Vaikka tämä aihe sivuaa hiukan tuota aiemmin käytyä keskustelusta isojen moottoreiden starteista ajattelin avata tästä uuden ketjun koska asia on tärkeä.
Kuinka moni tulee pyörää sähköistäessään miettineeksi maadoituksen tärkeyttä? Startille menevää kaapelia kyllä paksunnetaan ja hyvässä lykyssä myös akulta maahan mutta entä siitä eteenpäin?`
Sehän on ilmiselvää että starttikaapelin ja maakaapelin täytyy olla yhtä vahvoja, maakaapeli voi olla vaikka tuhdimpikin - ei siitä mitään haittaa ole. Maadoituspisteet täytyy putsata kunnolla maalista, ruosteesta tai muista epäpuhtauksista ja noihin liitoksiin on varmaan jotain sopivaa ainetta estämään hapettumista - valkovaseliini?
Täytyy myös miettiä että riittääkö esim. startin maadoitukseen se, että startti on rungon kautta yhteydessä puolen metrin päähän kytkettyyn maadoituskaapeliin vai kannattaako sille vetää joko oma maa tai sitten liittää edellä mainittu päämaadoitus startin kiinnityspultin alle.
Tänään tuli nimittän painittua näiden ongelmien kanssa kun tuota FXR:ää laittelin kesäkuntoon, viime kesänä oli ongelmia saada kone startattua vaikka oli vakiota isompi startti ja Odysseyn tehoakku. Niinpä tuli tilattua 2.0kW startti ja vaihdettua kaapelit 35-neliöisiin, maakaapelia varten putsattiin kiinnityskohta vasta maalatusta pulverista. Sain paikat kasaan ja ei kun kokeilemaan, täytyy muistaa että FXR on kumiripusteinen ja sellaisissa pyörissä on koneen ja rungon välinen maadoitus hoidettava erillisellä kaapelilla. Tuossa omassa laitteessa oli koneen alla varmaan alkuperäinen "lattakaapeli" hoitamassa maadoitusta. Eli kaapelit akussa kiinni ja virrat päälle - hyvä, kaikki näyttää toimivan; valot, vilkut, torvi - puolipuristajatkin napsahtivat päälle starttinappulaa painettaessa. Mutta itse startti? Ei mitään.
Siinä sitten aikani ihmettelin, kokeilin jopa painaa startin päässä olevaa mekaanista starttinappulaa - se sai ainoastaan puolipuristajat taas napsahtamaan auki. Eli maadoitus kyllä pelasi koneen ja rungon välillä. Olin tehnyt jo valmiiksi saman paksuisen kaapelin jonka toinen pää oli kiinni startin kiinnityspultissa, akun pään olin vielä jättänyt irti. Varovasti painoin kaapelin käsin kiinni miinusnapaan ja painoin starttia joka pyörähti välittömästi. Ei muuta kuin kaapeli kunnolla kiinni akkuun ja kokeilemaan - startti pyöritti isoa moottoria kuin sitä kuuluisaa tulpatonta mopoa.
Teräs on kuitenkin huomattavasti huonompi johtamaan sähköä kuin tiheäsäikeinen kuparikaapeli, niinpä paljon virtaa kuluttavat laitteet kuten starttimoottori hyötyvät varmasti mahdollisimman hyvin johtavasta maadoituksesta.
Se on muuten noin 7-kertainen ero. Kuparilla ominaisresistanssi on 17.7 nano-ohmia/metri, teräksellä (noin keskimäärin) 120 nano-ohmia/metri. Kaavahan resistanssin eli vastuksen laskemiseksi on pituus * ominaisresistanssi / pinta-ala. Eli 25 neliömillin paksuisella 50 senttiä pitkällä kuparikaapelilla 0.5 * 0.0000000177 / 0.000025 = 0.000354. Tämä tekisi 300 ampeerin virralla noin 0.1 voltin jännitehäviön.
Käytännössähän sitä jännitehävikkiä tulee enemmän kuin laskelmilla. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään musta magia kun ihan vaan katkenneet säikeet, huonot liitokset tai vaikka startin sisällä kontakteissa hapettumaa. Ja siellä missä on kaksi eri metallia kontaktissa ja sähkönkin pitäisi vielä siitä mennä, niin voipi olla, että ajan myötä ei muuten mene.
