Lunta paossa: talvi Espanjassa Harleyn kanssa

[flhx]

Noista kolmesta museosta ehdimme ekana päivänä käymään läpi kaksi, siinä vaiheessa ainakin allekirjoittanut tunnusti että nyt alkaa olla aika väsynyt maalauksiin. Onneksi illan "pakollinen" noppapeli punaviinin kera taas piristi. Asumukseemme kävellessämme huomasin hotellin vierellä muutamia kovin vähäpukeisia tyttöjä seisoskelemassa. Kovasti alkoi säälittää moinen ja ehdotinkin Leenalle ja Matille että koska huoneessamme oli tilaa niin voisin ottaa yhden tytöistä mukaani ettei tämän tarvitse yötä ulkona viettää. Jostain syystä hyväsydäminen ehdotukseni ei saanut Leenalta kannatusta. Kummallista. Seuraavaan aamuun herättiin räntäsateessa. Hyi perkele. Kylmyydestä huolimatta ilmoitimme Matin kanssa Leenalle että emme suostu enää yhteenkään taidemuseoon menemään ennen kuin olemme saaneet oluen kitapurjeeseen. Janohan siinä tulee kun joutuu kävelemään ympäri museota ja katselemaan paikalla olevia opiskelijatyttöjä,..siis niitä maalauksia tarkoitan. Niitä Picassoja, Michael Jacksoneja ja se joku Monet tai jotain. Leena armahti kulttuuriin väsähtäneet miehet ja saimme oluemme, sen jälkeen olikin huomattavsti mukavampaa ihmetellä taas maalauksia. Mutta sen minkä tuossa päivän mittaan totesimme oli että ei ole mitään tolkkua yrittää käydä noissa kolmessa museossa samana päivänä. Ehtisi kyllä, mutta jo kahdenkin jälkeen alkoi olla jo niin turtunut niihin maalauksiin että monen hienonkin teoksenkin ohi vain käveli, "jaa toi on joku Rembrandt". Hieno tosin oli nuo käydä katsomassa, suosittelen vaikka ei taiteesta niin välittäisikään.Tosin yhtään Fingerporia en löytänyt kokoelmista mitä pidän pahana puutteena. Muun ajan käytimme katselemalla muutamat muut nähtävyydet, mm.kuninkaan linnan ja aivan tolkuttoman komean Atochan rautatieaseman. Tuon aseman sisällä on hieno talvipuutarha.Pääsin myös käymään Santiago Bernabeulla eli Real Madridin kotistadionilla. Vaikuttava paikka, vaikka peliä en päässytkään näkemään. Hieno kylä ja varmasti olisi mukava käydä esim.keväällä tai syksyllä, silloin kun ilma on vielä lämmin mutta ei tukahduttavan kuuma kuin kesällä tai kylmä niinkuin nyt oli.

Matti ja Leena lähtivät takaisin kohti Torreviejaa, itse ostin liput luotijunaan Barcelonaan.Pistin kaverille viestiä E.T.A:stani Barcelonaan ja sain ohjeet hypätä Barcelonan rautatieasemalla paikallisjunaan.Tarkempia ohjeita tulisi sitten lähempänä.Hyppäsin luotijunan kyytiin ja hämmästyin siitä että miten siisti ja hiljainen laite oli. Parhaimmillaan matkanopeus oli sen 300kmh, kyyti oli tasaista tuossakin vauhdissa. Jää kyllä VR:n puuhastelu kaikenmaailman pendoliinojen kanssa toiseksi Espanjan Renfen(spanskien VR) laitteiden rinnalla. Junan ravintolavaunussa tuli nautittua muutama punaviini, mikä hieman vaikeutti suunnistamista Barcelonan päässä, menivät nimittäin juomat päähän kuin metrinen halko .Aamupala oli ollut mallia puolikas sämpylä hillolla ja muuta ei ollut tullutkaan syötyä koko päivänä. No, lisää haastetta vieraassa kaupungissa olla hieman päissään ja etsiä tietä...Löysin kuitenkin Barcelonan asemalla ilman suurempia vaikeuksia oikealle lähtölaiturille, kaveri oli vielä matkan varrella infonnut aikataulun ja paikallisjunan tiedot. Soitti sitten kuitenkin vielä kun olin jo paikallisjunassa että "unohtu sanoa että niitä junia menee minuutin välein eri paikkoihin samasta laiturista että toivottavasti hyppäsit oikeaan kulkuvälineeseen.... " Jaaha...Hetki ihmettelyä seuraavasta aseman nimestä ja totesimme että olen oikeassa junassa. Perille päästyäni tapaan kaverini ja hänen vaimokkeensa, kävelemme asunnolle ja sen jälkeen lähdemme syömään. Oli jo aikakin saada ravintoa kehoon, nälkä oli suorastaan kohtuuton ja lisää punaviiniäkin voisi ottaa....

Vietän sitten muutaman mukavan päivän Barcelonassa, kiertelen kaupunkia nähtävyyksiä katsellen ja leikin taas turistia. Kävelen sataman lähellä olevalle Kolumbuksen patsaalle, tiedättehän tuon kaverin joka ei osannut gps:ää käyttää ja täräytti paattinsa suunnitellun Intian sijasta Amerikan rantahietikolle. Ja kutsui paikalla haahuilevia hahmoja sitten intiaaneiksi. Tai jotain sinnepäin..No joka tapauksessa olin siis tuon suunnistustaidottoman patsaalla ja siinä kohtaa sitten yhtäkkiä muistin että hei, tämähän on tuttu paikka. Taas yksi paikka jossa olen käynyt kasarilla, en vain sitä ensin muistanut. Ja kävimme muuten Espanjassa aikoinaan ensimmäisen kerran -83 kesällä, muistan sen siitä että joka paikassa oli vielä krääsää edellisenä vuonna pidetyistä MM-jalkapalloista, itsellänikin oli pitkään Espana 82 logolla ollut paita. Barcelonaa tuli siis nähtyä, illat vietimme kaverini asunnolla, ei jaksanut ajatellakaan mitään baareja Barcelonan keskustassa.

