Pimp my Satan's Curse to Darwin's Plane

[Tuusulan T-Bone]

Kyllä rupee nyt muakin jo nyppimään, kun on liian ohutta, on liian tuntematonta tai hapokasta tai muuten vaan soveltumatonta.

Tieto lisää tuskaa... mutta niin lisää tietämättömyyskin. Raudalla ja raudalla on todellakin eroa. Ei tämä mitään hysteriaa ole, eikä rakettitiedettäkään, mutta jotain tarttee silti tietää ennen kuin lähtee runkoa tekemään. Noista sun jutuista jää sellainen vaikutelma, että kantsis ehkä hiukan selvitellä asioita ennen kuin jatkat eteenpäin.

Kun orggisrunkoa muutetaan ja siihen hitsataan kiinni jotain uutta kamaa, olennaista on että se uusi kama ja hitsauslisäaineet sopivat yhteen alkuperäisen rungon matskun kanssa. Yleensä noissa vanhemmissa rutkuissa se alkuperäinen matsku on jotain seostamatonta terästä ("mustaa"). Tästä syystä prätkänrunkojen muutoksissa käytetään yleensä seostamattomasta teräksestä duunattua saumatonta hydrauliikkaputkea, lujuus St37.0 tai vastaavaa. Paksuus tuuma, seinämävahvuus kolme milliä. On tarpeeksi lujaa ja hyvin hitsattavissa. En tunne riittävästi teräsputkien standardeja, jotta osaisin sanoa tarkasti, mikä se täsmällinen nimi on. Yleiskielessä puhutaan vain hydrauliikkaputkesta, mutta sille on joku tarkempikin nimitys.

[Lycanth]

Mustan ja rosterin liittämisessä muodostuu hauras liitos, jos ei käytetä oikeita lisäaineita. Yhteen hitsattaessa rosteri "laimenee" hitsisulassa ja sen takia ominaisuudet katoavat. Pitää olla yliseostettua lisäainetta. Useampi vuosi kun näitä asioita koulussa lukenut ja joku fiksumpi voi korjata jos ihan paskaa puhuin.

Otat rosterilevyä ja hitsailet väärillä lisäaineilla, niin saat rosterinkin ruostumaan sauman vierestä.

[janne a]

Eikö sitä hapokkaan putken tilausta voi perua ja ottaa samoilla mitoilla mustaa hydrauliputkee?Semmosellehan aina käyttöä löytyy ja on paljon helpompaa työstää...Omat kokemukset tuosta hapokkaasta on että kyllä on herkkää murtumaan sauman vierestä.vaikka olis pelkkää hapokasta hitsattu keskenään.

[Lyytinen]

Jäsen f halusi perusteluja, miksi ruostumaton ei ole hyvä idea:

Teräksissä on kolmenlaista kiderakennetta, ferriittinen, martensiittinen ja austeniittinen. Sitten on näitten yhdistelmiä. Tämä 316 on lähes puhdasta austeniittia kromipitoisuutensa ja oikean lämpökäsittelyn takia. Austeniitti itsessään on hyvin sitkeää ja kestää iskuja, melkeinpä ideaali aine olisi rakenteluun. Vika on vaan siinä, että saadessaan tarpeeksi ulkopuolista energiaa nämä austeniittikiteet muuttuvat martensiitiksi, joka on teräksen erittäin kova, mutta hauras kiderakenne.

Varmaan olet sorvannut ruostumatonta, terävillä työkaluillahan ja muutenkin olosuhteitten ollessa optimit parempaa sorvattavaa ei olekaan. Annas olla kun tylsä terä pääsee hankaamaan niin siinä on ihmeissään kun mikään ei meinaa enää purra. Tällöin juurikin sen mekaanisen energia ansioista pinta on muuttunut martensiitiksi. Samalla tavalla jos hoijakka tai runko pääsee elämään niin se energia muuttaa sitä putkea hauraammaksi koko ajan. Siitä johtuu, että ruostumattomasta tehdyt katkeaa helpommin.