Lainaus käyttäjältä: Lyytinen - 17 huhtikuu 09, 00:30:17
Se on muuten noin 7-kertainen ero. Kuparilla ominaisresistanssi on 17.7 nano-ohmia/metri, teräksellä (noin keskimäärin) 120 nano-ohmia/metri. Kaavahan resistanssin eli vastuksen laskemiseksi on pituus * ominaisresistanssi / pinta-ala. Eli 25 neliömillin paksuisella 50 senttiä pitkällä kuparikaapelilla 0.5 * 0.0000000177 / 0.000025 = 0.000354. Tämä tekisi 300 ampeerin virralla noin 0.1 voltin jännitehäviön.
Tollahan pääsee jo johonkin insinöörikisaan ;-) Ja paljonkohan se olisikaan saman pituisessa originaali HD teräsputkessa? :P Eli kuinka paksuseinämäistä se on ja paljonko on sen pinta-ala?
Tää oli muuten oikeesti hemmetin hyvä huomio. Täytyy tarkistaa omastakin noi maadoitusasiat, kun on vähän tota starttiongelmaa. (kyllä kiksivehkeet oli helppoja)
Hmmmm... jos tuota Lyytisen kaavaa soveltaa ihan suoraan siten että otetaan vertailukohdaksi 28 mm hydrauliputki 3 mm seinämällä niin silloin putken metallivaipan pinta-alan likiarvo on pii2r x seinämä eli 3,1416x2x14x3=264mm2.
Tästä seuraa 0,5*0,00000012/0,000264x300=0,068
Eli jännitehäviö verrattuna 25-neliöiseen kuparikaapeliin olisi pienempi? Eli kumpi nyt onkaan sitten parempi maadoitus? Vai kannattiko sittenkään nukkua pitkän matikan tunnilla?
Tietysti mukaan tulee muitakin muuttujia kuten lisääntyneet kontaktipinnat ja kaapeliveto rungosta akkuun.
Kyllä mä pääsin vähän eri tulokseen. eli "umpikangen" pinta-alasta täytyy vähentää ontto osuus pois. pii 2 r on ympyrän kehän mitta ja pii r r on pinta-ala. Sä laskit kehänpituus x seinämävahvuus, joka on melkein totta, kehä ei vaan sisäpinnastaan ole halkasijaltaan 14 mm, vaan 11 mm. Tarkka-arvo pinta-alalle on tässä (3,1416x14x14)-(3,1416x11x11)=236mm2
Tästä seuraa resistaniksi 0,5 x 0,00000012 / 0,000236 = 0,000254 ja 0,0762 V jännitehäviöksi.
Jos nollien määrä vielä pysyi oikeana, niin lähellä ollaan kuparikaapelin kanssa, mutta vähän parempi.
Kuten sanoin, se oli likiarvo. Ei maksa vaivaa parin sadasosan takia lähteä erikseen laskemaan sisäkehää vaan lähdin oletuksesta että tuollainen putki oikaistaan suoraksi levyksi. Siitä tuo kehän käyttö toisena muuttujana. Päästään ihan tarpeeksi tarkkoihin tuloksiin hiuksia halkomatta, siinä on kuitenkin niin paljon muita juttuja jotka vaikuttavat lopulliseen jännitehäviöön että moisella pilkunnussimisella ei ole mitään merkitystä.
Tuo 120 nano-ohmia/metri on siis niukkaseosteiselle teräkselle. Seostusasteen kasvaessa lisääntyy myös ominaisresistanssi. Semmosella kun AISI 316 jota yleensä tarkotetaan jos rosterista puhutaan niin se on 750 nano-ohmia/metri. Ja niillä hujakoilla liikutaan noilla seostusasteilla yleensäkin. Ei millään kromimolyrungolla kannata ees yrittää vetää startin maata runkoo pitkin. Noilla mitoilla tipahtaa puoli volttia pois. Ja sitäpaitsi ne ei ole välttämättä noin paksua kamaa.