Sen sijaan eräänä iltana pääsin katsomaan La Liga-futista Barcelonan Camp Nou-stadionille! Melkoisen hieno kokemus, en ole minkään futisjoukkueen fani, tykkään vain katsella hyvää jalkapalloa..Ja tuo ilta oli kyllä hieno, komea fiilis olla miltei 80 tuhannen ihmisen kanssa samalla stadionilla, vielä kun Barca pieksi vastustaja Deportivon 5-0! Vauhdikasta peliä ja vielä melkoisen erikoinen, Deportivo oli jo tehnyt kaikki vaihtonsa kun maalivahti taklasi Barcan pelaajan kumoon laittomin keinoin. Maalivahti pihalle ja rankkari, kaikki vaihdot kun oli tehty niin ei muuta kun yksi kenttäpelaajista maalivahdiksi.No, arvaahan sen miten siinä kävi...Eipä ollut mahdollisuuksia torjuntaan. Hyvä ele oli Barcan rankkarin ampujalla, kun oli täräyttänyt pallon maaliin niin kävi lohdutuksena halaamassa maalivahtina toiminutta kenttäpelaajaa. Tyyliin "eipä tuo maali sinun vikasi ollut, yritä kestää". Seuraava tavoite olisi nähdä Englannin valioliigan ja Saksan Bundesliigan peli...

Sitten ei muuta kuin hyppäsin junaan, takaisin kotiin Torreviejaan.Mukavaa oli reissata noissakin kylissä, keli ei tosin kovin lämmin ollut kummassakaan joten Torreviejaan palatessani sen 15c lämpö tuntui varsin kesäiseltä. Ja pääsin taas ajamaan pyörällä, sehän tässä oli parasta.

[TEKE]

Kiitos mainiosta reissuraportista.
Suosittelen  , jos brittein sumuisille menet  ,katsomaan myös alempien sarjojen jalanpalloa.

[flhx]

Tähän väliin voisin kertoa jo aikaisemmin mainitsemani hieman hämäräperäisen poliisiepisodin, kuvastaa hyvin virkavallan puuhasteluja täällä.

Kävelin eräänä jälleen kovin aurinkoisena päivänä pitkin rantabulevardia ja päätin poiketa viereisellä sivukujalla olevaan baariin oluelle, kyseinen paikka kun tarjoili hanasta saksalaisolutta, mukavaa vaihtelua spanskien litkuihin. Rantabulevardilta sivukujalle ei ollut kuin parikymmentä metriä, sinne päästäkseni piti ylittää rantabulevardin suuntaisesti kulkeva katu. Tuo katu oli nyt suljettu puomeilla ja paikalla parveili helvetillinen määrä ihmettelijöitä. Itseäni ei ikikä ole kiinnostanut minkään onnettomuuspaikan tai vastaavan töllistely joten lievästi kiroillen tunkeuduin väkijoukon läpi baariin. Baarin henkilökunta oli hieman järkyttyneen oloista ja joku totesi poistuvalle asiakkaalle"hyvää päivänjatkoa, kaikesta huolimatta". No, en jaksanut aihetta enempää ihmetellä, olutta tänne tultiin hakemaan joten pieni tuoppi Bitburgeria por favor. Olut tuli vakavailmeiseltä baarilikalta kohtalaisen nopeasti joten pääsin keskittymään itse asiaan. Ikkuna oli suoraan väkijoukkiota kohden joten näin kadun laitaan pysäköitynä olevan Guardia Civilin auton. Se nyt ei sinänsä mitenkään ihmeellistä ollut, Guardia nyt yleensä tulikin onnettomuuspaikoille jne muutenkin.

Olut kitapurjeeseen ja taas takaisin rantabulevardille. Tein kävelylenkin keskustaan ja palailin illemmalla takaisin kämpilleni, juopotte..kävelylenkistä lievästi voipuneena. Pari päivää tämän episodin jälkeen olin taas kävelyllä kaupungilla ja poikkesin erääseen paikallisten kahvilaan. Siellä silmiin sattui paikallinen sanomalehti jota aloin lueskelemaan noinniinkuin kielenopiskelun takia. Heti etusivulla sattui silmiin uutinen jonka sitten lueskelinkin sisäsivuilta. Tuo uutinen koski juuri pari päivää aikaisemmin näkemääni kadun sulkemista, lisäksi kuulin muutaman lisätiedon eräältä paikalliselta joten allaoleva on "tietoa" poimittuna sekä lehdestä että paikalliselta.

Kadun sulkemiseen johtanut episodi alkoi siitä että Guardia Civil oli pysäyttänyt kadulla kulkeneen ecuadorilaisen parikymppisen kaverin. Kyseinen kohtaaminen loppui siihen että ecuadorilainen kaveri meni hylkyyn ja katu suljettiin tutkimuksien ajaksi. No, nuo ovat siis taatusti faktoja, sitten onkin melko mielenkiintoisia asioita tuosta väliin jääneestä ajasta ja tapahtumista.Guardia Civilin(joka kuten jo aikaisemmin mainittu on poliisin ns.kovempi jaosto, asuvat kasarmilla jne)versio aiheesta on tämä: He olivat pysäyttäneet ecuadorilaisen kaverin kadulla kysyäkseen papereita tms vastaavaa, jolloin hetken kiivaan sananvaihdon jälkeen ecuadorilainen oli ottanut veitsen esiin, kurottanut sisään poliisiautoon jossa molemmat poliisit olivat istuneet ja laittanut veitsen toisen poliisin kurkulle aikeenaan tappaa tämä. Samalla ecuadorilainen oli onnistunut saamaan haltuunsa poliisin aseen jolloin toinen poliiseista oli ollut pakotettu poistamaan ecuadorilainen muonavahvuudesta. Veitsi löytyi poliisiauton sisältä, ampumiselle ei yllättäen löytynyt yhtään silminnäkijää...Käsi pystyyn, kuinka monen mielestä juttu haisee kuin punatautisen kalsarit...A) ecuadorilainen uhkailee veitsellä kahta aseistettua poliisia ja kurottaa vielä itsensä sisään autoon. B) lähes kaikilla näkemilläni Guardioilla on ollut aseet turvakoteloissa,ts. asetta ei saa pois kotelosta ellei paina peukalolla kotelon ja vyön välissä olevaa lukitusnappia, kyseiseen nappiin on aika perkeleen vaikea yltää muiden kuin henkilön jonka vyöllä ko.kotelo on. C) ei yhtään silminnäkijää ecuadorilaisen ampumiselle....TODELLA uskottava tarina...

