Jäger Sturm

[j]

Jäger Sturm siis ei ole tämän mopoprojektin nimi, vaan kuuluu mun reissukaverille.  Jääkäri on syntynyt vesipumpun aineksista jo vuosia sitten ja ehtinyt kokea tulipalonkin. Siitä tuo patina.


Itse aihio on FXEF vuosimallia -81. Pienillä muutoksilla virkistettynä sillä ajeltiin joitakin vuosia ja opeteltiin tuon hyvinkin persoonallisen vekottimen oikkuja. Sekä mopo että koko harrastus päivitettiin eräänä talvi-iltana perusteellisesti.
Lievästi lannistuneena tongin raunioista kärventyneitä osia ja työkaluja talteen â€" ihan vaan muistoksi.
Vakuutusyhtiön kanssa käytyjen neuvottelujen päätyttyä mulle jäi runko (tulipalon aikaan jauhemaalauksessa) ja moottori (palomies kantoi pihalle tulipalosta). Kun jälleenrakennusbudjetti oli selvillä alkoi osien haaliminen. Tässä vaiheessa tuli seuraava takaisku, kun JMC napuloi mulle takaswingiä 70 viikkoa (tästä oli joskus juttua tällä foorumilla). Tuli hommailtua muuten mopo kasausta vaille siinä haarukkaa odotellessa. Oli muuten haasteellinen homma kiukutella niiden änkyttävien engelmannien kanssa!  Hankaluus oli että ideat ja visiot ehti sinä aikana muuttumaan totaalisesti. Mutta pakkohan sitä oli jollain päästä kurvailemaan, joten tällainen siitä sitten tuli. Kuva Paldiskin rannalta, jonne kolkuteltiin joskus vaimon kanssa.

Jatkuva haaveilu jostain ihan muusta on nyt tarkoitus lopetella ja napuloida tuo kovan onnen kulkuneuvo jälleen uuteen kuosiin. Surkean rakennusbudjetin ja meikäläisen pirullisen luonteen johdosta sitä paloraunioista pelastettua roinakasaa pitäisi hyödyntää aina kuin mahdollista. Suurelta osin visio tulevasta on olemassa, mutta mun verstaalla mikään ei koskaan suju kuin on suunniteltu ja itsekseen värkätessä alkaa välillä näkö / näkemys sumenemaan.

Kaiken piti alkaa jo heti ajokauden päättäjäisten viluisen keikan jälkeen, mutta nuo metsätyövälineet (Husqvarna, Stihl ja KTM) piti ensin virittää käyttökuntoon. Kotarin sähkömurheet jatkuu vieläkin, mutta tunteja on tullut kohtuullisesti, kun lumikelit on onneksi kohdallaan. Nyt kun tallista on saatu shovelia lukuun ottamatta roinat muualle, niin katsotaan mitä ehditään ennen purijaisia (2013).

palataan

jussi

[Hemuli]

Vaikka tuosta palokuvasta on jo vuosia niin vielä tapahtuma puistattaa, en ole kyseistä kuvaa nähnytkään mutta muistan keissin. Eikös se ollut viallinen ajastinpistorasia mistä toi lähti?

JMC on sittemmin - yllätys, yllätys - mennyt konkkaan. Ei kovin ihmeellistä kun omaakin haarukkaa saatiin odotella vuoden päivät ja loppuvaiheessa sinne soiteltiin päivittäin.

[j]

Sellainen ajastinkello on todellakin loistava sytytin. Niitä voisi myydä liverpoolilaisille metalliyrittäjille tukkualennuksella!

Tuo nykyinen retsailu ei ole Mustajärveläisen moponrakennuksen huippuhetkiä! Aloitteleva runkomuokkaaja astui noloon miinaan heti ensi yrittämällä. Karsea mutka kehtoputkissa on ollut öljysyylärin alla piilossa. En tiedä kumpi on nolottanut enemmän.
Tarkoitus olisi palauttaa etupää suunnilleen orkkismittoihin. Kehtoputket mäkeen, samoiten pätkä tosta pystyputkesta ja pikkasen lämpöjä â€" hallittu taivutus.
Homma vähän hirvittää. Mutta tästä se on pakko aloittaa.