BTW, jos Hemulin kaavaan laittaa säteeksi keskiarvon, niin se ei ole silloin mikään likiarvo vaan tasan tarkka.
Lainaus käyttäjältä: Lyytinen - 17 huhtikuu 09, 11:31:20BTW, jos Hemulin kaavaan laittaa säteeksi keskiarvon, niin se ei ole silloin mikään likiarvo vaan tasan tarkka.
No kun nyt kerran lähdettiin ;D ...
Jos r=(28-1,5)/2=13,25 niin silloin putken keskiarvon ympärysmitta on 3,1416*2*13,25=83,25 jolloin putken halkaisijan pinta-ala 83,25*3=249,75.
Tästä saadaan
=0,5*0,00000012/0,00024975=0,072
Mutta jos kerran teräksen seostaminen muuttaa asian taas päälaelleen niin silloin tällainen kikkailu on aivan turhaa. Harvemmin kai sitä rungoissa mitään kovin puhdasta terästä käytetään.
Ei vaan siis niin kuin sanoit, että ajatellaan, että se putki levitetään tasoon. Niin sen levyn paksuushan on sitten se kolme milliä. Ja toisen kantin pituus on se keskiarvo, ei ulkokehä, eikä sisäkehä. Tässä siis 12.5 milliä kertaa pii. Kuka ei usko, laskekoon vaikka ilman numeroita tuon.
En tiedä onko vakiorunkoa kovin paljon seostettu. Rosterissa kun on neljännes muita kuin rautaa. Se vähäinen hiili, mitä vakiorungossa on ei niin hirveesti nosta vastusta. Vaikka olisi puoli prosenttia hiiltä, niin se on siellä 170 nano-ohmia/metri kieppeillä.
Tämä juttu on vähän semmonen, että toisissa tapauksissa ei ole mitään merkitystä ja toisissa taas koko homma perustuu siihen. Mutta jännä juttu se sinun FXR:n maadotus. Tämmöisten laskelmien varjossa pitäisi sen nyt ees yrittää vakiomaadoituksellakin. Se on tuommoisten kaapelien puristusliitokset jotka ihteeni aina eniten epäilyttää.
Epäilen että omassa tapauksessa se alkuperäisen rungon ja moottorin välisen lapamadon kosketus runkoon ei ollut tarpeeksi puhdas. En sieltä lähtenyt poistamaan maalia vaan laitoin tähtiprikat pultin alle, ne normaalisti pureutuvat maalin läpi. Näin se on tehty alun perinkin.
Kyllä siellä kosketusta oli koska kaikki muut sähkölaitteet ajovaloa myöten toimivat mutta startti imaisi niin paljon että ei riittänyt.
Aikoinaan kun sain edesmenneen Electrani valmiiksi ja tein ensimmäisiä käynnistyksiä tapahtui kummia. Onneksi olen ottanut tavaksi tehdä ensikäynnistyksen aina ilman bensatankkia eräänlaisella tippapullovirityksellä - kone käynnistyi normaalisti mutta kävi ehkä vähän raskaasti, sitä siinä ihmeteltäessä kaveri rupesi kuuntelemaan että mistä tuo räpse kuuluu. Aikamme ihmeteltyämme huomasimme että kaasarin tienoilta lentää kipinöitä :o . Olin unohtanut tuon elintärkeän koneen ja rungon välisen maattokaapelin pois ja sähkö oli löytänyt tiensä kaasuvaijereita pitkin billettikahvojen kautta runkoon. Kävi huomattavasti paremmin kun kaapeli oli paikallaan...
Ei tässä pilkkuja..., kuhan vaan laskeskelin ittekseni myös. Pääasia varmaan selvisi jo kaikille.
Menin muuten itsekkin siihen vipuun, että softailin takaswingin puslat johtaisi sähköä. Joo kyllä, mutta huonosti, tiedä sitten mitä kamaa ne on, jotain pronssia ehkä. Paljonkohan sen resistanssi onkaan? Joka tapauksessa hetken ihmettelin, kun sen muovilärpäkkeen kiinnikkeisiin ruuvattu töötti ei meinannut toimia, inisi vaan. Lopulta laitoin maadoituksen swingistä akulle, niin alkoi toimia. Sitä paitsi ei kait lakeripintaa ikinä saisi sähkön kuljettamiseen käyttää!
