Olis kiva kuulla et mikä jengin mielestä on sellanen korjaus/muutostyö mitä tehdessä hermo lepää ja hymyilyttää. Itellä kaikki aina vähän vaikeeta ja hankalaa, mites muilla.
Mun kaikkien aikojen ehkä paras bolt on osa hankinta on nelilovisen kytkintangon päälle tuleva suojapelti, mukana tuli kiinnitys tarvikkeet ja meni paikalleen niin että solahti, eikä tarvinnu purkaa puolta pyörää. Kaiken lisäksi halpa, mutta siitä on jo vuosia voihan olla että aika on kullannut muistot.
Johdotin juuri Shovelin vilkut ja etuvalon. Ne muutamat johdot tangon sisään. Vilkku- ja valorele tankin puolikkaitten keskelle, uudet pienet katkaisijat (ei tarkoitettu moottoripyöriin). Kun homman sai tehdä ilman kiirusta niin kyllä siitä jopa nautti. Oli mukavat fiilikset ja valmistakin tuli. 8)
Inkkarin uus nelilovinen aski, ei tarvinnu kun vähän viilata ja hioa kiinnityskorvakkeiden aluetta, että sai askin istumaan paikoilleen.
Muutenkin se onpi ihana, ei tarvii repiä puolta askia auki, että saa kytkinrummun irti, eli että saa askin pois paikoiltaan.
sitten noi W Bobin sivuposket meni heittämällä paikoilleen. Kun oli ensin laittanut sinne sisään yhen uuden tellingin johon noita sähköosia pulttailtiin paikoilleen, Sekin meni heittämällä, ja saman Wehkeen pakoputkisto meni heittämällä paikoilleen ???
Jack
Pellin kappaleitten sovittaminen toisiinsa hitsausta varten. Se on sitte kivaa, saa viilata ja vinguttaa rälläkkää/dremeliä sekä käyttää kaikenlaisia vasaroita ja muita käteen osuvia kappaleita.
Kun vaihdoin H4-umpioon vanhan pallomaisen lasin, oli hyvinkin
hauskaa lyödä vasaralla rikki se tuliterä H4:n litteä lasi.
Kun yökaudet suunnittelee jotakin osankikkaretta sitten iltakaudet väkästää sitä ja se käykin vahingossa paikoilleen ja toimii... aika harvinaista - mutta sitäkin hienompaa. Sen jälkeen ei arvaa vähään aikaan tehdä mitään - istuu vaan ja hämmästelee.
j
Kyllä hienointa on kasata vanhoista osista moottori ja saada
se käymään ja toimimaan. Toiseksi hienointa on se tunne, kun
saa konttorilta kilven ja pääsee tien päälle. Sähköhommat
on myös kivoja.
-eeko
Just liimasin Finnbikersin tarran mopoon ja onnistui heti kerralla ;D
Omalla kohdalla tuohon vaikuttaa aika paljon kohde. Jos joutuu esim käyttöautolle tekemään jotain muuta kun ajamaan, alkaa verisuoni pullottaa heti. Se on nykyään ihan käsittämättömän vastemielistä. Perkelettä tulee tauotta.
Mopedissa homma taas etenee niin, että syksyllä kaikkea on kiva duunaa. Osat loksahtelee paikalleen ja jopa rosteri osien kiilotuksesta nauttii...??? Joulun paikkelle saavuttaessa mukava
meiniki on jo tasaantunut. Kaikkea ei enää olekkaan niin kiva hommailla. Siinä tammi helmikuun korvilla inspis on yleensä ihan nolla. Minkä tahansa asennuksen aloittaminen tuottaa pahoinvointia.
Hommat alkaa menemään päin ***tua ja mikään ei enää onnistu, perkele raikaa. No onneksi kesällä
pääsee ajamalla nollaamaan tilanteen ja sitten syksyllä on taas kiva duunailla.
Hermo todellakin lepää,kun purkaa ja putsaa vaikkapa Linkertin.
Siis edellyttäen että käytössä on ultraäänipesuri.