Lisänä tuohon soppaan tulee kuulemani tiedot siitä että hylkyyn mennyt ecuadorilainen heilasteli erään tytön kanssa jonka isä omisti baarin kaupungissa. Ko.Guardiat olivat kuulemma olleet useasti asiakkaina kyseisessä baarissa. Spekulaatioina epävirallisesti olikin että kyseessä oli Guardian yritys kiristää suojelurahaa tai lahjuksia baarilta, joista sitten tuli jonkunnäköistä kiistaa ja seurauksena  baarin omistajan tyttären poikaystävä päätyi ruumiiksi. En pitäisi tätä teoriaa ollenkaan huonona kuulemieni juttujen perusteella muiden paikallisten poliisien toimista. Yleensä poliisin tullessa johonkin baariin kahvitauolle, ts.ottamaan muutaman viinaryypyn, ei juurikaan rahaa näkynyt vaihtuvan vaan poliisi söi ja joi ilmaiseksi. Lisäksi erään lievän mustasukkaisuusepisodin sivusta nähtyäni kysäisin (britti)naiselta että eikö kannattaisi soittaa virkavalta paikalle jotta mies menisi hetkeksi putkaan huilailemaan. Sain vastauksen että hän ei missään tapauksessa soita poliisia koska omistaa pienen baarin ja tuon soiton jälkeen hänen baariinsa tunkisi joka päivä poliiseja ilmaisille viinoille. Jos niihin ei suostuisi niin elämä olisi todella vaikeaa sen jälkeen. Joten parempi kärsiä pienet ongelmat jotta ei saa poliisia riesakseen niiden selvittelyjen jälkeen...Tuossa ecuadorilaisen tapauksessa poliisien todettiin toimineen oikein, näin ainakin niissä lehtijutuissa kerrottiin joita lueskelin talven aikana. Epäilenpä että tuskinpa jälkeenpäinkään kukaan viranomainen asiasta enempää oli kiinnostunut. Tapaushan oli selvitetty jo, yksi etelä-amerikkalainen siirtolainen vain meni hylkyyn, ei suuri vahinko....

Täällä lukemieni ja kuulemieni tarinoiden jälkeen alkaa olla kohtalaisen tyytyväinen että ei ole juuri tarvinnut virkavallan kanssa olla täällä tekemisissä, sitä yhtä yöllistä liikenneratsiaa lukuunottamatta. Täällä voisi jo oikeasti huolestua jos jossain vaiheessa joutuisi esim. jättämään DNA-näytteen, nimittäin sen jälkeen saattaisi olla että kyseinen näyte löytyisi joiltain hämäräperäisten rikosten tapahtumapaikoilta. Jotkut rikosten selvittelyt nimittäin täällä ovat lievää enemmän ns.haiskahtaneet, aivan kuten tuo ecuadorilaisen tapauskin. Välillä tuntuu aika erikoiselta asua melkoisessa banaanitasavallassa joka kuitenkin samaan aikaan on saman EU:n jäsen kuin Suomikin.

[Natking]

Aika liki liipannu ettei tormatty Madridissa, lensin sita kautta Dominovaltioon Tammikuun alussa ja takasin jossain helmikuun alkupualla.
Oltiin kanssa ihan keskella kylaa hotellissa(Gran jotain), paakadun varressa ja hotellin kulmalta lahti aivan fantastinen sivukatu mista loytyi halukkaita vastakkaisen sukupuolen edustajia pikkuseen kultturi vaihtoon.
Huomasikkos siella sillon noita paikallisen teatterin mainoksia jostain murjaaninaytelmasta? Pikkusen ihmettelin meininkia paikallisessa tapasbaarissa kun jengi tuli puvut/minkkitukit paalla ja Fazerin lakupekkaa muistuttavat pahvinaamarit paassa ottamaan ilta drinksun, aamulla hokasin bussipysakin mainoksesta etta ne oli teatterista tulossa.

[Thomas]

Täällä on perinteisesti Loppiainen - eli Tres Reyes (Kolme kurkoa) - ollut isompi juhla kuin joulu. Alunperin silloin kersat sai lahjat, kuten Jesús aikoinaan juuri kolmelta itäisemmaan viisaalta mieheltä. Joulua sen sijaan vietettiin perheen/sukun keskuudessa katolisen hartaasti. Nykyisin homma menee siten, että jouluhäsläys alkaa marraskuun puolesta välin ja jatkuu tosiaan täydessä töpinässä tuonne loppiaiseen asti ja natiaiset saa lahjoja sitten sekä jouluna että loppiaisena.. eli kapitalistinen markkinavoima jyrää..

Ja noita kolmiakuninkaita riittää vähän joka kylässä, joten kyseinen cervezeria on päättänyt hyötyä hömpötyksestä teemaa mukaillen..

-t-

[Natking]

Ahaa, maa sita ihmettelinkin etta mika se meininki oli. Toi kuva on otettu Bussipysakin kyljesta ja se naytelma oli teatterissa siina baarin lahella, nimikin tossa mainokseesa nakyy. Teatro Compac, Gran Via.
Semmosta naamaria siina koitin kiilua, muttei kukaan niista merkonoomeista unohtanut semmosta poytaan kun lahtivat menemaan.

[flhx]

Juu siinä Madridin pääkadun (Gran Via) varrella oli yllättäen aika monta hotellia joilla oli nimenä Gran Via...Iteasiassa siinä meidän majapaikan lähellä oli muuten parikin isompaa hotellia, ainakin tais olla Tryp, joten saattaa olla että oltiin Nätkinin kanssa samoilla nurkilla..Noita mainoksia en muista nähneeni joten ilmeisesti oltiin hieman eri aikaan kylässä.

Jatketaas taas, talvi oli jo kääntynyt kevään puolelle, luonnosta sitä tosin juuri ei huomannut, tasaisen vihreää ympäri vuoden.Lämpöä oli keskimääräisesti miltei saman verran loka-maaliskuun ajan, toki keskitalvella oli hieman kylmääkin ilmaa ja sateita. Sen verran kevättä tosin oli luonnonkin puolella että mantelipuut aloittivat kukintansa, varsin komean näköistä oli maisema kun kävin ajelemassa lähitienoon pikkuteitä. Appelsiinitarhoissa sen sijaan tuntui olevan vuoden ympäri hedelmää puissa, keväällä tulikin käytyä eksoottisesti appelsiinivarkaissa, voin muuten kertoa että täällä appelsiinit ovat melkoisen erimakuisia kuin Suomen kaupan tiskiltä ostettuna. Paljon pehmeämmän makuisia, erityisen hyvää oli paikallisissa baareissa nautittu appelsiinimehu jos se oli tehty paikanpäällä tuoreista hedelmistä.

