Aika harvassa mopossa käytännöllisyys ja ajettavuus täysin kohtaa estetiikan ja haetun tyylin kanssa, miten pitkälle käytännöllisyydestä on itsekukin valmis tinkimään estetiikan nimissä? Jonkinmoisesta kompromissistähän on kuitenkin käytännössä aina kyse. Tämä aihe tuli mieleen tuosta keskustelusta siitä mikä on ajettava ja pitäiskö näyttelyfillareiden olla oikeasti ajettavia.
Yksi raja-aita on runkoratkaisu, puhdaslinjainen jäykkä, sitä jäljittelevä softaili vai ihan rehti iskariperä. Takajousitus on kuitenkin Härmälandian ajoladuilla ehdottomasti mukava ja käytännöllinen varuste, mitenkään sitä että jäykälläkin ajelee ihan hyvin kiistämättä. Jäykällä rungolla on kuitenkin huomattavasti helpompaa saada haluttu ulkonäkö koska linjat on selkeät ja jousituksen liikeradoille ei tarvitse huomioida tilaa.
Keularatkaisu on yksi seikka, hyvä nykyaikainen teleskooppihaarukka tarjoaa varmasti parhaan ajettavuuden ja joku jäykkä(niitäkin on esiintynyt), happokopterin holkittamaton springeri tai vaimentamaton girderi taasen edustaa toista ääripäätä, loput siinä välissä.
Etujarru on myös yksi kohta, onko siitä valmis luopumaan saadakseen pyörän kliinimmäksi.
Tankin tilavuus on myös yksi seikka, chopperiin/bobberiin halutaan usein pieni tankki ja se taas tarkoittaa automaattisesti lyhyttä tankkausväliä.
Hallintalaitteiden ulkoasu versus käytettävyys, kumpi ratkaisevampaa. Samaten ohjaustangon.
Pyörän korkeus, onko maavara milloin riittävä? Onko pyörä riittävän korkea jos sillä pystyy rauhallisesti ajamaan mutkatietä ilman maakosketuksia ja kanttarista pääsee yli kun katsoo vähän mistä ja miten menee? Vai onko pyörä jolla ei voi ajaa rappusia ylös ja alas jo liian matala? Pitääkö kustomilla pystyä ajamaan mutkikasta tietä kohtuu reippaasti ilman raapimista vaiko eikö?
Paljonko jengi ylipäätään miettii vaikutuksia ajettavuuteen tai antaa niille painoarvoa?
Itselläni nykyinen pyörä ei ole itseni rakentama, muutoksia tarvitsee jonkin verran ennenkuin tyydyttää. Listaampa hieman omaa "arvomaailmaa" prätkien suhteen tähän.
Prätkällä pitää pystyä ajamaan kohtuullisesti suomalaisen kangasmetsän kovapintaisia polkuja eli jonkin moinen maavara ja riittävä ketteryys on ehdoton vaade. Myöskään maaseudulla edelleen varsin yleiset soratiet ei saa olla painajainen. Pyörässä pitää olla kohtuulliset kallistusvarat mutkaisella tiellä. Prätkällä pitää pystyä ajamaan vähintään kohtuullisen askelkoon rappuset niin ylös kuin alaskin päin. Tämä kaikki niin että se kuitenkin näyttää mun silmään kivalta, kuulostaa hyvältä ja ei todellakaan ole möhköenduro.
Takajousitus on must, mä en aja enään jäykkiksellä mukulakivillä enkä nimismiehenkiharoita. Valuvanteet on hyvä juttu, harvoin yhtä nätit kuin pinnavanteet mut pysyy suorina ja on huoltovapaat. Iskunvaimennettu sprngeri on hyvä, tosin painaa varmaan varttitonnin, mut on ajossa ihan hyvin toimiva keula ja miellyttää silmää enemmän kuin yksikään telekeula. Rappusetkin voi ajaa kunhan portaikon yläpään kulma ei ole liian suuri. Nämä kohdat siis toteutuu mun nykymopossa, mut kallistusvarat ei, oikealle kaartaessa putket(tai siis putki, alempi) raapii tonttiin aivan lian helposti, täytyy muuttaa. Toimintasäde on ok, tankillisella pääsee yli 250km ja pidempään en kuitenkaan ilman taukoa yhtäjaksoisesti aja. Pyörä myös näyttää mun silmään oikeasti hyvältä, estetiikan nimissä täytyy tehdä pari pikku muutosta jossain vaiheessa mutta ensisijaiset on ajoon vaikutavat muutokset.
