenmaksutulo on siinä kolkyt donaa vuodessa nykyisellä jäsenmäärällä (kerhojen kautta yhteensä noin 18000 jäsentä). Rahaa duunarin palkkaamiseen tarvittaisiin siinä satku vuodessa. Ja päälle joku toimitila ja tukku rahaa kaikkeen muuhun.
Villakoiran ydin on siinä, että tähän saakka lysti on ollut harrastajille halpaa. Esimerkiksi minä tai Santtu emme ole saaneet palkkaa latin latia (toisin kuin mm. huru-ukkojen taululla eräs vanhaherra väittää), vaikka kummallakin on takana tuhansia työtunteja suhteellisen vittumaista, kognitiivisesti sitä kaikkein vaativinta ja ajukopan kannalta erittäin kuormittavaa duunia. Harrastajille halpaa, mutta inhimillinen hinta työlle on olemassa. Me maksoimme sen.
Yhtä kaikki, jengi on vissiin jotenkin tottunut siihen, että nää asiat vain tulee jostakin, eikä niistä ole tarpeen maksaa paljoa. Jotkut ovat sitä mieltä, että edunvalvontaa ei ylipäänsä tarvita mihinkään. Toiset taas kuvittelevat, että karvalakkilähetystön lähettäminen johonki ministeriöön on riittävä toimenpide, jonka jälkeen kaikki on kunnossa.
Jotta mikään homma toimisi kunnolla, se yksi työntekijä tarvittaisiin. Muuten tasan kaikki kaatuu vapaaehtoisten niskaan, eivätkä ne nakit ole enää ihmisen kokoisia. Seuraukset ovat kahtalaisia: joko ei tapahdu oikein mitään edistystä, tai sitten burnoutit ovat arkipäivää.
Sorry tämä avautuminen, ei ehkä kuuluisi tänne. Joka tapauksessa tilanne on vaikea. Pelkkä jäsenmaksujen korotuksista keskusteleminen johti isojen kerhojen eroon SMOTO:sta. Toisaalta rahaa pitäisi jostain saada rutkasti lisää, jos halutaan tuloksia. Toivottavasti tuo aivoriihi saa jotain aikaan. Paha paikka.
Avautuminen kuuluu nimenomaan tänne. Samoin muille foorumeille.
Kissa on nostettava pöydälle.
Avautumisessa on se ongelma että se ei miellytä kaikkia. Ja tilanne on kaikenkaikkiaan todella räjähdysherkkä aikaisempien tapahtumien johdosta. Jo se, että vanhat kiistakumppanit on saatu saman pöydän ääreen on todella suuri saavutus ja siitä pitäisi edetä hyvin varovasti eteenpäin. Ettei nyt joku jo lähtöviivalla vedä hernettä nenään ja totea että "me ei leikitä teidän kaa".
Santtu on aivan oikeassa. Jos kukaan ei avaudu näistä asioista ja nosta kissaa pöydälle, ei kukaan saa tietää sitäkään vähää siitä työstä minkä te teette meidän kaikkien puolesta. Itse joudun kunnallispolitiikkona sen verran tekemisiin byrokratian kanssa, että tiedän kuinka tuskaista voi yksinkertaisenkin asian eteenpäin saattaminen välillä olla, vaikka kaikki osapuolet olisi samalla aaltopituudella. Puhumattakaan tilanteesta jossa virkamies ymmärtää tällä foorumilla puhutuista asioista sen enempää kuin sika satelliitista. Ja kun kapulakieli pitää vielä osata kääntää niin että siitä joku jotain tolkkua saa, niin siinäpä sitä on sarkaa kynnettäväksi. Nostaisin teille hattua, jos sellaisen omistaisin...
Lainaus käyttäjältä: Hemuli - 17 lokakuu 12, 13:34:26
Jo se, että vanhat kiistakumppanit on saatu saman pöydän ääreen on todella suuri saavutus ja siitä pitäisi edetä hyvin varovasti eteenpäin. Ettei nyt joku jo lähtöviivalla vedä hernettä nenään ja totea että "me ei leikitä teidän kaa".
Mulle jäi vaikutelma, että ei kukaan ole mitään räjäyttelemässä eikä herneitäkään näkynyt, vaan hyvällä asenteella olivat kaikki mukana. Hyvä niin, koska helppoa ei tule olemaan.
Kyllä sä T tiedät mitä tarkotan ;)...
Pitää asioista keskustella - kunhan muistaa tehdä sen rakentavassa hengessä.
Ehkä alkukesän möykkäkohulla ja loppukesän katsastuspakkoasialla ollut herättävä vaikutus. Kun nuo osuessaan sattuvat kipeää jokaisen lompakkoon sunnuntaikurvailijasta 24/7 -tosiharrastajaan. Eli että viime aikojen hyvät ja helpot ajat ei välttämättä jatku ainiaan.
Sen jotenkin ymmärtää että vähemmän aktiivi harrastaja ei ole hahmottanut järjestäytymisen etuja. Mutta erityisen ikävää on se että tosiharrastajat ovat klikkityneet ja kiinnittävät huomiota erottaviin seikkoihin eivätkä näe yhdistäviä. Ja henkilötasolla on sitten luonnollisesti ennakkoluuloja, egoja ja kateutta jotka hankaloittavat yhteistyötä.