Kevät ja kotiinpaluu lähenivät uhkaavasti, vielä kuitenkin ehtisin muutaman reissun tehdä. Tallikaveri tuli käymään pikaisesti vaimokkeensa kanssa, taisimme n.viikon verran pyöriä nurkissa ajelemassa vuokra-autolla, kävimme mm.katsomassa Granadan vieressä olevan Alhambran palatsin.Olin tosin sen jo käynyt ihmettelemässä mutta toinen kertakin meni ihan mukavasti, varsinkin kun oli paremmin aikaa tällä kertaa. Ajelimme Granadaan ylänköreittiä, halusin vaihtelua rantatiehen joka alkoi jopa hieman kyllästyttää. Tuon ylänköreitin olin ajanut omalla moporetkelläni toiseen suuntaan, nyt ei olisi kiinnostanut kaksipyöräisellä siellä ajella, tuli nimittäin korkeimmalla kohdalla lunta vastaan....Lämpötila oli muutaman asteen plussan puolella, mutta maa oli valkoisena tien vierellä ja tiellä tuli vastaan aura-auto. Hyi saatana....Onneksi lähempänä Granadaa keli oli lämpimämpi ja lunta ei näkynyt enää kuin Sierra Nevada-vuoriston korkeimmilla huipuilla.

Kävimme tuon n.viikon aikana myös ajelemassa Benidormin lähellä olevan vuoristoalueen pikkuteillä, olin kuullut että siellä oli moottoripyörämuseo.Tiet vuoristossa olivat todella mukavan näköisiä mutkateitä, tulinkin myöhemmin Hayabusa-Matin kanssa ajelemaan näille teille pyörillä. Moottoripyörämuseo löytyikin, sijaitsee lähellä Guadalest-nimistä kylää. Museo oli varsin pieni, mutta pyöriä oli aika paljon saatu mahdutettua pienelle alueelle. Varsin mielenkiintoisia häksättimiä, pistän jossain vaiheessa linkin kuviin, niitä tuli nimittäin otettua tuolla aika reilusti.(saattaa olla että pistän tuon linkin vasta kun saan tämän projektin kirjoitettua , kuvalinkistä kun saattaa löytyä "juonipaljastuksia" muutamasta vielä julkaisemattomasta tarinasta joten malttakaa,,,).

Kaverini lähdettyä kohti kylmää pohjolaa lähdin Matin ja Leenan kanssa moporetkelle etelärannikkoa kohden. Tarkoituksena oli poiketa Granadassa(allekirjoittaneen kolmas kerta tänä talvena, mutta Matti ja Leena eivät olleet vielä Alhambraa nähneet joten poikkesimme kyseisessä kylässä), Rondassa, Sevillassa ja Gibraltarilla. Ennen tuota reissua kävin vaihdattamassa pyörän öljyt norskin Harley-pajalla, siellä tulikin melkoisen koominen tilanne. Olin talven aikana ajanut kohtalaisen paljon ja käynyt juuri muutama viikko aikaisemmin vaihdattamassa öljyt edellisen kerran. Kilsoja oli kuitenkin tullut jo hieman yli kolme tuhatta ja arvelin reissullamme etelään tulevan ehkä 1500-2000km joten halusin vaihtaa öljyt ennen reissuun lähtöä. Pajalla oli norskin lisäksi apumies, spanski joka osasi varsin hyvin englantia(jota puhuin myös norskin kanssa). Ajoin pyörän pajan pihaan ja astelin sisälle, molemmat kaverit olivat juuri yhden pyörän kimpussa, juuri kumartuneena vierekkäin pyörän ylle. Huikkasin tervehdyksen ja samalla kysäsisin että olisko aikaa vaihtaa öljyt. Sitten olikin helvetillisiä vaikeuksia pitää pokka, tuli nimittäin melkoisen elokuvamainen kohtaus. Molempien kaverien liike pysähtyi samaan aikaan, molempien naamoille levisi yhtä hämmästynyt ilme ja molemmat tuijottivat minua hetken sanattomina. Sitten norski kysäisi hieman kuin sopertaen"mutta...juurihan pyörään vaihdettiin öljyt..".Yritin olla nauramatta kavereiden ilmeille ja koomiselle tilanteelle ja totesin vain että "juu, mutta siitä on jo pari viikkoa ja olen ajanut kohta reilu kolme tuhatta, lähen pitkälle reissulle huomenna"..No, olin kyllä jo huomannut että paikalliset eivät kovin paljon pyörillään ajelleet, välillä tuntui olevan varsinkin skandinaavien keskuudessa melkoinen poseerausmeininki koko pyöräjuttu. Tiedättehän, viikonloppumotoristeja jotka käyvät kimpoissa sunnuntaina ajamassa jonkun lenkin, joka perkeleen hahmolla pakolliset Harleypaidat ja viralliset nahkatakit...Melko väsynyttä touhua...Spanskitkaan eivät kovin hirveästi ilmeisesti ajelleet, pyörittelivät päätään epäuskoisena kun kuulivat että olin AJANUT 2500kilsaa Saksan Travemundestä Torreviejaan. Kuten tiedätte niin tuohan nyt ei ole matka eikä mikään pohjoismaalaisittain.

Öljyt saatiin vaihdettua ja seuraavana päivänä suunnistimme kohti etelää. Ensimmäinen stoppi oli Granada, keli oli hieman lämpimämpi kuin käydessämme siellä autolla kaverini kanssa, mutta päätimme silti ajaa rantatietä Motril nimisen kaupungin lähelle ja siitä sitten pohjoiseen n.50 km jolloin saapuisimme Granadaan. Reissu ei ollut alkanut kannaltani mitenkään kovin hyvissä merkeissä, olin nimittäin hivenen nuhaisessa kunnossa, vielä ei kunto kovin huono ollut mutta hieman oli väsy olo. Ajoa tuli vain 400 kilometriä enkä olisi kovin paljon pitemmälle jaksanutkaan.Saavuttuamme Granadaan ja otettuamme hotellin Alhambran läheltä jäinkin suosiolla ottamaan torkut hotellihuoneeseen Matin ja Leenan lähdettyä Alhambraa kiertämään. Sitäpaitsi olinhan tuon paikan jo nähnytkin pari kertaa joten eiköhän se jo riittänyt. Pari buranaa naamariin ja torkuille, tunnin päästä olo oli sentään jo hieman parempi. Matin ja Leenan palattua päätimme lähteä alas Granadan kaupunkiin etsimään syötävää ja katselemaan kaupunkia. Otimme suosiolla taksin, en jaksanut tässä kunnossa kovin paljon kävellä. Lisäksi taksikyyti spanskeissa on varsin halpaa verrattuna Suomen hintoihin. Löysimme mukavan ruokapaikan, erään hotellin katettu sisäpiha. Ruokakin oli varsin maittavaa ja kohtuuhintaista. Sapuskan jälkeen kiersimme hetken kaupunkia ja sitten päätimme suunnistaa kohti hotellia, allekirjoittanut kun alkoi olla varsin valmis lopettamaan ulkoilun. Toki matkan varrelta tarttui muutama punaviinipullo mukaan, iltaahan ei sopinut päättää ennenkuin noppapelin Granadan mestaruus oli ratkaistu..