Eteen tulee  â€" tällä verstaalla aina â€" normi teleskooppi keula. Lähes kaikki Järnhästenin osat on olemassa, kunhan niitä vähän putsaillaan. Tuplalevyt, mutta kiinnitystä pitänee tuumia.
Takana säilynee JMC:n swingi. Pumpuiksi Öhlinssit, jotka oli aivan liian pitkät edelliseen kehitysversioon.
Äänenvaimennus hoituu tulevaisuudessa samalla hiilikuituänkkärillä, mutta putkistoa on muuteltava.
Rengastukseen ei puututa, paitsi ehkä kumeja uusimalla.
Haaveena olisi ettei prosentteja menisi enempää.
j

[j]

Noniin.
Nyt on vuosituhannen endurokelit parin lumihelvetti-talven jälkeen. Loistava lumitilanne ja a-luokan ajomestat pitää ukon ulkoilemassa, eikä meinaa malttaa verstaalle ollenkaan.
Jotain on kuitenkin tapahtunut. Rungosta lähti retsit mäkeen ja nyt se taitaa olla hiukan alkuperäistä matalampi. Vielä hitsailematta ja hiomatta; lisäksi tuo keskiputki lerpottaa vielä miten sattuu.


Lupaa hyvää lyhyen keulan puolesta, mutta tulevat takaiskarit taas on hiukan pidemmät. Pitänee kehitellä joku toimiva viritys, ettei kulje liikaa etukenossa. Aihetta käsiteltiin joku vuosi sitten, kun hommasin nuo tulevat pumput, mutta kehittely on kesken

Aikoinaan väsäilin tankin tulevan mallia ja nyt se istutetaan tähän mopoon. Mun tekeleet on aina aika tilavia, mutta tämä tarttee laihdutuskuurin.



Ei muuta kun halki ja odottelemaan tulevia.





katellaan.

j

[j]

Noniin. Talli on siivottu kuramopon virtaremontin jäljiltä. Sen sahapukin verstaalle tuominen aiheuttaa kaamean sotkun aina tällaisena aikana, kun painepesurit on ikiroudassa.

Sovelikin on edennyt pikkaisen. Runko on hitsailtu vihdoinkin. Tuollaiset millintarkat touhut on mulle aina kauhistus.


Vielä epäluuloiset viimeiset tarkistukset.



Timpurihommiin sopivat laserit valjastettiin sisätöihin. Tunnin tiirailun jälkeen vaikuttaa että rungolle aiheutetut vahingot on jääneet aika pieniksi.


Sitten alkoi kauhea putken vääntely. Rööri oli kulkeentunut tallille joltain työmaalta ja sillä mennään. Kovin oli pehmeää ja taivuttelun jälkeen näytti lähinnä likaiselta sukalta, jossa on perunoita sisällä. Vähiten surkea esitys kelpuutettiin jatkojalostukseen. Muutama metri pääsee kierrätykseen.



Päähän hassut liperit. Suora latta onkin sitten jo helpompaa.



Iilimatoja.



Tässä kikkailussa on se vaara ettei turnauskestävyys piisaa kesään saakka. Mutta jääkärin palttoon napit on oltava völjyssä.



Näkemiin kiitos.

j

[j]

Termoks.

Kyllä tämä täälä etenee, vaikka varovasti.

Koivu on siitä mukava materiaali, että sitä piisaa omissa nurkissa. Helppoa työstää ja harhalaakilla voi aina sytyttää uunia.
Helpompi hahmottaa tulevia haasteita kun sorvailee noita kikkareita ensin puusta.



Tuommoista korkkia värkätessä tuli mieleen että tämähän saattaa valmiina näyttää katalookista apinoidulta. Joten toden näköistä on että tuokin menee vielä uusharkintaan.

Metallisorvillakin vähän harjoittelin yhtenä alkuyönä.



No eihän nuokaan ihan sellaisenaan sopineet, mutta hyvässä alussa näin.

Vanhahtava, mutta pätevä tallikamera ei ymmärrä korjata parallaksivirhettä ja siksi unenpöpperössä otetut kuvat saattavat välillä olla erikoisemmasti sommiteltu. Sen laajakulma ei ole kovinkaan laaja ja tämä yhdistettynä kapoiseen verstaaseen ei aina tuota kovin havainnollisia kuvia.

Joka tapauksessa sain viimeinkin nuo tankin osaset runkoon malliksi.