Sitten noista sekaliitoksista. Austeniittisissa ruostumattomissa hiili on epäpuhtaus, toisin kuin teräksissä yleensä. Jos hitsaat ruostumattoman ja ns. mustan putken yhteen, niin mustasta tuleva hiili sitoo ruostumattoman kromiatomeja ja alkaa korroosio. Pelkkä ruostuminen ei haittaisi mitään, mutta kun se etenee raerajoja pitkin elikkä se liitos voi mennä ihan ruostumalla poikki!

[Lyytinen]

Sitten niistä kromimolyputkista sananen. Sehän ei ole yllätys, että niihin saadaan haluttu lujuus ja kovuus sopivalla lämpökäsittelyllä. Sen sijaan noilla kromin ja raudan seoksilla (jota muuten sekin 316 on) on niin sanottu sigmafaasikin, joka on hauras. Muistaakseni puhutaan myös 475 asteen hauraudesta. Eli vaikka sitä nyt tigillä leipoisi sitä saumaa siinä uskossa, että tarpeeksi lämpöä tarpeeksi isolle alalle (niinku itse tekisin "mustan" raudan kanssa), niin sillä saattaakin haurastuttaa koko paskan. CrMo:n hitsaaminen on minulle aivan hepreaa, näyttää heftailulta näin maallikosta, varmaan siinä just halutaan pitää lämmöntuotto pienenä. Mutta kukapa sanoisi, mitenkä sitä ja mustaa hitsataan toisiinsa? Muistaakseni CrMo:ssa tuo molybdeeni on just tuota sigmafaasihaurautta torjumassa, mutta entäs kun se laimenee kun mustan kanssa sekoitetaan?

[frosteus]

Noniin! Nyt oli oikein hyviä perusteluja miksi rosteria ei kannata yhdistää mustaan. Ja ymmärrän vähän mustan ja rosterin erojakin. Oikein hyvä! Kiitos, kiitos.

Jopa itse mietin tuossa juuri kun heräsin (sain nukuttua vähän, vaikka itkeskelyn vuoksi se olikin vaikeaa), että miten tuo "puhtaampi" rosteri ja alkuperäinen runko sitten oikein yhdistyvät, koska mm. T-Bone esitti huolen mm. käyrän ja rungon yhdistymisestä tämänhetkisessä virityksessä, sillä käyrän materiaalista ei ole tietoa. Ja koska kehtoputken materiaalista ei ole tietoa, niin silloin ongelma olisi jälleen sama! Eli jos laittaisin rosteria ja kehtopukea yhteen, niin silloinhan mulla olisi vastassa rosteri- ja tuntematonputki ongelma. Eli sama, kuin nyt. Mutta toinen musta on lähempänä toista mustaa, kuin puhdas ja musta, joten mustaa mustalle. Selvä!

Oppia ikä kaikki, sanotaan. Katsotaan nyt miten tuon mun (putki)lastin käy. Jos nyt käy niin, että en saa sitä vaihdettua, niin todennäköisesti teen niistä sitten erilaisia stongia tai jottain. Ja ei, niitä en sitten tulevaisuudessa yhdistä runkoon. Katselin vähän noita Triumppeihin ja muihin olevia "bolt on" jäykkäperiä, eikä ne olleet mitään ihan mahdottoman hintaisia. Sellainen olisi hyvä aihio (rukkaamatta ei toki selviä) ja säästäisi mut monelta tuskalta. Onko kenelläkään kokemusta tuollaisista?

http://www.ebay.com/itm/triumph-bolt-on-hardtail-frame-500-bobber-chopper-t100-/260556428915

Tai vaikka jopa myynnissä?