Lainaus käyttäjältä: Tomppa - 17 huhtikuu 09, 12:37:23
Sitä paitsi ei kait lakeripintaa ikinä saisi sähkön kuljettamiseen käyttää!
Kyllä niitä vaan näkee. Olisikohan tuo emäputken laakerointi useimmin käytetty? Hantaakeissa/valoissa maadotukset tehty tankoon tai t-kappaleeseen, mutta ei sieltä enää erillisesti runkoon.
Alkuperäisissä johdotuksissa on aina erillinen maadoitus yhdistämässä t-kappaleet ja rungon. Jos tarpeeksi kauan johtaa sähköt laakerin kautta tulee niihin pientä pistemäistä jälkeä. Ei voi olla hyväksi.
Hyvä kikka maadoittaa t-kappaleet runkoon mahdollisimman huomaamattomasti on vetää maadoituspiste lampun kuoren sisään ja sieltä muiden lampun piuhojen kanssa runkoputkea pitkin.
Joskus käytetään rungostaan maadoittavia vilkkuja ja mikäli tällaiset kiinnitetään kumiripustettuun ohjaustankoon pitää tankokin muistaa maadoittaa t-kappaleisiin. Tämä onnistuu lähes näkymättömästi kun kuorii tavallista sähköjohtoa niin paljon että kuoritusta osasta saa tehtyä riserinpultin mentävän lenkin. Lenkki tinataan kauttaaltaan ympäri niin että se on jäykkä, sitten jätetään sentti/pari eristettä väliin ja tehdään toinen vähän isompi lenkki joka menee kumiripustusholkin ympärille ja taas tinataan. Näin aikaan saatu kokonaisuus pujotellaan paikalleen stongaa kiinnitettäessä niin että lenkit yhdistävät raiserinpultin ja t-kappaleen alapinnan.
Lainaus käyttäjältä: Hemuli - 17 huhtikuu 09, 12:26:11
kone käynnistyi normaalisti mutta kävi ehkä vähän raskaasti, sitä siinä ihmeteltäessä kaveri rupesi kuuntelemaan että mistä tuo räpse kuuluu. Aikamme ihmeteltyämme huomasimme että kaasarin tienoilta lentää kipinöitä :o . Olin unohtanut tuon elintärkeän koneen ja rungon välisen maattokaapelin pois ja sähkö oli löytänyt tiensä kaasuvaijereita pitkin billettikahvojen kautta runkoon. Kävi huomattavasti paremmin kun kaapeli oli paikallaan...
Joo sähkö tuppaa löytämään ihmeellisiä reittejä kun normaali reitti on katkaistu. Tallikaverilla oli S1 Bulussa starttivaikeuksia ja sai savun nousemaan kytkinvaijerista kahvan päästä. ;D Maavika akun ja koneen välillä syynä.
Tuossa on näemmä ihan pätevä taulukko: http://www.eddy-current.com/condres.htm (http://www.eddy-current.com/condres.htm). Kolmas sarake tarkoittaa johtokykyä kupariin nähden. Mutta tulipahan vaan mieleen, että sähkölaitosasennuksissa yleensä ohjausjännitteenä on vähintään 24 volttia. Ja syynä on tähän se, että kaiken maailman releiden kärkien päälle syntyvän hapettumakerroksen läpijyöntijännite on usemman voltin luokkaa. Turhan lähellä 12 volttia. Tähtiprikan käytöstä sen verran, että paljaalle metallipinnalle voisin harkitakin tähtiprikkaa. Minusta se tehtaan maali on kyllä sen verran ohuempi mitä tavan pulverimaalaamossa saatu, että siinä se vielä jotenkin ehkä voisi toimiakin. Mutta enpä kyllä yrittäisi. Tuosta sähkönkulusta, joskus repesi työnnettävästä ruohonleikkurista se työntöpuomin kiinnike alhaalta. Sitä hitsatessa ihmettelin, mikä hemmetin käry täällä haisee. Aha, kaasuvaijerihan se tais siinä mennä.
