Lunta paossa: talvi Espanjassa Harleyn kanssa

[flhx]

Ajattelin että kirjoittelen tänne jonkinlaisen matkakertomuksen talven 08-09 reissustani Espanjaan, josko siitä jollekin tulisi vinkkejä ja virikkeitä, sekä senkin takia että ajattelin kokeilla miten tarinointi taipuu allekirjoittaneelta. Kirjoittelen tarinaa vähitellen, lisäilen kuviakin jossain vaiheessa kunhan tämä pirun tietorakkine taipuu yhteistyöhön (johtuu kädettömästä käyttäjästä). Mitään sen kummempaa päiväkirjaa en pitänyt tuolla reissullani,lisäksi otin myös tuon ajan ihan lomailun kannalta joten tuli vietettyä omassa kaupungissakin todella paljon aikaa,"tekemättä mitään". Tuota pidin itse aika erikoisena koska yleensä en juuri viihdy yhdessä paikassa kovin pitkää aikaa, nyt näköjään onnistui tuo paikallaanolokin.

No niin, aloitellaan. Lähdin siis reissuun syyskuun puolivälissä 08, takaisin oli tarkoitus tulla 7.4.2009. Syy miksi lähdin tuonne reissuun on se että työuraa oli jo niin paljon että vuorotteluvapaaseen oli mahdollisuus ja erinäisistä henk.koht seikoista johtuen totesin että nyt kun tuohon on mahdollisuus niin nyt on lähdettävä kun vielä pystyy, Työpaikalla vuorotteluvapaaseen suhtauduttiin erittäin myötämieleisesti, lisäksi vielä eräs iso projekti jossa olen mukana olisi juuri sopivasti tuon talven ajan muiden käsissä joten talveni olisi ollut melkoisen hiljaista aikaa työpaikalla. Päätökseni tuosta vapaan pitämisestä kypsyi varsin nopeasti, taisi olla tammikuu 08 kun "heräsin" tuohon vapaan pitämisen mahdollisuuteen, neuvottelut pomon kanssa ja kaikki paperityöt taisivat olla valmiina jo helmikuussa.Samoin miten tuon talveni viettäisin ideoin aika nopeasti: ok, vapaata on ja haluan lämpöiseen. Thaimaa(en ole vielä käynyt), olisi halpa ja eksoottinen paikka.No jaa....Muuten kyllä mutta haluan ajaa pyörällä ja ehdottomasti omallani joten eurooppa oli järkevin vaihtoehto. Missäs olisi paras ilmasto talvella pyörällä ajamiseen? Googletusta: Espanja. Lisää googletusta, mihin kohtaan Espanjaa. Torreviejaa kehuttu ilmastoltaan hyväksi. Valmis, mailia paikalliselle välittäjälle ja asunto oli vuokrattuna. Käytin Suomalaista välittäjää, ihan vain siksi että mennessäni tuntemattomaan paikkaan noinkin pitkäksi aikaa halusin ennemmin mahdollisuuden selvittää ongelmat asunnon kanssa Suomeksi kuin halvemman hinnan. Maksoin siis asunnosta hieman normaali hintatasoa enemmän, mutta jälkikäteen(kin) ajateltuna ratkaisu oli hyvä. Palvelu oli hyvää ja asunto siisti eikä ongelmia tullut. Espanjassa olen pari kertaa käynyt, mutta kyseessä oli autoreissu vanhempien kanssa joskus kasarilla...Joten saatoin pitää tuota Espanjaa itselleni täysin uutena kohteena. Muuten eurooppa on tullut kierrettyä aika tarkkaan, suurin osa tuli nähtyä tuolloin kasarilla mutta itsekin ajellut melko paljon euroopan puolella.Lisäksi joitain reissuja lentokoneella mutta itse pidän enemmän omalla ajoneuvolla reissaamisesta.

Nyt oli siis puitteet kunnossa, vapaata oli, asunto varattu ja lauttalippukin tuli varattua Helsinki-Travemunde välille. Ruotsin läpiajo EI ollut edes vaihtoehto, syksyllä pahimmassa tapauksessa koko 600km vesisateessa vaijerikaiteiden välissä liukastellen ei todellakaan houkuttanut.Lisäksi tuo E4 on tullut nähtyä varmaan parikymmentä kertaa, alkaa riittämään...