Mietin tankkia suunnitellessa, että tuollainen suorakylkinen on helppoo tehdä, niin paha erehdys. Nyt riivaa pitkien linjojen samansuuntaisuus, suoruus ja suunta.

Kiiitos vaan noista kuvista tuola pullmax-ketjussa. Alakulo omissa peltisepityksissä synkkenee.

Edellistä versiota valmistaessa eteen tulleet hitsin laatua heikentäneet tekijätkin alkaa löytymään; tigillä hitsaavan on näemmä parasta olla lähes vainoharhaisen huolellinen kappaleiden puhtauden kanssa. Tankin kulmaan saa taatusti vuotavan huokosen unohtamalla putsata uudesta raudasta rasvat kunnolla pois - myös sieltä nurjalta puolelta.
Joskus sain säästäväiseltä ammattihitsarilta vinkin että mustaa rautaa voi hitsailla seoskaasulla. Eipähän kulu kallista argonia. Homma toimii, mutta ihan kuin sotkisi enemmän ja elektrodi näyttäisi hapettuvan aika nopeasti.

En jaksa ihan joka mutterin asennusta dokumentoida erikseen, mutta toivottavasti tästäkin j:n ajatuksen juoksu selkikää.
Kuten sanottu foorumilla näky sen tason peltisepitystä että lupaan täältä löytyvän se toinen konsti: vähemmän vermeitä, vähemmän aikaa, vähemmän kärsivällisyyttä, enemmän kittiä!


j

[Hemuli]

Tigihommissa ei puhtautta voi viedä liiallisuuksiin. Itse olen bensatankkihommissa pyrkinyt kaiken ruosteen, paskan ja rasvan poistamisen jälkeen vielä pyyhkimään osat asetonilla - samalla asetonirätillä kun pyyhkäisee vielä lisäainelangat niin on minimoinut kaikki saastumisen riskit.

[Hessu]

Vaikken näistä ohutlevyhommista mitään tiedäkkään, sellanen vinkki. Saumat ei pitäisi ikinä olla kulmissa. Kyllä joo, tekee hommista monta kertaa vaikeampaa, mutta onnistumisen mahdollisuudet on paremmat. Varsinkin kun kyseessä on joku säiliö.

[jsr85]

Tigihommissa ei puhtautta voi viedä liiallisuuksiin.

+1
Aina ennen hitsausta on rikkottava hitsattavan sauman pinta rälläkällä/pirralla, hiekkapuhalluskaan ei tässä oikeen toimi, juurikaasu on myös ehdoton mikäli haluaa pitävän sauman, varsinkin rst vaatii sen. Alumiinin hitsauksessa taatusti epäonnistuu mikäli hitsaa vanhan oksidikerroksen päälle.

Sent from my Nexus S using Tapatalk 2

[j]

Tuon tankin kanssa saa kyllä kevään kulumaan; mutta toistakin päätä moposta pitäisi aloitella.
Taas suosikkimateriaali - koivu - käyttöön.



Noiden öhlinssien joustovara on  syytä ottaa huomioon ja se nostaa mopon peppua. Mutta kuinkahan pitkän tuosta takahäkistä tekisi?



Veikkaampa että mikäli haluaa ajotakin selän pysyvän kuivana, niin pahalta näyttää. Nyt taidetaan olla maksimi mitoissa.



Jos vie tuota takamötikkää liian kauaksi niin satulasta tulee pahan näköinen - olisikohan tämmöinen kokeilemisen väärti kohta?

Tätä pitää haudutella hetki.

j

[j]

Hiihtolomalla ehtii edes vähän paneutua tähänkin projektiin.

Nyt otetaan low tech käyttöön ja muokataan höyryputken jämästä takahäkin alkua.



Nyt saatetaan olla jäljillä.
Nuo pitää tehdä karseesta tuubista että varmaan kantavat vaimon ja matkakamat. Sellainen satulaviritys valmistuu vasta kun tämä yhden hengen versio on ajokunnossa ja katsurilla mitoitettu.



Loppupäivän yritinkin sitten hitsailla tankkia kasaan - vieläkin tulee huokosia, mutta vähemmän.


Noissa kuvissa on ehkä vilahtanut mun syksyinen kiksiviritys.