Mä olen myös joskus opetellut tätä hankalamman kautta ja sen jälkeen yleensä tupannut tekemään sähköt niin, että pääosa sähköistä maadoitetaan muutaman valikoidun pisteen kautta jotka on yhdistetty toisiinsa ja myös akkuun suoraan.
Mitenkäs se on, pitäisikö maadoituspiste hakea aina mahdollisimman läheltä maadoitettavaa komponenttia (tiheä maadoitus), vai tuoda kaikki maadoitukset yhteen paikkaan (tähtimaadoitus), vai jotain siltä väliltä, kuten Santtu tuossa esittää?
[akateemista viisastelua]Tiheä maadoitus voi vähentää sähkömagneettista häiriösäteilyä...[/akateemista viisastelua]
Lainaus käyttäjältä: Tuusulan T-Bone - 18 huhtikuu 09, 19:57:18
Mitenkäs se on, pitäisikö maadoituspiste hakea aina mahdollisimman läheltä maadoitettavaa komponenttia (tiheä maadoitus), vai tuoda kaikki maadoitukset yhteen paikkaan (tähtimaadoitus), vai jotain siltä väliltä, kuten Santtu tuossa esittää?
[akateemista viisastelua]Tiheä maadoitus voi vähentää sähkömagneettista häiriösäteilyä...[/akateemista viisastelua]
Kyllähän se oikeaoppinen maadoitus tehdään yhteen ja samaan pisteeseen, eli tähtimaadoituksen tapaan. Se onko sillä näissä pallopeleissä suurta merkitystä... Enpä usko. Pääasia on kunnon maa joka laiteelle, vaikkei maadoituspisteet aivan saman mutterin alla olisikaan. Ehkä starttipuolella kun puhutaan hetkellisesti erittäin suurista virroista, maadoitus samaan pisteeseen olisi paikallaan.
Käytännössä eri puolille laitetta (on se sitten mopo, kodin jatkojohtohässäkkä tai tieteellinen instrumentti) tehtävät maadoitukset aikaansaavat maavirtoja, jotka voivat kyllä samassa "virtapiirissä" olevia herkempiä sähkölaitteita häiritä. Mutta tuskin näillä maavirroilla esim. mopon rungosta mitään emiä säteilevää antennia saa aikaiseksi. Huono maa voi kyllä korostaa itse sähkölaitteiden ympärilleen lähettämää häiriötasoa.
Eipä muuten maita vedetä ihan noin vain yhteen kun puhutaan kymmenistä kilohertseistä tai ampeereista.
Mutta jos nyt kuitenkin puhuttaisiin moottoripyöristä, niin joskus ihmettelin miksi sportsterin johtosarjassa oli neljä maapiuhaa ja ne kaikki vedetty alas yhen ruuvin alle. Siinä on kyllä se idea, että onpahan jossain tietyssä paikassa ne maapisteet eikä ripoteltu sinne sun tänne. Riittää, että muistaa kasatessa yhdestä (tai parista) paikasta ne maat ruuvata kiinni. Toinen on sitten, ettei tule mitään sellaisia ylläreitä mitä edellä on kerrottu.
Saitko Hemuli jo starttaamaan? Mä voisin kirjoittaa paksun kirjan FXR:n starttiongelmista.
Mitä tuli tehtyä:
- akun miinus paksulla kaapelilla sisempään enskakoppaan
- samasta kohtaa sisemmästä enskakopasta paksulla kaapelilla runkoon (sinne öljyfiltterin viereen)
- solenoidin toisen kiinnitysruuvin alta maadoitus omalla kaapelilla jälleen samaan kohtaan sisempään enskakoppaan
Näillä eväillä jopa shovel-FXR:n orggis Prestolite riittää pyörittämään 9,5:1 rutulla täysin rempattua konetta. Ei merkkiäkään enää entisistä jaak....saaais....kooo....star.....taaa...ta käynnistyksistä.