Seuraavaksi hämmästytin itseäni miettimällä mitä tulisin tarvitsemaan tuon puolen vuoden aikana, kaikki tavarat kun pakattaisiin pyörän päälle. Yleensä tulee ensin toimittua ja mietittyä myöhemmin, nyt tuli tehtyä päinvastoin. Matkajuhtana oli 2006 Street Glide, lähes vakio TC88 efi ja 5spd. Olin ostanut pyörän ekalta omistajalta 07 kesällä, olin ajellut pyörällä jo parikymmentä tuhatta joten oli jo tuntumaa miten pyörä käyttäytyy kuorma päällä ja mitä siihen saa järkevästi mukaan. Tour-Pakia ei ollut enkä sellaista viitsinyt lähteä enää tilailemaan mistään.Tavaratelinettäkään ei ollut joten rälläkkä laulamaan ja nurkista löytyneen rosteripellin kimppuun. Puolen tunnin mittailujen, rälläköinnin, poran terien ettimisen, kiroilun, poraamisen, terän viilentelyn, kahvinkeiton ja pellin väännön jälkeen oli tavarateline tehty. Ei näyttelytason viimeistely mutta ajoi asiansa eikä se nyt sentään ihan kirveellä veistetty ollut. Kiinnityskohtia tuli kolme: satulan kiinnikeruuvi ja takaa takalampun yläpuolella olevaan putkeen kaksi pulttia, paikkaan jossa jenkeissä pitävät rekisterikilpeä kiinni.

Pyörän viereen tuumimaan ja miettimään seuraavaa toimintaa. Olin jo tässä vaiheessa tehnyt koepakkauksen sivulaukkuihin, maltillinen määrä työkaluja joista osan vieläpä sijoitin tilansäästämiseksi satulan alle akkukkoteloonkin. Olin jo valinnut puolen vuoden ajalle tarvikkeet ja tuonut ne tallille. Kuten kaikki miehet tietävät niin esimerkiksi kahden viikonkaan matkalle EI tarvitse ottaa koko perkeleen vaatekaapin sisältöä ja viittäkymmentä erilaista suihketta ja voidetta. Millä tuon sitten selittäisi vastakappaleille onkin sitten niin toivoton urakka että itse en ole sitä ikinä edes yrittänyt...Joten mukaan tuli paitoja, sukkia, alushousuja,kaikkia n.10 "päiväannosta", lisäksi ylimääräinen takki kun ei ajotakkia viitsi käyttää muuten kuin ajaessa.Parit housut,pesuvehkeet, kaukonäköisesti lisäsin mukaan vielä pipon ja käsineet(niitäkin tarvittiin myöhemmin, Espanjassakin). Siinähän nuo jo melkein olikin. Koepakkauksessa totesin että sivulaukut ja vedenpitävä säkki tavaratelineellä eivät riitä. Sitten jatkettiin tuumimista ja tehtiin muutama kierros lähialueen tavarataloissa ja kuukletettiin internaattorista motonetit ja biltemat jne. Sitten tärppäsi, löysin todella näppäränkokoisen,lentolaukuksi sitä kai voi sanoa, pienen laukun jossa oli sekä repun hihnat että alapuolella pyörät ja vieläpä vetokahva. Joten tuota saattoi kantaa kuten reppua tai sitten nostaa kahva ylös ja vetää laukkua perässä. Hintakaan ei ollut kovin paha, kävin keksintöä katsomassa liikkeessä ja otin moisen mukaani. Myöhemminkin tuo laukku osoittautui todella käteväksi, erittäin hyvä ostos. Laukun mitat olivat niin sopivat että sain sen taakseni matkustajan paikalle satulalle ja sivulaukkujen kannet mahtuivat aukeamaan.

Tilasin sitten sissybarin kiinnitysraudat ja lainasin tallikaverilta sissybarin johon sain tuon laukun kiinnitettyä hihnoilla.(Yksistään tuo sissybar näyttää todella hirveältä Street Glidessa, mutta tavarankiinnitykseen erittäin kätevä kapine.)Sissyyn sai sitten toiselle puolelle vedenpitävän säkin ja jossain mielenhäiriössä mukaan ottamani teltan(tuli käytettyä kaksi kertaa n.7kuukauden aikana...).





SGlide pakattuna tallin pihassa. Pakkaukset näyttävät hitonmoisilta möykyiltä mutta eipä noita ajaessa juuri tuntenut, yllättävän helppo ajaa. Ainoa missä nuo pakkaukset ja niiden painon huomasi oli kaupunkiajo, pyörä oli kuitenkin melko raskas ja yläpainoakin oli jonkun verran vaikka mahdollisuuksien mukaan yritti pakata painavimmat tavarat tietysti alas sivulaukkuihin. Tuo jätesäkkiin kääritty lentolaukku oli mukava selkätuki ajaessa. Kaatumaraudoissa muuten pikakiinnitettävät sadesuojat, ihan kätevät kun asvaltti on märkä tai sataa, menevät irrotettuna pieneen tilaan sivulaukussa.

[flhx]

No niin, kun nyt tuosta jotain sai aikaan ja uusi pannu tuli keitettyä kahvia niin jatketaan nyt samointein hieman .