Tulihan hyvän mittainen pohjustus avaukseen jonka avain kyssäri on siis, tehdäänkö pyörä niin toivotun tyylin mukaiseksi esteettisesti kuin käyttö antaa myöten vai käytetäänkö pyörää valmistumisen jälkeen tyytyväisenä sen mukaan mitä tyylin sanelemat ominaisuudet antaa myöten.
Tässä siis lähtökohtaiseena oletuksena on, että mopo on kuitenkin tarkoitettu ajoneuvoksi jolla myös ajetaan. Siitä huolimatta tarpeethan vaihtelee koska jo peruslähtökohtaisesti käyttötavat ja olosuhteethan vaihtelee.
Tarkoitus ei ole aikaansaada väittelyä tai jarnaa jonkin ratkaisun hyvyydestä/huonoudesta, oikeellisuudesta tai vääryydestä vaan ihan yleisesti jos rakennetaan fillaria kustomiksi, niin paljonko suunnittelu/toteutusvaiheessa mietitään ratkaisujen vaikutusta käyttöominaisuuksiin ja paljonko kukin kokee niistä olevan järkevää tinkiä estetiikan nimissä.
Ihan loppuun asti en jaksanut lukea :D - mutta yksi asia joka sanelee aika paljon kaikkea tätä on pyörän käyttötarkoitus. Jos kyseessä on ainoa fillari jolla pitää käydä sekä Helsinki Bike Shown palkintokorokkeella että Poronpurijaisissa ja siinä välissä hoitaa perheen ruokaostokset niin varmasti tulee mietittyä muutakin kuin erikoista ulkonäköä. Mutta harvoinpa sellaiset fillarit joita käytetään joka päivä ja joka puolella kovin radikaalia muutosrakentelua kohtaavatkaan.
Itse olen rakentanut härveleitä jos jonkin näköisiä ja aina yrittänyt pitää ajettavuuden kohtuullisena. Lopputulos näyttää yleensä aina siltä että valmis pyörä olisi voinut rullata tehtaan tuotantolinjalta jos suunnittelijat olisivat vähän vilkuilleet ympärilleen mitä porukka heidän tuotoksistaan rakentaa. Eli radikaaleimmat ideat jää suunnitteluasteelle koska ne yleensä aiheuttavat pyörän käyttömukavuuden rajua vähentymistä.
Nyt kun on useampi pyörä niin on voinut keskittyä molempiin ääripäihin - sekä radikaaleihin muutoksiin että toisaalta pyörän ajo-ominaisuuksien kehittämiseen. Eri pyörissä.
Tottakai käyttötarkoituskin määrittää tai rakentelu rajaa käyttötarkoituksen. Lähinnä tässä pointtina olikin ihan yleisesti että paljonko keskimäärin on valmis tynkimään käyttöominaisuuksista jos pyörä kuitenkin on luokiteltavissa esim termillä "käyttökustom" tai "ajopyörä". Koska kyllähän niissäkin tingitään, osassa rajustikin. Toisaalta jollekin se on Kustom jos siinä on maltanristi ja minivilkut.
Ja saatan minäkin jossain vaihees rakentaa pannu/panshovelin jossa jockey/suicide, jäykkä whisbone, upswept fistailit, 3½g fatbob tankit, +4" springeri, rumpujarrut(mekaaniset), flyer stonga jne... mut siin kohtaa mä sit yritän fiilispohjalt tavoittaa '80-luvulle hukkunutta nuoruutta ja ei ainoaksi pyöräksi. Toisaalta kannattaakohan ihan samanlaista minkä jo kerran tehnyt ni harkita edes uudelleen tehdä?
Mielipiteeni voin sanoa, vaikka aika vähän pyöriäni loppujen lopuksi rakennan. Käytännöllisyys on yksi johtoajatus, mutta kyllä tyylillekin sijaa löytyy.