[jukkajänis]

####ko! heti kotio sieltä,sulla alkaa pää pehmeneen auringossa! Virppa keittää sumpit ja leipoo
mustikkapiirakkaa, jos osaat käyttäytyä!

[flhx]

####ko! heti kotio sieltä,sulla alkaa pää pehmeneen auringossa! Virppa keittää sumpit ja leipoo
mustikkapiirakkaa, jos osaat käyttäytyä!

Hiljaa siellä hangessa! Pää on sitäpaitti pehmentynyt jo aikaa sitten ja aurinko paistaa edelleen, +20c. Ja Jukka-setä meinas muuten saada moderaattorilta bannia jo ekalla viestillään tänne että kumpikohan meistä EI osaa käyttäytyä, häh? (Ja hra Aitoon siitossonni:pidetään kommentit privaviestipuolella, ei sotketa palstaa prkle.)

Ettei menis aivan asiattomuuksien puolelle niin pistetään tästä välipalana vielä "hauska" poliisijuttu.

Paikallinen tuttu, n.25v brittikaveri kertoi että oli kerran ottanut "muutaman" liikaa ja ajellut kapakasta kotiin kaupungin läpi. Matkalle oli kuitenkin osunut poliisin ratsia. Hetken aikaa kaveri oli ajaessaan ratsiaa kohti miettinyt että mitäs vtua nyt tehdään, sitten oli tullut ns."hyvä idea".. Poliisi viittoilee tien sivussa pysähtymään, kaveri ajaa tyynen rauhallisesti ratsiasta ohi. Jostain kumman syystä poliisit eivät olleet moisesta tykänneet vaan lähtivät perään. Britti ajeli rauhallisesti eteenpäin kunnes poliisi saavutti hänet ja kiilasi auton tien sivuun. Kaveri revittiin suhteellisen väkivaltaisesti autosta ulos ja paiskattiin asvalttiin. Britti aloittaa samantien pyytelemään anteeksi ja selittää että hän luuli poliisin viittoilevan häntä ajamaan ohi...Poliisit pieksivät ja potkivat kaveria hetken aikaa ja huusivat samalla että seuraavalla kerralla olisi parempi pysähtyä tai käy vielä huonommin- Britti oli kuitenkin tyytyväinen että selvisi "vain" ruhjeilla ja pienillä kolhuilla, totesi tyytyväisenä että ennemmin se kuin pari yötä putkassa...Poliisit kun eivät voineet viedä häntä enää rattijuopumuksesta putkaan koska olivat piesseet hänet...Olisivat voineet joutua selittelemään että mistä kaveri on vammansa saanut.


Siinä pari syytä miksi en juurikaan ajele täällä yöllä: känniset autoilijat ja poliisin ratsiat...

[jukkajänis]

Esitetään sitten samantien julkinen anteeksipyyntö, sekä siirrymme tämän viestin jälkeen
priva-puolelle! Jatka vain tarinaa aikajärjestyksessä,oli yllätys että clubistamme löytyy ver-
baalisesti kyvykäs jäsen. Sekä että joku meistä käy omalla motskarilla nuin kaukana!!!!
Omilla retkillä kun ei voi pullistella,paitsi se viime kesän pisin oma reissu hämeenlinna-
pälkäne, jolloin puola suli Tiiriön ABC:lle (200m), tönärin säätöruuvi katkes Hattulassa (5km)
ja lopulta Laitikkalassa (20km) käännyttäessä Lahti-Tampere tielle käsi hamusi tyhjää---
vaihdekeppi oli pudonnut!

Eikä täällä mitään lunta vielä ole,oheinen kuva on 80-luvulta, kun oon nuorena miehenä
lähdössä aamulla emäntä-koululta myöhässä kesätyö-paikalle,hah!

[flhx]

Ja ylläolevassa hra Aitoon siitossonnin kuvassahan on euroopanmainettakin saavuttanut Fireblade-rottachopperi, joka jopa noteerattiin olikosenytbelgialaisessa pyörälehdessä ihan kansikuvassa asti. Tämän jälkeen hra Aitoonjne päätti tavoilleen uskollisesti pilkkoa laitteen.Äkkiä.


Ja takaisin Granadaan...

Aamulla ei juurikaan aamupala maistunut, tosin tämä ei johtunut illan punaviinin juonnista vaan yhäkin kiusana olevasta nuhasta. Kahvia naamariin ja olo hieman kohenee, kyytipojaksi pari buranaa ja pyörän pakkaukseen. Keli oli kohtalaisen lämmin ja aurinkoinen, tosin heti poistuttuamme Granadasta alkoi hillitön tuuli haitata matkantekoa. Ajoimme ylänköreittiä kohti Rondaa,maisemat olivat tuolla vajaan kahdensadan kilometrin matkalla varsin mukavat, vuoristoa ja ylänköä. Ajoin edellä, Matti ja Leena seurasivat Hayabusalla perässä. Kyseisen Busan ristin tällä matkalla "pakettiautoksi", syynä tähän oli hillittömän kokoiset sivulaukkuviritelmät.Busaan kun ei kovin helposti mitään laukkuja saa kiinni niin kyseiset pöntöt vaativat melkoisen putkihässäkän johon ne kiinnitettiin. Tästä johtuen pyörä leveni varmaan metrillä, aihe josta tuli muutaman Sevillan kapean kujan kurvailun jälkeen irvailtua Matille tyyliin"mahukkos sä sen sun pakus kanssa..".Jopa tuo allekirjoittaneen Street Glidekin oli kapeampi, batwingistä huolimatta...