Nyt oli suurimmat tavaranpakkausmurheet ratkaistu, vielä tein karsintaa vaatepuolella ja jätin muutamia paitoja pois (reissun aikana tuli huomattua että karsintaa olisi voinut tehdä vieläkin enemmän, laskeskelin että itse pärjäisin viiden päivän vaatekerroilla hienosti, kuitenkin matkalla yövyn hotelleissa joten siellä voi pestä kamoja, asunnolla Espanjassa oli pyykinpesukone ja kyllä tuolla keski-ja eteläeuroopassakin on kauppoja joista vaatteita saa....), kolmesta housusta olisi yhden vielä voinut huoletta jättää kotiin..Kuitenkin tuli vielä yksi pienempi vedenpitävä säkki laitettua tuon teltan päälle, tämän säkin vaatesisällön olisi kyllä jälkiviisaana hyvin voinut jättää pois. Armeijan käynyt bikeri ei kovin kummallisia vaatekertoja tarvitse selviytyäkseen maailmalla.Turha hienostelu hiiteen. Mainittakoon myös että itse olen sen verran vanhan liiton jääräpää että ajovarusteena on avokypärä (en pidä umpikypäristä, varmaan olisi mukavempia sateella mutta...), nahkatakki ja nahkahaalarit, ei goretexvarusteita. Haalarit siksi että olen itselläni huomannut sellaisen ominaisuuden että jos tulee hiukan vetoa selkään ni paikat on jumissa, tämä tuli huomattua tälläkin reissulla Saksassa(tästä myöhemmin..).Siksi käytän mielummin haalareita kuin nahkahousuja,saa paremmin selän suojattua.

Nahkavarusteet tietysti tarkoittavat sitä että mukaan tuli myös sadehaalarit (vinkkinä että itse olen käyttänyt tuota sadehaalaria myös todella kylmällä ajaessa, se kun ei päästä tuulta läpi niin olo on hieman edes lämpimämpi.Tosin on tullut ajettua sellaisissakin keleissä että tuo sadeasukin alkoi jo ajoviiman takia hohkaa niin paljon kylmää että sen antama hyöty tuulenestäjänä oli aika marginaalinen.), sen sijaan myönnytyksenä nykyteknologialle käytän ajossa(ja itseasiassa muutenkin) goretex-maihareita. Jos saa mainostaa niin itsellä on toiset Haixit menossa enkä vaihda merkkiä. Kallis mutta erittäin hyvä kävellä"sisäänajon" jälkeen ja toimii hyvin mopokäytössäkin. Näkee että on ammattijalkine, mm.Saksan poliisi ja armeija käsitykseni mukaan käyttää ko.merkkiä. Ainoa ongelma noissa on että kun ei ole varsinaisesti tehty mopokäyttöön niin parin vuoden käytön jälkeen tuntuisi ottavan goretex-kalvo kipeää vaihdepolkimen kohdalta ja alkaa vuotaa. Mutta itse käytän noita kokoajan ja tuon parin vuoden aikana on kilometrejä mopokäytössä tainnut tulla yli 40tkm joten pidän sitä kohtalaisena käyttöikänä.Lisäksi mainttakoon että nuo jotka ammatikseen käyttävät moisia varusteita vannovat vain tuon goretexin nimeen, muut kalvot eivät kuulemma toimi yhtä hyvin. Samaa kuullut parilta matkamotoristilta.

Sadekamppeet luonnollisesti pakattuna sivulaukkuun kätevästi päällimmäiseksi ja juuri tämän takia oli tärkeää että ostamani"lentolaukku" oli sen verran kapea että molemmat sivulaukun kannet sai auki ilman että koko lentolaukku/vedenpitävä säkki yhdistelmää tarvi purkaa. Ko. operaatio voisi hieman v*tuttaa sadekuuron yllättäessä. Sivulaukkuun löysi tiensä myös renkaanpaikkauspullo, sekä suuri määrä sellaista hilpettä joita tarvitsisin vasta Espanjan asunnolleni saavuttaessa. Tämä siksi että hotelliin matkan varrella mennessäni olisi huomattavan helppoa ottaa pyörän päältä lentolaukku ja vedenpitävä säkki hotellihuoneeseen yhtenä pakettina eikä tarvitsisi kaivaa sivulaukuista esim muovipussia jossa on hammasharja ja toista pussia jossa on varavaatteet. (Kuten sanottu hämmästytin itseni sillä että tuli jopa mietittyä etukäteen...). Lisäksi pakkasin mm.siirtymän ajaksi tarvitsemani varavaatteet ja tarvikkeet lentolaukkuun, koska siitä sai koko sisällön näppärästi esille aukaisemalla vetoketjun, suurempi vedenpitävä säkkini on mallia merimiessäkki joten sieltä olisi voinut joutua levittämään koko sisällön lattialle että olisi löytänyt etsimänsä.