Laitampa tähän yhden esimerkin. Pyörä on -55 Panshovel, jonka onneton menin myymään pois kun en saanut sitä täällä Saksassa kilpiin. Ostin tuon v. 2000, Suomessa olessani ja stuukki pysyi koko ajan samana. (Kuluvat osat tuli kaikki vaihdettua). Akseliväliä oli 2 m, wishbone runko ja satulassa pienet jouset. Stuukki oli mulle ihan tappi, alkuperäinen rakentaja lienee Lahden suunnalta. Lisäksi pyörä oli ajettava, mm Raisiosta Puriaisiin päivän aikana ei ollut mikään ihme rasitus. Käytin pyörää päivittäin myös työmatkoilla. Saksan autobaanoilla se menetteli myös, mutta vuoristoteillä oli kömpelöhkö. Tankki on iso, tankkausväli sopi yhteen perseen kanssa. Mulle tuo pyörä on yhdistelmä oikeaa tyyliä ja ajettavuutta.
Jos jotain muutaisin niin rengaskoot. Edessä 18 -> 19 ja takaa 15/155) -> 16 sillä noi "alkuperäiset" koot on hankalia löytää jos vahinko sattuu matkalla. Saksassa meni kerran takarengas ja kaukaa piti hakea uusi päällyskumi, onneksi oli avulias kaveri. Puriasissa vaihdoin eturenkaan. (Kiitos auttajille)
Levyjarrun laittaisin vielä eteen, ja ehkä mummoraudan, niin siinä se olis.
Ai niin ja Super B ehkä E:ksi
(http://i200.photobucket.com/albums/aa232/kokkonen_photo/Pyorakuvat/PanShovel_55_2001004-1.jpg)
Nykypyörät mulla näyttääkin enemmän vakioilta....joten "käytännöllisyys" on edelleen johtoajatus mutta "rottalookkia" sen pitää sitten olla. Kromi ja kiilto ei viehätä.
Vaikka olen muuten hyvin moniruokainen. :)
edit typot, kuinkas muutenkaan :)
Tässä Kokkosen kuvassa toteutuvat kaikki otsikossa mainitut asiat, mikään ei sulje toistaan pois, lisäksi aivan helvetin hyväntuulinen kuva!!
Mieli tekisi HETI ajamaan (perkelepitikö tällaista kuvaa laittaa ;D)
Saatana, jokapaikka täynnä lunta ja soveli palasina pitkin tallinlattiaa.. eihän se nyt käy.
Jos tyyli ja estetiikka on kohdallaan ( mikään ei hierrä silmää ) yleensä ajettavuuskin tulee siinä ikäänkuin kylkiäisenä ?
Tyylihän lähtee usein henkilön omista mieltymyksistä, ja ainakin omalla kohdalla käytännöllisyys sanelee väistämättä lopullisen moodin.
Tuosta Kokkosen postaamasta kuvasta tulee kyllä väistämättä hyvät ja kesäiset fiilikset.
Mikäs tuossa Kokkosen sopperissa ahdisti kun ei saanut Germaniassa kilpiin?
Kuinkas kauan saa ajoneuvo olla toisessa EU-maassa että pitää katsastaa maan säännöillä?
Ruotsissa joku Saksalainen vanhaukko katseli meidän mopoja ja mutisi ettei Saksassa saa rakentaa samanlaisia.
Olimme ihmeissämme ;D
Hitto kun jäi nyt päähän pyörimään toi rappusissa ajelu..
tankkausvälejä, woblauksia ja selkärankaa on tullu mietittyä kompromisseihin asti.
Joo mua kanssa vituttaa >:(mä oon tähän asti vaan kävelly rappusissa, kun ois näköjään voinu ajaakki. Pahimmillaan kahdeksas kerros ja hissi paskana.
Lainaus käyttäjältä: tyg - 09 tammikuu 11, 13:51:37
Hitto kun jäi nyt päähän pyörimään toi rappusissa ajelu..
Lainaus käyttäjältä: Kiiski - 09 tammikuu 11, 14:08:19
Joo mua kanssa vituttaa >:(mä oon tähän asti vaan kävelly rappusissa, kun ois näköjään voinu ajaakki. Pahimmillaan kahdeksas kerros ja hissi paskana.