Matka oli siis kohti Rondaa, miltei koko matkan haittasi jo aikaisemmin mainitsemani tuuli. Eräällä ylänköpätkällä kävikin melkoisen mielenkiintoinen tilanne ollessani ohittamassa rekkaa. Tuuli oli aivan hillitöntä, tuntui että välillä joutui ajamaan niin kallellaan että sivulaukut raapivat asvalttia. Lisähaastetta ajamiseen toi maaston takia aiheutuneet tuulenpuuskat ja pyörteet. Eräällä suoralla lähdin ohittamaan rekkaa, ensin oli pirunmoinen tähtääminen että sai pyörän ohituskaistan kaiteen ja rekan väliin,sitten tulikin melkoinen yllätys kun olin päässyt rekan vierelle. En ollut edes huomannut matkan aikana kuinka paljon sai kaasukahvaa kääntää tuulen takia, sitten kun pääsin rekan vierelle melkoiseen tyhjiöön jossa ei tuullut ollenkaan tuli sekin huomattua...Pyörä suorastaan hyökkäsi yhtäkkiä eteenpäin, en ollut varautunut siihen koska kaikki kävi niin nopeasti. En olisi uskonut että vakioTC88 matkamöhkäle hyökkää noin rajusti 110 kilsan vauhdissa...Huomasin samalla että olin joutunut vääntämään kaasukahvan miltei pohjaan asti kovan tuulen takia.. Laite kuitenkin onneksi pysyi ladulla. En ole koskaan ennen ajanut tuollaisessa tuulessa, oli tosissaan tekemistä että pyörä pysyi tiellä.Voin vain kuvitella miten vittumaista Matilla oli ajaminen täydessä lastissa olevalla Busalla...

Rondaan kuitenkin päästiin ehjänä. kyseinen kaupunki on melkoisen erikoinen, se kun on rakennettu komean rotkon ympärille. Vieressä aukeaa myös hieno laakso. Löysimme hotellin keskeltä kaupunkia, pyörät saatiin hotellin omaan parkkihalliin. Hieman nuhaisesta kunnostani huolimatta lähdimme kaupunkia kiertelemään. Mukavan näköinen paikka ja kelikin oli edelleen hyvä.

Rondasta jatkoimme seuraavana aamuna kohti Gibraltaria, matkaa oli vain 150 kilometriä joten kiirettä ei ollut Todellinen moottoripyöräilijän reitti, kapeaa mutkatietä ja korkeuseroja. Ajelimme rauhalliseen tahtiin ja ihailimme maisemia, tämä reitti olisi ollut aivan omiaan Buellille, mutta hauskaa oli eteneminen matkamöhkäleelläkin. Karttaan kyseinen reitti oli merkitty maisemareittinä, enkä yhtään ihmettele miksi. Epä-espanjalaiseen tapaan reitille oli jopa tehty pysähtymisalueita. (Monen hienon reitin varrella täällä ei ole ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia pysähtyä esim.ottamaan valokuvia). Gibraltarin tullessa näköpiiriin melkein jopa harmitti, tuollaista reittiä olisi ajanut pidempäänkin. Gibraltarinkin olin jo tällä reissulla nähnyt, mutta kyseiseen paikkaan menin kyllä varsin mielelläni uudestaan.

[flhx]

Jatketaas taas vähän...

Gibraltarille päästiin komeassa kelissä, sopivaan aikaan vieläpä rajan ylityskin koska jonoa ei juurikaan ollut. Niinpä spanskien jarruttelusta huolimatta pääsimme melko nopeasti Gibraltarille. Tähän mennessä olin jo ehtinyt selvitellä hotellien hintatasoa kivellä ja päätin että menemme samaan paikkaan jossa viimeksi olin täällä käydessäni. Hintatasoltaan kun kyseinen hotelli oli halvin mitä paikasta löytyi ja lisäksi hyvällä paikalla. Ainoa miinus edelleen oli että parkkihallia tai vastaavaa ei ollut, mutta saimme mopot näppärästi hotellin respan eteen kadulle, suoraan oven eteen. Bonuksena heti vieressä oli metallikaide johon köytin matkamöhkäleen vaijerilukolla, Matti puolestaan kiinnitti Busan matkamöhkäleeseen toisella vaijerilukolla.Ehkä hieman vainoharhaista toimintaa, mutta parempi katsoa kuin katua...Varsinkin kun heti vieressä oli parikin satamaa täynnä rahtilaivoja...

Seuraava operaatio oli mennä katselemaan kaupunkia.Vaikka olin paikan jo kertaalleen nähnyt niin en pistänyt ollenkaan pahakseni uutta reissua tänne, mielenkiintoinen paikka. Kiven päälle en tällä kertaa kuitenkaan lähtenyt Matin ja Leenan ajaessa sinne seuraavana aamuna pyörällään, itse lähdin seikkailemaan toiselle puolelle kiveä, siellä en ollut edellisellä kerralla käynyt kuin kääntymässä. Jonkunlaisena visiona oli yrittää löytää paikallinen pyöräkerho josta olin saanut vihjeen Walkan Napelta. Viime kerralla en ollut kerhoa löytänyt, tällä kertaa sitten löysin kerhotalon. Valitettavasti paikalla ei vain ollut ketään joten tyydyin nappaamaan kuvan klubitalosta ja poistuin paikalta. Köysirata kiven päälle olisi ollut heti hotellin vieressä, mutta tällä kertaa se oli suljettu huoltotauon takia, viimeksi kovien tuulien vuoksi. No, jäi siis taas jotain uutta seuraavaa kertaa varten...

Aurinko paistoi edelleen mukavasti poistuessamme Gibraltarilta, seuraava etappimme olisi Sevilla. Olimme varanneet sieltä huoneistohotellin aivan kaupungin keskustasta, vielä olisi kuitenkin aikaa päivän verran joten päätimme ajaa Tarifa nimiseen kaupunkiin seuraavaksi yöksi. Suoritimme samalla Matin kanssa anti-Rautaperseajon, siirtymäksi kun tuli päivän aikana 50 kilometriä...Mietin jo t-paitojen ja tarrojen painattamista aiheesta ja yhdistyksen perustamista sekä vuosittaisen palkitsemistilaisuuden järjestämistä Monacossa. Jotain vitun pinssejäkin voisi ripustaa kehon täyteen. Tai sitten ei...Lyhyestä reitistä huolimatta päivän siirtymä oli todella hieno, maisemat oli kohdillaan.Melkoisen erikoisena yksityiskohtana muuten tuli noin puolivälissä siirtymää tienvarressa vastaan Honkarakenteen hirsihuvilan mainos...

Tarifaan päästyämme ajoimme ensin rantaan josta Afrikka on suunnilleen kivenheiton päässä näkyvissä, pitkän laiturin päähän ajessamme sain tehdä tosissani töitä pitääkseni matkamöhkäleen pystyssä. Laiturille oli nimittäin tullut tuulen mukana melkoiset kinokset hiekkaa rannalta.Laiturin päässä oli molemmin puolin kyltit, toisella puolella "Välimeri" ja toisella puolella "Atlanti". Taas yksi erikoinen paikka tuli nähtyä. Seuraavaksi majapaikan etsintään. Matti ja Leena olivat kertaalleen käyneet kylällä ja tiesivät parin hotellin sijainnin. Ajelin heidän perässään ja päädyimme erään hotellin eteen.