Jätin vielä tarkoituksella sivulaukkuihin ja lentolaukkuun hieman tyhjää tilaa, jotta saisin mm. sivulaukkuihin matkan varrelta ostettavat colajuomat ja vesipullot mahtumaan ilman tunkemista, lisäksi Saksan puolelta tuli perinteisesti muutama pyörälehti ostettua.

Sivulaukkujen päällä pyörässä oli raudat joihin sain pyöräpeitteen kiinni, otin sen täältä jo varmuudeksi mukaan sen takia että jos joutuisin siirtymällä jättämään pyöräni esim. kadun varteen niin voisin käyttää suojaa siinä. Muutenhan tuon olisi voinut ostaa vasta Espanjasta. Mainittakoon että mm. Saksan puolella jätin hotellin ulko-oven viereen parkattuun pyörään yleensä mm.telttani kiinni eikä mitään kadonnut, Espanjassa en tuota olis tehnyt, kamat olisivat melko varmasti häipyneet...Toki aina kun mahdollista etsin hotellin jossa on parkkihalli, en mielellään jätä pyörää tyhjänäkään kadun varteen.Espanjassa jouduin tosin asunnollani näin tekemään, onneksi oli hyvin rauhallinen kaupunginosa ja suojapeite estämässä satunnaisia näpistelijöitä irrottelemasta osia.

Ja vaikka tuossa Glidessä onkin hälytin ja ajonesto niin otin silti mukaan järeän Abloy-lukon ja pitkän Kryptonite-vaijerin, noilla oli kätevä kiinnittää pyörä esim. lyhtypylvääseen kiinni. Hälytinhän ei juuri estä pyörän heittämistä pakun kyytiin, tuo kiinteään esineeseen vaijerilla kiinnitys edes hieman hidastaa moista toimintaa.

Ai niin, meinasi unohtua vielä yksi kuljetusvaruste jonka pikku tuumailun jälkeen totesin käteväksi. Tankkilaukku. Ongelmana oli että Glideen moinen on hieman hankala kiinnittää, johtuen tankinkeskellä menevästä koristepaneelista ja siitä että ohjaustanko tulee käännettäessä tankin päälle. Mittailin laukun kokoa ja totesin että kovin suurta tankin päälle ei mahdu, ajattelin kuitenkin etsiä moista. Helpommin sanottu kuin tehty. Suurin osa noista laukuista on niin tolkuttoman isoja että ohjaustankoa ei olisi pystynyt kääntämään kovinkaan montaa astetta. Ei kiitos. Sitten löytyi motonetistä pieni magneettilaukku joka oli kuin tehty tuohon tarkoitukseen! Hieman modifikaatiota, jouduin leikkaamaan pari magneettia irti mutta muuten siitä tuli todella näppärä kuljetusväline. Tuohon laukkuun pistin lautassa pyörän kiinitykseen tarvittavat hihnat, huomioliivin (jota käyttäisin siinä vaiheessa jos joutuisin esim teknisen ongelman takia pysähtymään autobahnalla), nippusiteitä ym pientä roinaa. Lisäksi tein havainnon että laukun päällä olevaan "kännykkätaskuun" mahtui juuri 0,5L vesipullo! Kätevää.

Pyörästä sen verran että luonnollisesti ennen reissua tein perushuollon, öljynvaihdot jne. Lisäksi vaihdoin molemmat renkaat, etummaisessa olisi pintaa vielä ollut n.10 000km ajoon mutta halusin ennemmin vaihtaa senkin tutulla ja turvallisella pajalla Suomessa kuin jossain nyrkkipajassa etelässä. Takarengas olikin jo valmiiksi vaihtokunnossa, tuon tosin joutuisin reissussakin vaihtamaan, kilsoja tulisi niin paljon.(takarenkaan vaihdosta meinasikin tulla melkoinen katastrofi Espanjassa,siitä myöhemmin...). Eipä tuossa muuta, suhteellisen tuore TC joten ei kai noissa mitään...(No, jokainen näiden keksintöjen kanssa pelannut tietää että eihän näissä ikä ratkaise mitään, uudetkin voi levitä...). Itse funtsailin pahimmat skenaariot, renkaan puhkeaminen, remmi poikki,kytkinvaijeri poikki(meni muuten Bulusta vaijeri miltei poikki Luxemburgin takamettissä joku viis vuotta sitte, joutu ajelemaan Saksaan Koblenziin asti ennenkuin sai uuden...Hauska seikkailu sekin, tuli muuten ajettua Koblenzissa kahden naispoliisin Opelin kyydissä takapenkillä klubiliivit päällä,sain kyydin hotellille...Aatelkaa millasia juttuja ihmiset missaa kun makailee kotona tai kotimaassa eikä mee minnekään tai aja pyörällään??) tai sitten joku katastrofaalinen moottorivaurio. Eipä nuo sitten niin hirveästi huolettanut, laitteessa täyskasko hinauspalvelulla, kännykkä on mukana(pidän sen muuten yleensä aina täyteen ladattuna pyörällä ajaessa, ihan varuiks jos jotain sattuu niin ei oo lirissä sen takia että känny kuolee...)ja puhnumerot selvillä mihin soittaa jos pyörään tulee jotain eli mm.vakuutusyhtiön päivystysnumero jos joutuu hinausautoon turvautumaan.