Heh, en mä ole porraskäytävässä ajellut kuin joskus ihan kakarana mini-trial pyörällä. Kuitenkin tuonne ovat erilaisille ulkoilualueille rakentaneet rappusia paikoitellen ja mä tiedän ettei kävelyreiteillä saisi oikeasti ajaa prätkällä, mutta... Normali perusprätkähän menee jyrkätkin rappuset niin alas kuin ylöspäin ihan sujuvasti(muoviluodeist en tiedä) ja jos vaihtaisin tuohon FXR:ään noiden 11" takaiskareiden tilalle 13" takaiskarit niin menis tuokin, nyt vain jyrkkä ylätasanne aikaansaa pohjakosketuksen mut kyl tollakin näköalamestoille pääsee.
Lainaus käyttäjältä: Soikkeli - 09 tammikuu 11, 12:53:52
Mikäs tuossa Kokkosen sopperissa ahdisti kun ei saanut Germaniassa kilpiin?
Kuinkas kauan saa ajoneuvo olla toisessa EU-maassa että pitää katsastaa maan säännöillä?
Se oli varmaan toi etulokari ;D ;D ;D
Lainaus käyttäjältä: Soikkeli - 09 tammikuu 11, 12:53:52
Mikäs tuossa Kokkosen sopperissa ahdisti kun ei saanut Germaniassa kilpiin?
Kuinkas kauan saa ajoneuvo olla toisessa EU-maassa että pitää katsastaa maan säännöillä?
Ei ollu etulokari :)
Runkomuutos tehty. Saksassa runkoon ei sais koskea, ei edes saumoja hioa, hitsauksesta puhumattakaan.
No ehkä hitsatakin saa, mutta homma on tosi vaikeeta. Pitäs olla jokun hyväksytyn firman tekemä, eikä se siltikään välttämättä kelpaa, jos poikkeaa alkuperäisestä. Kolaripyöriä kyllä korjataan, jos on siihen lupa ja valtuus...
Kyl mä siitä juttelin sekä katsastajien että paikallisten kustom liikeiden kanssa. Olis pitäny runko vaihtaa ja sitte olis taas stuukki kadonnu. Ja neljä tonnia rahaa.
6 kk on virallinen aika, sit pitäs mennä paikalliselle konttorille.
Yksi käytännöllisyyspointti itselle on tankin koko. Taisin jotain 4-5 vuotta sinnitellä perssilmän kokoisine tankkeineni vs. herran shovelin fatbobit. Ja vaikka se pensan lorottaminen shovelin tankeista alkoi sujumaan jo rutiinilla, ei se silti mitään hienointa parhautta ollut. Joten tuli sitten tehtyä karmea tyylirikko ja tungettua rautapäähän pikkufatbobit. Niitä huoltoasemia kun tuolla pohjoisessa ei oikeasti ole noin 80km tankkausvälein.
Aloitin jäykkäperäisellä + girderkeulalla, enkä osannut pitää sitä mitenkään huonona ajettavana. Pumppukeula toi kyllä hieman lisää ajomukavuutta möykkelikköisillä pätkillä. Itseasiassa jäykkäperäinen on minusta parempi ajettava kuin paskat iskarit.
Mutta siis kompromisseja. Kyllä.
Itse olisin etulokarin sijaan veikannut shovelin kansia ;D
Lainaus käyttäjältä: annek - 09 tammikuu 11, 18:18:51
Itseasiassa jäykkäperäinen on minusta parempi ajettava kuin paskat iskarit.
Tämä on ehdottoman totta, siis toki sillä edellytyksellä että siinä jäykässä on se runko kulmiltaan&mitoituksiltaan kohdallaan. Jos ajaa pääasiassa kestopinnoitetulla maantiellä, niin jäykkis toimii ihan hyvin, mä vaan olen niin tyhmä etten aina ymmärrä pysyä kestopäällystemaantiellä.
Kysymyksenasettelu on perseestä. Pyörästä tehdään SEKÄ tyylikäs ja esteettinen ETTÄ käytännöllinen ja ajettava. Parhaiten nämä vaatimukset täyttää tietenkin...
Lainaus käyttäjältä: Tuusulan T-Bone - 10 tammikuu 11, 08:05:16
Kysymyksenasettelu on perseestä. Pyörästä tehdään SEKÄ tyylikäs ja esteettinen ETTÄ käytännöllinen ja ajettava. Parhaiten nämä vaatimukset täyttää tietenkin...