Tätä ennen olin edellisinä kesinä tehnyt mm. nämä:
- akku 18Ah:n geeliakku
- paksut kaapelit solkulle ja sieltä startille
- uusin startin hiilet, muutama kk sen jälkeen kokonaan uusi startti
- solenoideja meni kuin luumuja, ne lopulta hitsas kiinni ja sitä ennen hukkas virtaa
Joku viisaampi osaa varmaan laskea kanta*korkeus/2 + pii kaavoilla paremmin, mikä loppujen lopuksi
auttoi. Mun oman pähkäilyn jälkeen auttoi toi sama mitä sulla alun perin tässä ketjussa kyselit; maadoitus kuntoon. Etenkin se solenoidin maadoitus, sen ei tartte vetää omankuoren kautta maihin, vaan omalla kaapelilla samaan kohtaan mihin akun maakaapelikin tulee. Tätä ei ole orggis-systeemeissä.
t: Timppa
FXR starttaa nyt oikein mukavasti, reseptinä seuraava:
- 2 kW Ultima startti
- 35 mm2 kaapelit akulta startille, akulta runkoon ja akulta startin korvakkeeseen
- Odyssey PC545 akku
- Sähköiset puolipuristimet jotka kytketty startti releeltä lähtevään startin herätenastaan
Pyörii isokin kone kuin tyhjää vaan.
Noista vanhemmista on kokemusta -87 Electran kanssa, siinä oli vakiokokoinen motti 9.5:1 männillä ja alkuperäinen 0,8 hp startti. Hyvin se pyöritti kelissä kuin kelissä, kaapeleina 25 neliöiset.
Samassa veneessä ollaan ;D
1985 FLHT.
Tähän mennessä uusittu.
-All Balls 1,4 KW startti.
-Accel solenoidi(ja se lätkä solenoidin sisällä mikä tuli startin mukana) ja starttirele.
-Varta tehoakku 260 starttivirralla,kokeiltu myös joku Odysseus.
-25 kaapelit.
-Uusi maakaapeli.
Eikä vieläkään jaksa pyörähtää ensimmäistä tahtia yli.
Eli siis huomenna ostamaan lisää kaapelia ja uusia maajohtoja tekemään solenoidille ja startille.Taidampa laitaa vielä extramaan enskakopasta runkoon.Josko sit jaksais pyörittää...
Lainaus käyttäjältä: janne63 - 06 syyskuu 09, 21:18:55...Taidampa laitaa vielä extramaan enskakopasta runkoon.Josko sit jaksais pyörittää...
Noissa kumiripusteisissa kannatta varmistaa että tekniikkapaketti ja runko on kunnolla maadoitettu toisiinsa. Huono kontakti aiheuttaa paljon ongelmia eikä pelkästään startatessa. Vakiona maadoitus on hoidettu sellaisella litteällä punoskaapelilla (rungon keskipalkista enskan taakse) jonka kontaktit tuppaavat hapettumaan aikojen saatossa.
Noniin.
Vedin akulta tulevan maan startinpultin alle sisäenskaan ja siitä samasta ylimääräisen maan kunnolla putsattuun runkoon.Vajaa 10 starttausta takana ja ainakin nyt pyörii kone kunnolla.
Tulipas laitettua omaankin pyörään lisämaadotus startin persauksesta suoraan akulle. Mielestäni startti pyörittää nyt kylmääkin konetta samaan malliin kun kesäkelillä. Muut startin ja akun narut tuli uusittua jo viime talvena.
En tiedä onko tuo ihan paras mahdollinen paikka mutta käytännössä se ainoa isompi ruuvi on Case saverin alla piilossa joten kokkeilin laittaa sen pitkän puikon päähän, ja se toimii.
(http://desmond.imageshack.us/Himg14/scaled.php?server=14&filename=maadotus002small.jpg&res=medium)
Lainaus käyttäjältä: Rautahauli - 17 maaliskuu 12, 19:31:45
Tulipas laitettua omaankin pyörään lisämaadotus startin persauksesta suoraan akulle. Mielestäni startti pyörittää nyt kylmääkin konetta samaan malliin kun kesäkelillä. Muut startin ja akun narut tuli uusittua jo viime talvena.