Ja sitten kun edelleen oli joku hämmästyttävä aivomyrsky päällä niin tein nuo huollot ja renkaanvaihdot n.viikko ennen reissuun lähtöä, tämä siksi että ehdin koeajaa laitetta riittävästi. Ikävä huomata hirveellä kiireellä lauttaa kohti ajaessa että se aamulla vaihdettu öljynputsari jäi kiristämättä kunnolla, eilen illalla vaihdettu takarengas pompottaa kun renkaassa olikin joku rakennevika jne...

Mainittakoon sitten vielä että mukaan otin jo reilu vuosi sitten ostamani MP-käyttöön tarkoitetun navigaattorin.(piti jo vuosi sitten lähteä parin viikon euroopan rundille mutta pyörän takuurempat ja varsinkin niiden kohtuuton venyminen,pyörä 2kk pajalla, romuttivat suunnitelmat, jouduin menemään autolla...) Tälle laitteellehan jotkut vanhan liiton miehet irvistelevät, mutta autokäyttöön ostin navin jo varmaan kolme tai neljä vuotta sitten enkä enää lähde eurooppaan ajamaan ilman sitä. Autobahnaa nyt on helppo ajaa ilmankin, mutta meneppäs esim.Prahan keskustaan arpomaan yksisuuntaisille kujille että miten pääsen hotellille kartan avulla niin tulee jo hyvin äkkiä äitiä ikävä.(juuri kyseisessä kaupungissa huomasin autolla navin kätevyyden).Muutenkin esim. Saksan pikkuteillä on ilo ajaa pyörällä kun navi kertoo joskus 5km väleinkin kylässä olevista risteyksistä että mihin suuntaan pitäisi kääntyä, itseä ainakin alkaisi v*tuttaa jos pitäisi joka 5-10km jälkeen pysähdellä tarkistelemaan kartasta että mihin suuntaan pitikään mennä. Itse nimittäin ajoin aika paljon sellaisilla pikkuteillä jotka olivat jopa niin kapeita että kahden henkilöautonkin mahtuminen tielle oli hilkulla, yleensä kuitenkin noissa oli varsin hyvä tienpinta. Kokkonen varmaan noihin tutustunut siellä Germaaniassa...Otin kuitenkin mukaan myös karttoja koska navissa on se huono puoli että itse en ainakaan tykkää reittiä suunnitella pienellä näytöllä, paljon mukavampi katsoa karttaa jossa näkee lähtöpaikan ja määränpään ja kaikki pikkutiet niiden välillä samalla silmäyksellä. 

[flhx]

No tätä nyt tuntuu irtoavan niin jatketaan nyt kun kukaan ei ees vielä oo ehtinyt protestoimaan jaarituksen tylsyyttä ja vaadi lopettamaan...(ja noita kuvia tulee jossain vaihees Jarpin avustuksella, älkää siis vielä ihmetelkö jos on teksti"Kuva1"jne eikä kuvasta vielä mitään havaintoa)

Ja sitten vielä seuraava laite jonka järkevyyden itsekin kyseenalaistin kun tuon pyörän hankin ja jolle taatusti osa irvistelee...Eli CD-soitin joka on tuossa SGlidessä vakiovaruste...Kyllä se sittenkin osoittautui varsin mukavaksi laitteeksi tuossa reissussa, niinkuin Loimaan Eepi totesi että onhan se euroopan halki ajaessa varmaan välillä ihan mukava kuunnella muutakin kuin tuulen suhinaa ja moottorin ääntä.Totta, mikäpä sen mukavampaa kuin ajaa rantabulevardia palmujen katveessa ja kuunnella Rautiaisen Timppaa stereoista....Siitä huolimatta pannuun ei tollaista värkkiä tuu ikinä....