Paikka ei ollut kovin kummoinen(ei sillä että olisimme mitään luksusta etsineetkään), mutta allekirjoittanutta hieman tökki se että pyörät joutuisi jättämään kadulle eikä esim.respasta ollut mitään näköyhteyttä niihin. Niinpä ehdotin toista hotellia samalla kadulla. Pyörät saisi respan eteen parkkiin ja suoraan respan henkilökunnan silmien eteen. Päätimme ottaa huoneen ehdottamastani hotellista. Päätös joka myöhemmin vitutti ainakin allekirjoittanutta melkoisesti ja aiheutti suhteellisen huonosti nukutun yön....

[Tossu]

Mainitsemasi norjalainen kaveri lienee Rune ja hänen liike IronBoyzz (http://ironboyzz.com).
Kaveri rakentaa, korjaa ja huoltaa kaks'pyöräisiä.
Törmäsin ko. kaveriin ollessani kesälomareissulla syys-lokakuussa Torreviejassa, erittäin ystävällinen ja mukavanoloinen kaveri.

Ymmärtääkseni Rune on mukana myös La Luna -ravintolan toiminnassa (omistaja?).
Jos en muista väärin, niin keskiviikkoisin ko. paikassa kokoontuu paikallisia bikereita.

Toinen bikerhenkinen baari on Rincon de Burgos, paikan omistaa kaksi sakemannia: Teddy ja Werner.
Hyvää safkaa ja juomaa kohtuulliseen hintaan, viikoloppuisin myös livemusaa.

Paikallisesta bikertoiminnasta löytyy lisätietoja täältä: http://bikersinspain.info

[flhx]

Jep, juurikin Rune oli kyseessä. Mukava heppu.

Matka jatkuu....Kuvia joudun lisäilemään jossain vaiheessa, nyt ei oikein onnistu.


Romut huoneeseen ja kaupungille kiertelemään, sapuska-aikakin alkaisi kohta lähestymään. Keli oli mukava, kaupunkia kierteli mielellään auringonpaisteessa ja mukavassa parinkymmenen asteen lämmössä. Kylän keskusta  ei ollut kovin iso, eikä mitään kovin mullistavia nähtävyyksiä löytynyt. Kävelimme kuitenkin keskustassa olevalle pienelle kukkulalle josta sai muutaman kuvan läheisestä Afrikan rannikosta. Ruokapaikkakin löytyi, lisäksi melkoinen määrä surffaukseen ja vesiurheiluun erikoistuneita kauppoja. Vieressä kun oli Atlanti melkoisine aaltoineen niin varsinkin surffaajia ilmeisesti paikalla riitti. Kaupungin yöelämä ei näin keskellä talvea kovin vilkkaalta vaikuttanut joten suht aikaisessa vaiheessa hiippailimme hotellille. Muutama punaviinipullokin tarttui matkalla mukaan, paikan noppamestaruus kun piti ratkaista illan aikana...Noppapeli alkoikin heti huoneeseen päästyä, viinipullot tyhjenivät kohtalaista vauhtia. Lievä humalatilakin alkoi iskeä, seuraava tapahtuma kuitenkin selvitti päätä aika tehokkaasti....

Kesken kiivaan noppapelin ovi yhtäkkiä avautui ja sisään tuli nuori mies käyttäen omia avaimiaan, oven kun olimme lukinneet. Noppapeli pysähtyi samantien ja ennenkuin ennätimme edes kysyä että "mitä perkelettä?" niin tyyppi tippaakaan hätkähtämättä kysyy että "anteeksi mutta oletteko nähneet täällä silmälaseja, edellinen asiakas on hukannut ne ilmeisesti tänne?". Tuijotan tyyppiä hetken lievän epäuskoisena ja sitten totean että ei ole moisia näkynyt, Hahmo pyytää tarkistamaan yöpöydän laatikot, jotka käyn läpi, samalla lievässä pöhnässä kiivaasti miettien että mitähän pitäisi tehdä, pitäisikö tyyppi paiskata väkivaltaisesti pihalle vai jotain muuta? Ilmoitan että laatikiosta ei löydy mitään, johon tyyppi toteaa kohteliaasti että ei se mitään, ehkä silmälasit löytyvät respasta ja toivotteli hyvää yötä samalla poistuen ripeästi käytävän puolelle. Oven sulkeuduttua tuijottelemme hetken epäuskoisena toisiamme. Ei saatana että oli röyhkeä kaveri. Mikäli tyyppi olisi ensin vaikka pikaisesti koputtanut oveen niin näytelmä olisi mennyt täydestä, nyt sen sijaan ei jäänyt epäilystäkään mikä oli homman nimi. Arvotavarat olisivat poistuneet huoneesta tyypin mukana mikäli emme olisi sattumalta olleet huoneessa.

Noppapeli ei enää kiinnostanut, hetken aikaa mietimme toimintasuunnitelmaa ja sitten suunnistimme alakerran respaan. Huoneeseen tunkeutunutta hahmoa ei näkynyt missään ja respakin oli hämmästyttävästi kadottanut lontoonkielen taitonsa...Hetki kiroilua ja päätimme että aiheelle ei tässä vaiheessa mahtanut mitään joten ei muuta kuin linnoittaudumme huoneeseen. Varmuuden vuoksi päätin siirtää oman sänkyni oven eteen jolloin mahdollisesti vielä sisään yrittävä hahmo joutuisi tönimään allekirjoittaneen sängystä ennenkuin pääsisi sisälle huoneeseen.Yöllä ei kuitenkaan enempää tapahtunut.