En tiedä onko tuo ihan paras mahdollinen paikka mutta käytännössä se ainoa isompi ruuvi on Case saverin alla piilossa joten kokkeilin laittaa sen pitkän puikon päähän, ja se toimii.
(http://desmond.imageshack.us/Himg14/scaled.php?server=14&filename=maadotus002small.jpg&res=medium)
No, niinkun tässä on jo tullut todettua, tämä on varmasti hyvä ratkaisu vetää akun miinus tukevalla kaapelilla suoraan sinne, missä sitä eniten tarvitaan, eli tuohon startille, on liitoksetkin samalla helposti tarkistettavissa. Semmoinen tuli mieleen, että jos runkoon menevän maadoituskaapelin laittaisi sitten tuosta samasta pisteestä startin pultilta, eikä akulta ollenkaan. Niin startin maavirta menisi suoraan akun miinuskaapelia pitkin sinne, minne pitääkin ja runkoon ja rungon ja moottorin väliin jäisi risteilemään vain latauksesta, valoista, torvista yms aiheutuvia pikkuvirtoja, ja vikatapauksessakaan ei vaijereiden pitäisi alkaa sauhuta...
EDIT: Tarkemmin ajatellen, jäähän tuossakin se mahdollisuus, jos tuo rungon ja startinpultin välinen yhteys katkeaa, että latausvirta alkaa kulkea esim. kaasuvaijerin kautta...
Eihän tuo suinkaan ole pyörän ainoa maadoituskaapeli, tässähän on ollut puhe lisämaadoituksesta startille. Kyllä se normi akusta runkoon menevä pitää olla myös.
Tuosta kaasuvaijereiden kautta maadoituksesta on kokemusta. Aikoinaan sain silloisen electraprojektin tulille, sitä siinä tallin käytävässä käyteltiin ja ihasteltiin. Jossain vaiheessa ihmettelin että mistä tuo ritisevä ääni tulee, onneksi oli tankki vielä tässä vaiheessa pois paikaltaan koska ääni paikallistui kaasuttimeen vaijerinpidikkeeseen jossa kävikin oikein iloinen kipinöinti. Olin unohtanut kumiripusteisesta koneesta moottorin ja rungon välisen maadoituksen pois ja kaikki virta kulki noiden vaijereiden kautta. Siinä oli iso vahinko lähellä...
Se mitä kautta maadoitus on hoidettu, ei omaa käytännössä mitään merkitystä laitteen toiminnalle niin kauan kunhan se maadoitus on riittävä. Sähkölaite tarvitsee vastaavan maadoituksen kuin virran syötönkin, se miten se on toteutettu on yks ja hailee, mutta yleinen moka on esmes että akulta startille on vaikka 25 tai 35mm2 kaapeli ja sitten kaikki on ihan huolella maadoitettu runkoon, mutta akulta runkoon onkin vaan joku 8mm2 piuha ja sit startille ei riitä henkeä. Eli kunhan on käytännössä vastuksetonta maadoitusta vähintään sille samalle määrälle virtaa mitä on varattu plussapuolelle niin kaikki toimii sen osalta.
Ääritapauksissa helpottaa startin toimintaa jos se on maadoitettu suoraan akkuun kuparikaapelilla teräsputken sijaan. Kokeiltu on ja todettu toimivaksi.
Joo toi on siis nimenomaan lisämaadotus. Kaikki rungon, akun ja solkun väliset narut on 25mm2:t mutta tuo kuvan lisämaa startilta akkuun on 16mm2. Kyllä siihenkin 25mm2 taipuu mutta kokeillaan nyt tuota.
Lisämaadotuksesta johtuen mahdollinen startin kiinni hirtto aiheuttaa säpinää kuljettajassa kun pitää saada kaksi maajohtoa irti, akun napaa ei saa nopeammin auki koska sitä ei oikein avaa kun akku on paikallaan. Tästä syystä työn alla on katkaisija joka tulee solenoidin ja startin väliin kuvassa näkyvän releen takapuolelle runkoputkeen kiinni. Sen pitäisi kestää 1000A/10s.