Noita pedaaleja menee säännöllisesti. Taiwalkosken metalli antaa aina periksi mahdollisimman tukalassa paikassa. Viimeksi oltiin lähdössä Punavuoresta Länsisatamaan ja sieltä Eestiin. Pedaalin akseli napsahti poikki ennen kuin sain mopon tulille. Lyhyen hetken (3 sek.) välähti mielessäni pakettiautokyyti takas Pirkanmaalle, kunnes kiukuissani potkaisin sovelin tulille siitä kammen päästä. En suostunnu sammuttaas pyörää ennenkö autokannella.

Synkeänä natustelin aamupalaa, kunnes vaimo kyllästyi murjotukseen ja vihjaisi että löytyyköhän laivalta jotain joka voisi jeesailla. Matkustajien joukossa oli jokunen harrikkaukko ja yksi kerhokin, mutta aika harvalla on varakiksejä völjyssä.
Onneksi aluksella oli jonkun sortin talkkari, joka osoittautui mopomieheksi itsekkin (supermotokisaäijä). Tallinkin verstaalla pengoin romulootaa ja sieltä löytyi ovipumpun varsi. Siitä sepitettiin talkkarin kanssa tuo vipstaaki, jota en raaskinnu purkaa koko syksynä, kun se mahtu oleen paikoillaankin ja pelitti loistavasti.

jussi

[flhx]

Kuvista päätellen tätä fillaria kasaa legendaarinen Mustanaamio.

Hauska muuten toi kuva jossa ötökkä osallistuu puuhaan ja kattoo että mitä helkkaria toi jätkä riehuu ton putken kanssa...

Tossa kicksi-hommassa oikeestaan kiteytyy se juttu että yleensä asioilla on tapana järjestyä...Ja sekin että väliaikaset ratkasut jää yleensä pysyviks, mullakin on ollu pannussa väliaikaset sähköt sellasen kymmenen vuotta..Tosin ei sillä oo tullu ajettuakaan viimeseen viiteen vuoteen kun parina kesänä,erinäisistä jutuista johtuen.

[mielikuva]

Tämä juttu on kivaa luettavaa; raskaalta alusta huolimatta periksi ei anneta.

Mun mielestä tällaiset katkenneet kiksivarret yms. jotka johtavat uusiin tuttavuuksiin ja seikkailuihin on tämän harrastuksen suola! Vaikkei niitä aina toivoisi niin asioilla on tapana järjestyä!

[j]

Kiitos osanotosta.
Hiihtolomat on nyt lusittu ja toiminimen työvelvoitteet jatkuvat vasta lumien kaikottua.



Nuo takahäkin putket näyttivät aika tymäköiltä, joten pikkasen siivua parilta sivulta pois, sopiva annos väkivaltaa ja kiinni hitsaten.







Nyt on putken pää sopivan kokoinen, mutta sehän on kuin Jack Sparrown tussari tai siis kaksi.
Taas perinnemetodit käyttöön ja tuubit ahjoon.



Pikkasen vääntöä ja nyt on tähän projektiin passelin näköistä muotokieltä.





Taitaa olla vähän matala; pitänee sovitella.



Jos lykkäisin paikoilleen ne entiset PS:t, niin tuo kärsä olisi aivan passeli ja yleisilmeestä tulisi riittävän hillitty - ei ikinä!

[j]

Päivitetääs vähän.

Ei tässä ihan olla toimettomina oltu. Rankamettässä, puunajossa. Päijännekin taas kierrettiin - pakettiautolla. Tapahan se on sekin harrastaa moottoripyöräilyä.

Tankin osia on hitsailtu ja nyt on ankara miettiminen kuinka ne puoliskot tukisi alapuolelta kiinni. Pitäisikö olla tärinän vaimennusta vai pistänkö vaan runkoon kiinni?

Vaihdelootan kiksikoppa näköjään mureutuu pikkuhiljaa, joten tukevampi on saatava tilalle. Taiwalkoskelainen on tehnyt kohtuuhintaista heavy dutyakin, mutta ei ole luottoa. Pitänee satsata vähän tukevampaan.

Vasta rakenneltuja osia meni uusiksi kun aloin tarkemmin muistelemaan öhlinssien iskua -> 94 mm! Tuli heti mieleen miksi niiden kanssa oli pikkasen onkelmia edellisessä versiossa. Melkein valmiin takahäkin saa muokata uusiksi ja runkoakin pääsee rälläköimään vähäsen.
Pistän kuvamateriaalia, jahka homma etenee sellaiseen vaiheeseen että jaksaa näyttää.

jussi