Se mikä hämmästytti montakin kertaa oli kyselyt jo kotimaassa mm.työkavereilta että aiotko tosiaan AJAA Espanjaan asti moottoripyörällä, samanlaisia hämmästelyjä tuli myös Espanjassa kun kerroin kysyttäessä ajaneeni Suomesta etelään. Mitä helevetin ihmeellistä siinä on että AJAA pyörän euroopan halki? Olenko mä nyt käsittänyt väärin ton moottoripyörän funktion, pitäskö siitä tehdä joku avaimenperä tai laittaa se kirjahyllyyn(kaveriani Jukkista lainatakseni)?? Ja varsinkin tuommoinen touring-laite, noilla nyt varsinkin luulis ajettavan. Pari kertaa joku Espanjassa ihmetteli silmiään pyöritellen että ohhoh, ootpa ajanut paljon...Häh, suoraa reittiä Travemundesta Torreviejaan joku 2500km, tonhan nyt ajaa jotkut poronpurijaisiin menijät viikonlopun aikana ja kerkii vielä olee humalassakin välissä...Muutenkin kyllä vaikutti mm.että Espanjalaiset ei ympärivuotisista ajokeleistä huolimatta ihan hirveesti ajele pyörillä, no ehkä se kulttuuri on erilaista tai jotain, itestä tuntu erikoiselle kun tykkään ajaa pyörällä että miks porukka siirtyy autoilla motojen sijaan kun ajokeliä kuitenkin on.

Jos tässä ennen satamaan ja Saksaan pääsyä vielä annan muutamat omat vinkit mitä tuossa nyt tulee euroopan reissaamisesta mieleen(varmaan kaikille selvää kauraa mutta pistetään nyt silti):
*vältä ylipakkaamista, ts.pussia ja laukkua ympäri pyörää viriteltynä.Toimii vielä jotenkin lähimaastojen retkillä mutta jossain autobahnalla nopeutta nostettaessa voi hiukan sapettaa jos pyörä alkaa woblaamaan matkanopeuksissa tai tavaraa alkaa lennellä maastoon
*ota ylimääräiset kiinnityshihnat mukaan.Pikku juttu jos pari hihnaa katoaa jonkun supermarketin pihassa, mutta jos jossain maastotaipaleella joutuu samasta syystä pitämään telttaa hampaissa ajon aikana niin ei juuri naurata.
*mieti mitä OIKEASTI tarvitset reissussa, ota ne ja niistäkin voi heittää neljäsosan pois...Itsellä oli melko vähän tavaraa mukana puolen vuoden tarpeiksi, silti niistäkin olisi voinut karsia.
*tarkista että passit,ajokortit,pyörän paperit ja green cardit(ei pakollinen mutta hyvä olla mukana)ovat voimassa ja OTA NIISTÄ KOPIOT! (Jotka luonnollisesti ovat eri paikassa kuin originaalit...)
*aikataulut.Vältä liian kireitä aikatauluja, aina voi sattua yllätyksiä.Esim.Saksan autobahnalla saadaan matkavauhti hyvin nopeasti nollaan jonkin onnettomuuden tai muuten vaan ruuhkan takia. Eikä hotlan ettiminen vieraassa kaupungissa yöllä vesisateessa pyörän selässä liene kovin mieltäylentävää, en tiedä tosin koska itse etin aina hotellin jo iltapäivällä kun ei ollut mihkään kiire...
*turvallisuus. Itse yritin aina etsiä hotellin jossa oli oma parkkihalli tai sitten ainakin pyörän sai parkattua respan eteen. Yritin välttää paikkoja joissa on yleinen parkkihalli, noissa kun pääsee kuka tahansa kiertelemään. Ja voitte kutsua vainoharhaiseksi, mutta yleensä parkkihalleissakin tuli pyörä kytkettyä vaijerilla johonkin tolppaan kiinni. Tuntuu varmaan liioittelulta mutta itse järkeilin sen niin että käytän ennemmin sen 2minuuttia vaijerilukon virittelyyn kuin koko seuraavan päivän selvittelyihin kun pyörä on varastettu...Hotellien lukituista parkkihalleistakin on pyöriä pöllitty,ja kas kun just silloin ei oo valvontakamera toiminut...(tosin lukkohan on aina vaan hidaste, mutta turha tehdä asioita varkaalle liian helpoksi). Ja varsinkin etelämmässä kannattaa ihan oikeasti katsoa mihin pyörän parkkaa ja tyhjentää itse pyörä tavaroista, muuten sen tekee todnäk joku muu. Lienee turha sanoa että parkkausta pimeille sivukujille kannattaa välttää...Saksaa vielä pidän sen verran sivistysmaana että siellä tuli jätettyä telttaa jne pyörän päälle yöksi,mutta ei juuri etelämpänä enää. Hotelleissa tuli muuten harrastettua sitä että jos lähdin kaupungille niin huoneeseen jäi valot päälle,telkka huutamaan ja "älä häiritse"kyltti oveen.En tiedä onko oikeasti apua mutta tulihan kokeiltua...Kaikissa hotlissahan ei onnistu tuo, saattaa kämpän sähköt toimia ovikortilla.Yöllä tuli yleensä laitettua oven eteen tuoli tms jotta mahdollinen sisäänpyrkijä aiheuttaa hieman meteliä(tästä tulee jossain vaiheessa kertomusta esimerkki...).Ja vielä tähän liittyen riskienhallintaa kannattaa välillä miettiä.Itse esim. omistan kolme korttia joita voi käyttää maksuvälineenä ulkomaillakin. Näistä vähintään yksi on jemmattu suurempien käteisvarojen kanssa ihan jonnekin muualle kuin lompakkoon(en kerro minne mutta suht turvalliseen paikkaan...Miettikää itse, enkä nyt tarkoita turvallisilla paikoilla mitään ruumiinaukkoja...).Näin maksuvalmius säilyy vaikka lompakko häviäisi.Samoin maksuvälinekorttien kuoletukseen tarvittavat tiedot hyvään jemmaan. Huono idea ei välttämättä ole etsiä etukäteen mm.konsulaattien ja suurlähetystöjen yhteystietoja. (Saattaapi tuntua naurettavalta kun on reissannut 20vuotta eikä mitään oo tapahtunut, mutta entäs sitten jos jotain tapahtuu...)
*tarkista pyörän kunto ennen reissuun lähtemistä.Joku öljyhuolto nyt lienee itsestään selvyys, mutta kannattaa myös oikeasti miettiä pärjääkö allaolevilla renkailla koko reissun ja vähän ylikin. Onhan se renkaanvaihto mahdollista reissussakin ja varmaan halvempaakin kuin Suomessa, mutta itse ainakin yritän viimeiseen asti välttää tuollaista.Aina oma hommansa kun etsii rengasliikkeen vieraasta kylästä, lisäksi näiden vehkeiden kanssa kannattanee hieman katsoa kelle pyörän antaa räplättäväksi(esim.takarengas vaihtoon, hihnan kireys ja hihnalinjan suoruus olis mukava olla kohillaan...)
*ai niin ja kun pyörä pakattu niin muista koeajaa se ennenkuin lähdet reissuun...Itse pakkasin pyörän edellisenä iltana ennen lauttaan lähtöä, kävin ajamassa motaria lenkin ja totesin että yllättävän hyvän paketin olin saanut aikaan, ei ollut ongelmia ajossa.