Parhaiten täyttää BMW GS1150... estetiikka katsojan silmässä. ;)
Pointti(?) tähän lähinnä oli että mihin kohtaan itsekukin hilaa tuon kompromissipisteen missä kokee molempien olevan sovussa.
Ei kai tällä mukavuuden & käytännöllisyyden hehkutuksella vaan koiteta pehmittää maaperää suuresta maailmasta saapuvalle bagger-invaasiolle? :) Fiilis ratkaisee. Tyyli tuo fiiliksen. Jos sillä pystyy ajamaan, niin silloin sillä ajetaan. Jos tankki tuntuu pieneltä, niin ehkä vika on vaan liian isossa penkissä? ;) Kyynselkäkuvioisella rättikumilla harvoin täytyy olla huolissaan kanttausvarojen riittävyydestä, eikä tiekarhujen jäljiltä ole maanteille ylipääsemättömiä portaikkoja jääny. Onneksi harrastuksessa vaihtoehtoja riittää, olkoon se sitten sähköstartti nakkarilla, jouset portaikossa tai uutiset & sää tuulilasin takana.
Pakko laittaa tämä vaikka ei ehkä ihan aiheeseen llitykään. Pyörä jossa ei ole tyyliä eikä estetiikkaa, saati käytännöllisyyttä tai ajettavuutta. "Mauton mutta sopii tyyliin" kuvaisi ehkä parhaiten tätä tekelettä. Arvatkaa kenen väsäämä...? Why, oh why.... :'(
(http://www.collectinghq.com/im/0007310.jpg)
(http://www.collectinghq.com/im/0007309.jpg)
(http://www.collectinghq.com/im/0007311.jpg)
Varmaan Teutilien väsäämä?
-eeko
Darth Wader, värilliset tönärin suojat ym. ! Tämä menee jo kovaa kyytiä yli ... suorastaan nauraa vakavahenkiselle pohdinnalle tyyli/estetiikkasuunnista . Tuohan olisi jo makee, ja lapsetkin tykkää ;)
komia stondis PEZ pyörän dart vaderilla.
Ilmeisesti fiilis kohdillaan.
Lainaus käyttäjältä: tyg - 10 tammikuu 11, 14:14:49
komia stondis PEZ pyörän dart vaderilla.
Ilmeisesti fiilis kohdillaan.
;D ;D ;D repesin! Tota ei varmaan ole jätkät edes tajunneet tehdessään, buaaahhaaaa....
ja yks on kanssa että miten hienon maalauksen laittaa. joillekkin ei näytä olevan ongelma että osaavat varoo, mutta mä oon semmonen sohlaaja, että naarmuja tulee eli kovin hienoo ei kannata harkita. tankkilaukkiakin tulee käytettyä
Taitaa noissa OCC pyörissä olla tilaajalla sellainen ajatus että ihan sama millainen tulee kunhan oman firman logo näkyy mahdollisimman monessa osassa. Montakohan kymmentä miljoonaa katsojaa noilla Discoveryn jaksoilla on, joten kunhan jää katsojan mieleen pyörän tilaaja niin taitaa olla pääasia.
Muutaman ihan siistin osanneet joskus tehdä:
(http://orangecountychoppers1.s3.amazonaws.com/wp-content/uploads/2010/08/bobberorange1_ex-copy10.png)
Tämäkin pikkasen matalammilla penkin jousilla ja eri sarvilla ohan kohtuu:
(http://orangecountychoppers1.s3.amazonaws.com/wp-content/uploads/2010/09/BlackBobber_shadow.png)
Parhaimillaan 22 tuntia putkeen ajaneena (15min taukoja lukuunottamatta) sanoisin että tärkeintä on ajettavuus ja ajomukavuus. Tosin mä en nyt mitään omavalmistepyörää ole koskaan rakentanutkaan, vähän valmiilla ja omatekoisilla osilla alkuperäistä pilannut. :)
Kun ei oo varaa kuin yhteen pyörään niin kompromissejähän sitä tulee tehtyä, useimmiten estetiikan kustannuksella. Tää tarkoittaa mulla esim. sitä että jonkinlaiset laukut pitää pystyä kiinni laittamaan, joka taas rajaa takaloksun, vilkkujen, kilven yms. strategisten paikkojen muokkaamista.