Huonosti nukutun yön jälkeen menin ensimmäisenä hotellin aamiaiselle, kukapa muukaan keittiössä hääräili kuin yöllinen huoneeseen tunkeutuja...Tyyppi oli todella nöyrää poikaa, ymmärsi itsekin että emme olleet hänen tarinaansa uskoneet. Päätin kuitenkin että tyypin pieksentä ei enää tässä vaiheessa auttaisi mitään joten tyydyin juomaan aamukahvin ja huoneeseen palatessani ilmoitin Matille ja Leenalle keittiössä puuhastelevasta hahmosta. Hekin ottivat aamiaisen hyvin rauhallisesti ilman halua suurempaan väkivaltaan joten poistuimme hotellista ilman pahoinpitelysyytteitä. Suunnaksi otimme Sevillan, täksi illaksi meillä olisi jo hotelli varattuna sieltä  Tien päälle päästyämme alkoi vitutus edellisen yön tapahtumista jo helpottaa, keli oli jälleen hieno ja Glide nieli kilometrejä mukavasti. Maisematkin olivat hienoja, muutama pysähdys matkan varrella tankkaamaan ja itselle nestettä kehoon, lämpötila kun alkoi olla kohillaan, lähes 25c. Sevillaan saavuttiin, itse ajoin ensimmäisenä koska luotimme enemmän navigaattoriini(Garmin) kuin Matin leluun(tomtom). Heh heh, terveisiä Haralle...No joka tapauksessa navi oli taas hyvä apu Sevillan kehäteiden sekamelskassa, saavuimme ilman suurempia sekoiluja hotellin lähelle. Lämpömittari näytti +26c joten parkkasimme pyörät ja kuoriuiduin melko nopeasti nahkoista pois. Hotellikin löytyi nopeasti ja sain pienillä sivukujilla sinne suunnistaessamme hyvän aiheen vittuilla Matille. Matin Busassa kun oli jo aikaisemmin mainitsemani sivulaukut jotka tekivät pyörästä huomattavasti Glideäkin leveämmän. Pari kertaa tiukoissa kadunkulmissa käännyinkin ja huutelin että mahdutkos sen pakettiautosi kanssa kääntymään...Hotellista saimme nopeasti huoneen ja pyörät hotellin omaan parkkihalliin. Romut mukavaan huoneeseen ja etsimään sitä tärkeintä eli kuppilaa jossa olisi tarjolla kylmää olutta.

[flhx]

Sevillaa kierreltiin mukavan lämpimässä säässä, lämpöä oli tuo 25c koko ajan. Hotellimme oli vallan mainiolla paikalla, ihan keskustan kupeessa pienen aukion reunalla, lyhyt kävelymatka kävelykaduille. Aukiolla oli jonkin sortin markkinat, tutustuimme niihin kunhan olimme rankan hotellilta kävelyn (20metriä) jälkeen viimeinkin löytäneet kulmakuppilan ja kylmän oluen. Markkinoilta bongasin suorastaan taivaallisen näyn: iso terassi joka mainosti saksalaista olutta! Suunnattoman liikutuksen vallassa sain sanottua Matille ja Leenalle "tuonne!" ja kiirehdin terassin tiskille, Tres cervezas por favor ja tuoppi oli hetken kuluttua kourassa. En oikein saanut selvää mitkä markkinat olivat kyseessä, tuo terassimme kun oli hyvinkin saksalaisvaikutteinen oluineen ja bratwursteineen mutta muuten en löytänyt mitään yhteistä teemaa muista kojuista. Lieni siis ihan vaan joku toripäivä tai jotain.

Nestetankkauksen jälkeen kiertelimme hetken kojuja ja sitten suunnistimme kohti kävelykatuja. Liikkeitä oli vallan pirusti, samoin ihmisiä. Historiallisia rakennelmiakin löytyi jos jonkinlaisia. Päätimme myös leikkiä oikein kunnolla turistia ja lähteä kiertoajelulle. Ensin mietimme kaupungin läpi virtaavalla joella risteilevien turistilaivojen mukaan hyppäämistä, mutta sitten päätimme mennä sightseeing-bussin kyytiin. Näkisi enemmän kuin pelkkiä joenrantoja. Parikin firmaa mainosti palvelujaan, valitsimme fiilispohjalta yhden ja hyppäsimme kaksikerroksisen bussin kyytiin. Ei huonompi kokemus, kuulokkeista tuli lontoon kielelläkin selostusta reitin varrella olevista nähtävyyksistä ja pitkän reitin varrella sai jäädä pois eri pysäkeillä ja taas hypätä uudestaan kyytiin koko vuorokauden ajan. Mukava vaihtoehto helteessä kadulla kulkemiseen. Tosin keli oli allekirjoittaneen mielestä juuri sopiva, vaikka lämpöä oli se 25c niin taivaalla oli juuri sen verran sopivasti pilviä että suoraa auringonpaistetta ei niskaan tullut.

Aikamme bussin kyydissä kuljettuamme jalkauduimme keskustan alueelle ja lähdimme kävellen kiertelemään kylää. Nestetankkauksesta tuli tietysti huolehdittua, bongasin sattumalta eräässä kadunkulmassa perisaksalaisen näköisen olutkuppilan joka piti tietysti mennä katsastamaan. Nälkäkin alkoi olla joten perinteiset saksalaismakkarat löysivät tiensä oluttuoppien viereen. Kaupunki tuntui mukavalta ja varsinkin keli miellytti joten päätimme jäädä vielä ylimääräiseksi päiväksi Sevillaan, kolme yötä tuli kylässä vietettyä. Seuraava etappi olisi rannikko ja siellä kaupunki nimeltä Nerja.

Sevillasta ajoimme kohti rantaa ja sinne saavuttuamme vanhaa rantatietä kohti Nerjaa, Keli suosi edelleen joten matkaa oli mukava taittaa. Nerjassa en ollut ennen käynyt, pari kertaa olin rantatietä pitkin sen ohi ajanut. Kaupunki tuntui melkoisen laajalta vaikka kyseessä olikin suhteellisen pieni paikka, jotenkin vain tuntui että se oli levittäytynyt pitkin rantaa läheislle vuorelle asti. En tosin tiedä oliko koko alue samaa kylää. Parin liikenneympyrän läpi ajettuamme teimme U-käännöksen ja palasimme kohti kaupungin eteläpäätyä, aikeena suunnistaa siitä kohti rantaa ja etsiä jokin sopiva hotelli. Heti ensimmäisessä liikenneympyrässä meinasin saada alkuasukkaan Seatin kylkeeni, itse olin ajamassa heti ensimmäisestä ympyrän liittymästä pihalle joten ajoin ulommaista kaistaa. Aboriginaali päätti kiilata suoraan eteeni sisäkaistalta katsomatta lainkaan sivulle. Perinteistä spanskien ajotyyliä siis. Onneksi näin sivusilmällä auton keulan lähestyvän joten ehdin juuri ja juuri jarruttaa välttääkseni joutumasta auton keulakoristeeksi. Autokuskina ollut kolmikymppinen nainen oli aidosti hämmästyneen näköinen kun kiroilin niin maan perkeleesti ja soitin pyörän torvea, ei ollut ilmeisesti minkäännäköistä käsitystä miten lähellä törmäystä olimme olleet. Ilman enempiä kommelluksia pääsimme rannan lähellä olevalle kadulle ja löysimme hotellin. Neljän tähden hotelli, pyörät parkkihalliin ja kolmen hengen huone aamiaisella yhteensä n.60e. Kohtuullista. Seuraavaksi kaupunkia kiertelemään.