Lievittäisikö klikkiytymistä se että pääsisi kokeilemaan naapurin laitetta? Epäilen että moni matkamotoristi ei ole päässyt käytännössä kokeilemaan miltä chopperin puikoissa tuntuu? Jawaan entisöijän silmät vois avautua kun pommittaja kertoilee vieressä turboasennuksen putkien hitsailun vaikeudesta. ym. Ja päälle jokainen vois purkaa sydäntään tyyliin että kyllä mua jurppisi jos joutusin vuosittain katsastaa kaikki entisöimäni 150 50/60-luvun mopoa. Avoimena tilaisuutena varmasti hankalaa, mutta edes smton kokeusten yhteydessä. ? Ettei olis pelkkää kokoustamista?
Mutta kuten Hemuli kirjoitti, aihe on herkkä. Esimerkkinä erään kerhon palstalla kysellään että joko Smoto on tilittänyt takaisin lupaamansa rahat.
Mutta vaikka Smoto saataisiinkin eheytettyä tai tulee joku muu yhteenliittymä kenties toisenlaisilla jäsenmaksu/ ännestysäännöillä, niin siitä on vielä pitkä matka että se pystyisi palkkaamaan jonkun. Ja jos raa'asti sanon niin isoimpana esteenä siinä on mielikuva että että siksi palkatuksi henkilöksi suhmuroitaisiin joku järjestöjyrä, joka sitten minun jäsenmaksurahoillani vetäisi kovaa tiliä ja homma olisi Brysselin toimistotyttöjen kaa lirkuttelua.
Näkisit ne "toimistotytöt". No joo, onhan niitä siellä peräti kaksi: Aline ja Cristina. Miten sait mielikuvan että Suomen edustaja olisi urospuoleinen henkilö eikä henkilötär?
http://www.fema-online.eu/index.php?page=how-we-work (http://www.fema-online.eu/index.php?page=how-we-work)
Toimiston tyttöjen salaisista unista takaisin asiaan.
Nää kun tuppaa välillä öisin mietityttämään, niin jotain ajatuksiakin välillä muotoutuu. Tämän päivän epistola: käytännössä edunvalvonnalla taitaa olla kaksi vaihtoehtoista tulevaisuudenkuvaa. Ehkä joku välimallikin löytyisi, mutta nämä nyt on aika selkeästi määritettävissä.
Yksi.
Resursseja lisätään niin paljon, että SMOTO (tai joku muu putiikki) saa palkatuksi koulutetun ja pätevän duunarin sekä tälle toimitilat. Tällöin on karsastuksentorjuntojen sun muiden reaktiivisten edunvalvontahommien ohella mahdollista vaikuttaa asioihin myös proaktiivisesti siten, että määritellään tavoitteet itse, laaditaan itse aloitteet perusteluineen niiden mukaisesti ja koetetaan myydä ne päättäjille.
Melko ajankohtaisia esimerkkejä proaktiivisesta vaikuttamisesta voisivat olla Kopterilaki 2.1 ja Omavalmistelaki 1.0. Nyt kun tiedetään melkoisella varmuudella, mitä EU:sta tulee, niin mahdollisuus kummankin asian kuntoon saattamiseen on olemassa. Toisentyyppinen esimerkki voisi olla jonkinlaisen ryhmävakuutusmallin kehittäminen monipyöräongelmaisille.
Tällainen toimintamoodi vaatii järkyttävän määrän duunia, mutta päävastuu duunista olisi sillä duunarilla. Vapaaehtoisiakin tarvitaan, mutta tässä mallissa vapaaehtoisnakit säilyvät jollain tavoin ihmisen kokoisina. Esimerkiksi joku karsastuksentorjuntamuistion kirjoittaminen parin viikon rykäisynä vielä menee, mutta kuukausien ja vuosien sitoutuminen ei mene.
Pari ihan pienenpientä ongelmaa tässä mallissa on: rahoituksen saaminen ja pätevän duunarin löytäminen, jossain määrin myös vapaaehtoisten asiantuntijoiden löytäminen (tosin sellaisia saattaa välillä ponnahdella esiin yllättävästikin esimerkiksi Painostusbaarin kaljailloissa... ;D)
Kaksi.
Resursseja ei lisätä, vaan mennään nykyisillä vapaaehtoisvoimilla. Tästä seuraa, että joitakin "torjuntavoittoja" voidaan reaktiivisessa moodissa saavuttaa, mutta ei mitään sen enempää (ellei jostain ilmesty joku uusi patologinen tapaus, joka tarttuu muutamaksi vuodeksi lapioon). Nämäkin ovat usein suhteellisesti aika pieniä asioita kokonaisuudessa. Tuo tyyppihyväksyntäasetus on tässä mielessä hyvä esimerkki: sinne saatiin aikaan pari kokonaisuuteen nähden pienehköä muutosta, jotka hyödyttävät erityisesti rakentelijoita, mutta kokonaisuus uppoaa silti yhä syvemmälle suohon.
Toisin sanoen lopputulos tässä mallissa on, että asiat menevät hiukan vähemmän päin persettä kuin ne menisivät, jos ei olisi tehty yhtään mitään. Suunta on yhtä kaikki alaspäin - ei dramaattisina ja yhtäkkisinä muutoksina, mutta pikkuhiljaa.
Positiivisina puolina voi sanoa, että eipähän tarvitse miettiä rahoituksen tai jäsenmäärän lisäämistä. Eikä välttämättä muutenkaan tehdä juuri mitään, ajelee ja rakentelee vain niin kauan kunnes joku turvallisuusfasismin tai viheraatteen aivopesemä porukka saa kiellettyä koko touhun.
Suurin piirtein noiden välillä pitäisi valintoja tehdä.
Ton perusteella elämä on tosi helppoo 8) ...