EDIT: Ja vielä tuosta tiedon tarpeellisuudesta. Todellakin tarvitsen lisää tietoa mm. juuri eri metalleista, niiden käyttäymisestä, yhdistelemisestä etc. Aihe onneksi kiinnostaa, joten aion tietoa myös kerätä. Selkeitä vastuksia asioihin vain harvoin löytää näin netissä pyörimällä. Metodi, jota olen käyttänyt (otetaan joku pala ja koetetaan yhdistää se toiseen, jos ei tartu, otetaan toinen pala, jos tarttuu, niin hyvä) (yleensä tämä on tapahtunut jonkun sekalaisen putki-/rautakasan äärellä) ei varmaan ole se paras mahdollinen. Joku koulutus ei olisi hullumpi ja olen sellaista etsinytkin, huonoin tuloksin. Joko ovat liian pitkiä tai keskittyvät "vääriin" asioihin omaan mielenkiintooni nähden. Metallintyöstäminen kaikissa muodoissaan on mielenkiintoinen aihepiiri ja koetan kyllä kovasti asioihin perehtyä, mm. siksi en pidä vastuksista, joissa ilmoitetaan vain, että huono, tee toisin. Ehkä sitä jonain päivänä jotain näistäkin tajuaa.

[Lyytinen]

Jos eteen tulee H. M. Miekk-ojan "Metallioppi" kirja, niin siitä kannattaa mielestäni useampikin kymppi maksaa. Löytynee kirjastostakin.

[Tuusulan T-Bone]

T-Bone esitti huolen mm. käyrän ja rungon yhdistymisestä tämänhetkisessä virityksessä, sillä käyrän materiaalista ei ole tietoa. Ja koska kehtoputken materiaalista ei ole tietoa, niin silloin ongelma olisi jälleen sama!

Juu, tarkalleen ottaen tuossa on liimattu toisiinsa kahta tuntematonta matskua. Brittivehkeiden kanssa voi kuitenkin tehdä melko turvallisen oletuksen, että orggismatsku on seostamatonta terästä. Samoin kuin Harrikoiden, niiden kohdalla me on jopa tutkittu asia analysoimalla kymmenen rungonpätkää eri aikakausilta. Lukuun ottamatta Buellin runkoa kaikki muut olivat seostamatonta terästä.

Ongelma liitettäessä mustaa mustaan ja mustaa rosteriin ei kuitenkaan ole "sama"... kuten tuossa yllä herr Lyytinen perusteellisemmin esitti. RST ja musta ovat kauempana toisistaan kuin musta ja musta. Worst case scenarion riski on pienempi liitettäessä tuntematonta mustaa tuntemattomaan mustaan.

Ylipäänsä tää on kuitenkin taas vähän tätä. Voi olla että kestää, voi olla että ei. Riskaabeleita juttuja tossa nykyisessä virityksessä joka tapauksessa on. Teoretisointeja paljon tärkeämpi kysymys kuuluu: miksi ottaa turhia riskejä, kun asiat voi tehdä paremminkin.

Tätä vois lähestyä myös lain näkökulmasta. Jos menisit muutoskatsastamaan ton rakkineen, sun pitäis esittää selvitys siitä, että käyttämäsi materiaalit, lisäaineet ja hitsaustapa soveltuvat alkuperäisen rungon perusaineelle. Mä luulen, että karsastusmies saattaisi raapia päätään, jos selvityksenä esitetään, että mulla nyt sattu olemaan tommonen vanha stonga ja mä kuumaliimasin sen sitte Piiltemasta ostetulla mikillä tohon...

[Tuomo]

Jos eteen tulee H. M. Miekk-ojan "Metallioppi" kirja, niin siitä kannattaa mielestäni useampikin kymppi maksaa. Löytynee kirjastostakin.

^toi vaan on helposti aika raaka kokemus lukijalle

en osaa varmaksi parempaa opusta suositella, mutta pikku kuukellointi toi esiin lupaavan

Hitsauksen Materiaalioppi - kirja
Kirja sisältää kansainvälisten hitsaushenkilöstön koulutusohjelmien (IWE, IWT ja IWS) sisällön mukaan laaditun  "Materiaalit ja niiden käyttäytyminen hitsauksessa" -aihealueen oppimateriaalin. Kirjan sisältö noudattaa näiden koulutusohjelmien rakennetta, mutta sopii myös muun hitsaushenkilöstön koulutukseen.
Hinta 50 euroa.

http://www.shy-hitsaus.net/Hitsaustietous/Materiaalipankki/tabid/3226/Default.aspx

[Make]

Tuolla jossain topikissa jossa käsiteltiin alan kirjallisuutta, mainitsin myös jonkun hitsausopuksen.