No niin, nyt on päästy satamaan (kuva alla), ilma mukava lähtöä ajatellen, tihuttaa vettä ja lämpötila n.8c...Ainoa moottoripyöräilijä jonossa, kunnes vartti kuvan ottamisen jälkeen jonoon kurvasi Otto Old Coyotes MC:stä, oli matkalla Italiaan. Eli lautassa tasan kaksi pyörää, molemmat Harleyta.

[flhx]

SAKSA

Lauttamatka Saksaan sujui suht kivuttomasti, tai itse asiassa ei ihan sillä lievä selkäkipu piinasi koko laivamatkan..Olin hieman huolimattomasti tempaissut kamat kainaloon autokannella, nykäisin romut ylös kai jotenkin selkä vääntyneenä tai jotain mutta joka tapauksessa selkää tuntui vihlovan melko ikävästi. Tuli sentään vääntäydyttyä baariin,muutama olut tuli juotua ja katseltua satamaa baarin ikkunasta.Vettä tuli edelleen, siinä ekoja oluita Oton kanssa nauttiessa mietin itsekseni että omituisen levollisin mielin tässä ollaan vaikka edessä oli melkein 7 kuukauden seikkailu. Kauaa ei tarvinut Oton kanssa kahdestaan olla rekkamiesten Norjan vuorten ylitystä kuuntelemassa kun seuraan löytyi Crash Hillin JP, oli menossa motokisoihin Freiburgiin. Sauna ja poreamme tuli testattua, itse päätin poistua hyttiin suht ajoissa selkää venyttelemään(tuli kai pari tuntia voimisteltua ja käveltyä hyttikäytävää edestakaisin...muutaman päivän päästä tulisi oikeasti vaikeuksia selän kanssa mutta tuota en vielä lautalla tiennyt...), muut jäivät vielä tekemään selvää laivan olutvalikoimasta.

Aamiaisella tapasin Oton joka oli aavistuksen voipuneen näköinen, taisi mainita olleensa pystyssä jonnekin neljään asti. Aamupala kuitenkin maittoi joten ehkä kanuuna ei ollut kovin paha...Päivä tuli vietettyä lähinnä syöden, tuo Finnlinesin ateriapaketti on suhteeliisen järjetön, sapuskaa on tyrkyllä kokoajan...