(2 kertaa hirttänyt tartti kii, tosin molemmissa tappauksissa akku on ollut lataamatta ja pyörää on tarttailtu, eli tod näk matalan jännitteen piikkiin menee mutta tää tulee ihan varoiksi vastaavan varalle)
Lainaus käyttäjältä: Hemuli - 03 huhtikuu 12, 10:49:09
Ääritapauksissa helpottaa startin toimintaa jos se on maadoitettu suoraan akkuun kuparikaapelilla teräsputken sijaan. Kokeiltu on ja todettu toimivaksi.
Luonnollisesti, jollei muutoin saa riittävää vastuksetonta virransiirtokykyä myös maattopuolelle, on ulkoinen kaapeli toimiva ratkaisu.
Lainaus käyttäjältä: ma^ko - 03 huhtikuu 12, 16:08:19
Luonnollisesti, jollei muutoin saa vastuksetonta virransiirtokykyä myös maattopuolelle, on ulkoinen kaapeli toimiva ratkaisu.
Vastukseton virransiirtokyky on vain ns. suprajohteilla joiden toteutus prätkään on ainakin toistaiseksi vielä liian suuritöinen :)
Jos suprajohteen voisi toteuttaa yksinkertaisesti ja kustannustehokkaasti se olisi sitten se kauan etsitty ikiliikkuja.
Lainaus käyttäjältä: Tomppa68 - 03 huhtikuu 12, 18:41:04
Vastukseton virransiirtokyky on vain ns. suprajohteilla joiden toteutus prätkään on ainakin toistaiseksi vielä liian suuritöinen :)
Jos suprajohteen voisi toteuttaa yksinkertaisesti ja kustannustehokkaasti se olisi sitten se kauan etsitty ikiliikkuja.
Hitto, unohdin jälkimmäisessä deletoida välimerkiin yhtymisen sanalla "käytännössä" joka oli mukana ensimmäisessä postauksessani, niin tokkiinsa heti otit ja raiskasit pilkkuparan.
jatkan tätä maadoitus keskustelua, kun tuli tuhrattua viikonloppu -89 porsterin sähköjen parissa.
Ongelmat alkoi (onneksi kotipihalla) niin että takapytyn venttiilikopan kansi löi valokaarta akkukoteloon.
pistin äkkiä vanttuun siihen väliin ja sammutin koneen. sitten leimahti öljytankin alapuolella :o
Huohotinletkun metallipunos ritisi öljysäiliön kylkeen antaen ajoittaista liekkiä.
nopsasti sammutin vedellä tulipaloa (sähkö/öljypalo :D) ja toisella kädellä irroitin akun (onneksi ei vielä puhelin soinut).
vikana oli että öljysäiliö ja akkukotelo eivät ole maadoitettu mistään. tietysti akkukotelo oli pultattu jännitteellisen johdon kylkeen niin kovin että johdon eristeet oli pettänyt ja näinollen öljysäiliö ja akkukotelo olivat jännittelliset. eli kannattaa tarkastaa myös onko akkukotelo maadoitettu.
itsellä meni ainakin luvattoman paljon aikaa että löysin vian ???
kipinöinnin lakattua ensi olettamukseni oli kuitenkin se että ölysäilö on maissa ja kone jännitteellinen.
Tämäkin on maadotusjorinaa; Vaihdoin viime talvena akkukaapelit ja kun keväällä käynnistin pyörää niin tuoksahti ihan siltä että jossain on oikosulkua. Pienen lenkin jälkeen uusintastartti ja sit löi satulan alta kunnolla kipinää. Hilseen rapsuttelun jälkeen vika löytyi; akkutellingin korvake painoi starttikaapelin päälle ja siten siis akkuteline ja öljysäiliö oli jännitteellisiä starttauksen aikana. Öljysäiliön teräspunosletku säiliön päältä osui satulan kiinnityshaarukkaan ja maadoittui sitä kautta valokaaren muodossa.
Starttikaapeli piti reitittää vähän toista kautta. Teräspunosletkujen syyksi laitettu ainakin muutama mopopalo mihin olen ameriikan voorumeilla törmännyt, tai ainakin edesauttanut vahinkoa. Omassa tappauksessa oma moka mutta tyydyn tästä lähtien normi kumiletkuihin.