[frosteus]

Kiitos kirjallisuusvinkeistä. Tutkin. Mulla vaan, kuten jo tässäkin topikissa on havaittu, on vähän vaikeuksia sisäistää lukemaani. Koetun ja näetyn ymmärtäminen on vahvempi alani. Bilteman MIG:issä ei muuten ole mitään vikaa. Noita paloja ei tosin ole sillä kiinnitetty. Paitsi siis nuo "vahvikkeet". Tämä vain selvennykseksi, eikä tietysti muuta totuutta.

Tämän odotan saavani käsiini, mikäli Sattuma (rahatilanekkin huudon loppumishetkellä vaikuttaa asiaan) suo:

Metallintyöstön oppikirja

H. Gerling     WSOY 1960     

220 sivua 670 kuvaa

[asavolai2]

Vika on vaan siinä, että saadessaan tarpeeksi ulkopuolista energiaa nämä austeniittikiteet muuttuvat martensiitiksi, joka on teräksen erittäin kova, mutta hauras kiderakenne.

Onko tuossa kyse juurikin muokkauslujittumisesta?
Olen itsekin pähkäillyt miksi austeniittinen ruostumaton teräs ei pärjää varsinkaan tärinässä normaaleille rakenneteräksille (vaikkapa S355), vaan tahtoo murtua. Olisiko yksi selitys se, että vaikka molemmilla teräksillä murtolujuus on kutakuinkin yhtä suuri, niin austeniittisen ruostumattoman teräksen myötölujuus on huomattavasti alhaisempi kuin S355:n?

Näin ollen voisi ehkä ajatella, että myötäminen tapahtuu herkemmin, ja kun mennään myötörajan yli, alkaa tulla pysyviä muodonmuutoksia -> seuraa muokkauslujittumista ja haurastumista?

[leafhill]

Metallintyöstön oppikirja
H. Gerling     WSOY 1960

Jos en väärin muista, niin Gerlingin kirja käsittelee sorvamiset ja jyrsimiset. Mutta ei hitsaamista, eikä materiaali oppia.

[bikerpig]

Kirjasto on sellainen paikka mistä vielä toistaiseksi saa jotain ilmaiseksi, tosin niitäkin on jo lopeteltu varsin mallikkaasti. Tärinä on se joka useimmiten katkaisee tuollaisen "kevyemmän" runkoputken tai vahvemmankin. Tuo aikaisempi VN:n runkokin on saanut todennäköisesti vaurionsa tärinästä. Tärinä on usein sellainen jota asiaan vihkiytyneet insinöörit tai rakentajista puhumattakaan eivät osaa kunnolla arvioida, joten silloin on usein hyvä lyödä lisää turvakerrointa paremmalla materiaalilla. Laita niin paljon poikkileikkauksen pinta-alaa kuin ulkonäkö vain sallii ja boksaa vaikka riskialttiit liitokset. Vahvempi on aina parempi, siinä vaiheessa kun taidot ovat pidemmälle kehittyneet niin voi siirtyä vaikka siihen kromimolyyn. Ei näillä romuilla muutenkaan kovaa vauhtia saa otettua, niin tee siitä vaikka vaikea ajettava.

[frosteus]

Jos en väärin muista, niin Gerlingin kirja käsittelee sorvamiset ja jyrsimiset. Mutta ei hitsaamista, eikä materiaali oppia.

Juu, näin varmaan on. Tuokin aihepiiri kiinostaa.  Niin ja "Fetelle": Sain vaihdettua putket. Jotain 25*3 mustaa pitäisi tulla 6m. Hydrauliikkaputkea. Saumatonta. En nyt tähän hätään tiedä speksejä. Nää meee omaan käyttöön, mutta kiitti ottotarjouksesta.