Vaihdoin rakennellun Sportin Buelliin, ja mitä sain ja mitä menetin? Noh, ajettavuus ainakin parani n-kertaiseksi kertalaakista!! Varmasti on vuosien (näiden muutaman vähäisenkin) aikana näkemys ja silmä kehittyny, mutta omalta osaltani ajettavuuteen liittyvät asiat oli se isoin juttu mitä kohtaan alkoi perusajotaitojen karttuessa yhä enemmän vaatimukset kasvamaan. Vääntö, teho, kääntyvyys, käsiteltävyys, kallistusvarat, jousitus, jarrut jne jne...
Estetiikan (rinnastan estetiikan tässä siis pyörän muotoiluun) puolesta olen tykännyt XB-mallista alusta saakka ku hullu puurosta, mua vaan nuo XB:n muodot puhuttelee. Mutta kyllä pidin/pidän Sportynkin muotoilusta, ehdottomasti! Tää on vähän ku mun musadiggailu; nuorempana sitä diggaili ykssilmäsesti vaan tietyntyyppistä musaa, mutta nyt menee kaikenlainen ns. "hyvä musa".
Tyylin (pyörän / rakentelun tyylisuunta) puolestahan nää kaks pyörää ovat sitten ihan täysin eri planeetoilta ("classic racer custom" vs. fighter). Pidän molemmista tyyleistä. Jälleen; nykyisin melkeinpä tyyli kuin tyyli kelpaa mulle, kunhan pyörän stuukki on harmoninen.
Käytännöllisyyden osalta ei Sportyn ja Buellin välillä merkittäviä eroja ole, ainakaan mun käytössä. Kumpaankin tosiaan saa tarvittaessa laukut kiinni ja kummankin toimintasäde on suunnilleen yhtä paljon (?). Kumpikin yksilö sopii ihan yhtä huonosti kyydittämiseen :P Ruisku on ehkä huolettomampi ja bensavalo kätevä, mutta kyllä kaasaripeli oli ruiskuun verrattuna sentään helppo ihan tällasen maallikonkin säätää kohilleen! Ehkä tuolla Buellilla on kuiteski Sportyä kivempi suhata työmatkaa ruuhkaisilla motareilla ;D Ja onhan sillä Sportyä mukavampi taittaa pitkää matkaakin.
Suurin ero näiden välillä mulle on loppujen lopuksi ehkä kuitenkin "huomioarvo" ja fiilis. Rakenneltu HD kerää aina katseita, olipa lopputulos millainen tahansa. Buellia taas pidetään kyykkynä kyykkyjen joukossa, ja moni ei edes tunne koko merkkiä. Sinänsä mulle on ihan sama mitä muut mun pyörästä aattelee, pääasia että ite tykkään, mutta oonpahan pistäny tollasen silti merkille.
Mutta oli siinä tärisevässä malmikasassa ehkä silti jotain mikä tosta Buellista puuttuu...
Jahas... tää nyt oli tällasta itsetutkiskelua mutta tulipahan kirjotettua kun oli niin hyvä keskustelun avaus ma^kolla :D
Lainaus käyttäjältä: j4nn3 - 12 tammikuu 11, 00:40:38
Vaihdoin rakennellun Sportin Buelliin, ja mitä sain ja mitä menetin?
Mutta oli siinä tärisevässä malmikasassa ehkä silti jotain mikä tosta Buellista puuttuu...
[Pahimman luokan off-Topic, mutta olkoon]
Syvimmät kiitokset tärisevästä malmikasasta :D [/off-Topic]
Ja allekirjoitan kyllä j4nn3 :n tekstin tuosta yltä itsekin. Käytännöllisyys ja ajettavuus määräävät munkin käytössä mitä muokataan ja miten. Sitten kun paketti on saatu toimivaksi, voidaankin alkaa miettiä tyyliä ja linjoja hieman syvällisemmin. Koska kyllä sen ulkonäön saa aina upotettua toimivaan pakettiin, mutta toimivuutta ei enää välttämättä saakkaan pelkkä ulkonäkö mielessä tehtyyn kikottimeen.
...Jatketaan työpäivän jälkeen kirjailua, jos muistetaan....