Pirun kätevä kapistus :)
talvella tosiaan ton mopedin sain tallille ja siinä tuli sitte heti ropellettua yhtä sun toista pikkufiksausta sähköjohdoista ylimääräisten osien irroitteluun.. kaikki pikku askarreet onnistu ihan näpsäkästi hyvä musa soi taustalla, yleishyvä fiilis oli aika lailla kokonaisvaltaista..
kyllä noi sähköjohtojen kolvaukset on ehkä sitä rauhallisinta toimintaa..
ekan kunnon pätkän aikana alko etuiskari öljyä lykkiin, naapurikylästä varaosaa ja neuvoja. mopo talliin ja nokka ylös, rokki soimaan ja ilosella asenteella opiskeleen uusia toimenpiteitä ;D
talviloma aamu klo.10 kolmas polkasu ja eturattaan koppa halki (tuossa siis kiksin laakerointi) välittömästi kyyneleet alkoivat valua.. pyyhkäsin ne silmiä sumentamasta ja ruuvasin kopan irti ja työmaalla tikin kahva käteen ja aurinkoisin mielin kotia kasaan koppaa, kahentoista jälkee jo kovaa vauhtia liikenteessä..
toisin sanoen ei oo ollu vielä huonoja hetkijä tuon rautsin roplaamisessa..
Puhdasta hyvin toisiinsa sopivaa putkiliitosta kun tigillä hitsuuttelee, niin siinä unohtuu muut.
Sulan alumiinin muottiin kaato on myös hermolepoo.
Muotinpurku taas ei... ;)
Tuli maalattua rautiksen tankki, ja luonnollisesti tuli kivasti valumia kun hätiköi, ne kun sai hiottua ja myllytettyä lähes näkymättömiin ja pinnan kiiltämään nätisti, niin se teki kyllä gutaa. Täydellisestä v#tutuksesta voittoon! ;D
Aina kun joku asia rupee riittävästi kyrsiin, on tapanani hakeutua jostain syystä metallisorvin ääreen. Siinä kun pari tuntia lennättää lastua keskittyneesti, ja joskus saa jopa jotain hyödyllistäkin aikaiseksi, on kuin uusi ihminen jälleen.
Yleensä se alottaminen on kaikkein hankalinta. Tekemisessä joskus jopa hermo lepää - ja joskus taas ei... Peltityöt ja kaikenlainen näprääminen on mukavaa, sen sijaan maalaamishommista en nauti yhtään.
Tankkaus sujuu yleensä ongelmitta... :D Syksyllä kun on yleensä aikaa vielä rajattomasti eikä tee mitään niin keväällä kiire ja vitutus yleensä kasvaa. Tänä keväänä oli kyllä poikkeus ja pääsin ajamaan jo huhtikuun alussa.
Jarkko
Tankkaus... Kuis Jaakko se toisen puoliskon tankkaus... ;D
Kaikenlainen metallintyöstö on varmaan se hauskin duuni.Mutta kaiken parhaimman fiiliksen saa aikaiseksi,kun saa minkä tahansa viddumaisen homman tehtyä,siis silleen että menee täysin nappiin.Susi-tuotokset ei hirveästi nosta mielialaa,muttei ne kyllä ole koskaan lopullisesti latistaneet mielialaa.
Purkaminen väkijuomien tahdittamana on niiq aivan ihq. Sit kun tekee jotain mitä ei oo ennen tehny, ja uskottelee itselleen onnistuneensa siinä vielä, ni tulee ihan ässä olo.
Mulla on vähän turhan kieroutunut luonne, lähinnä vain risoo jatkuvasti. Oonkin odotellut koska joku ehdottaa jotain hauskaa ja sieltähän se tuli. Minkä tahansa purkaminen kännissä on ylettömän hauskaa. Siinä vaiheessa toiveissa siintää vielä vaikka mitä ;D Sorvaaminenkin tai työstäminen yleensä on ihan jees edellyttäen että voi mitata vain silmällä tai korkeintaan taitettavalla puumitalla. Tuhannesosien hierominen on ehkä kauheinta mitä tiedän.