Travemunden satamaan saavuttiin illalla pimeän jo laskeuduttua, lauttakannella hyvästelin Oton ja ajoin hyvin lyhyen siirtymän Travemunden keskustaan, Otto lähti ajamaan pidempää siivua kohti etelää. Itsellä kun ei edelleenkään ollut kiire minnekään niin päätin käydä kiertelemässä Travemunden, siellä kun en ole ikinä käynyt. Ei ollut tarvetta lähteä yön selkään ajamaan, aikaa oli, Espanjan asuntoni vuokrasopimus alkaisi vasta n.2 viikon päästä. Lyypekki olisi ollut miltei vieressä mutta se oli jo nähty aika monta kertaa(mukava paikka toki sekin), siksi ajoin Travemunden "keskustaan"hotelliin. Ja sitäpaitsi oli jo kiire päästä pitkästä aikaa maistamaan saksalaista olutta saksalaiseen juottolaan...Melko pieni kylä mutta tokihan olutta löytyi useammastakin kuppilasta. Parikin paikkaa tuli kierrettyä, viimeisessä pienessä kulmakuppilassa meinasi ensin mennä hermot baaritiskillä vieressä remuavaan ilmeisesti tanskalaiseen kahden miehen ja yhden naisen seurueeseen,kaikki parikymppisiä. Sitten yhtäkkiä nainen päätti jostain syystä esitellä pikkuhousujaan baaritiskin vieressä läimittyään ensin toisen miehen kanssa toisiaan kilpaa reisille. Vaikea sanoa mikä visio oli hakata toisiaan reisille ja sitten tutkia housut kintuissa aikaan saatuja jälkiä mutta yllättäen alkoi tuntua siltä että tanskalaiset ovatkin mainiota sakkia. Tähän yllättävään takinkääntööni tosin saattoi vaikuttaa se että seurueen varsin sutjakka naispuoleinen jäsen oli heti viereisellä tuolilla eikä kovin suuresti ujostellut...krhm, taistelun jälkien esittelemistä...

Baarikierroksen päätteeksi etsin aina luotettavan kebab-paikan josta sitten suunnistin hotellille. Luotettavan siksi että jo perinteeksi Saksassa tuntuu tulleen etsiä baarin jälkeen kebabravinteli,ei siksi että ostaisin kebabin vaan siksi että miltei 100% varmasti noista paikoista löytyy jääkaapista olutta jonka sitten voi vielä yöllä telkkaria katsellen nautiskella...

Aamulla hotellin pihalla kamat kiinni pyörään ja ihmettelemään aamun lämpöä. Jo illalla lautasta ulosajaessa oli huomannut että ilma oli selkeästi lämpimämpää kuin Helsingissä. Lämpömittari kohosi nyt n+15c asti, sopiva ajokeli. Tielle päästyä alkoi jo hiukan tulla sellaista fiilistä että voi prkle, pitkä loma edessä eikä mihinkään kiirettä! Rupesi jo väkisinkin hymyilyttämään. Hyvin rauhallista ajoa pikkuteitä pitkin, seuraava yöpaikka oli Cellessä.Cellehän lienee kuuluisa siitä että sieltä löytyy melko runsaasti noita perinteisiä saksalaisia ristikkotaloja, tiedättehän niitä joiden ulkoseinässä on näkyvissä vinottaiset maalatut puuristikot, näiden välissä sitten rappaus ja ilmeisesti tiiliseinää? Cellessäkin on tullut pari kertaa poikettua mutta viime kerrasta oli jo sen verran aikaa että ajattelin ottaa sen yöpymispaikaksi. Ilta meni perinteiseen tapaan (tuli oikeastaan melkein rutiini tällä reissulla Saksan puolella): pyörä ja kamat suht aikaisessa vaiheessa päivää hotelliin, sitten kaupungille kävelemään ja leikkimään turistia, jossain vaiheessa terassille oluelle. Illemmalla perinteisen tukevat saksalaiset ateriat oluen kera naamariin, hieman ehkä lisää kiertelyä kaupungilla ja paikalliseen kulttuuriin tutustumista(=oluelle...).Illalla sitten hoipu..kävelin hotelliin. Mitään suomityylin oksennan-rinnuksille-ja-haastan-nakkikioskilla-riitaa jurreja en ota, eikä enää jaksa koko yötä riekkua juottoloissa joten aamuisin tuli oltua aamupalalla yleensä jo n.yhdeksän kieppeillä.Otin aina hotellin kaupungin keskeltä koska halusin että kävelyalue ja keskusta on lähellä, lyhyen kävelymatkan päässä. Mainittakoon myös että allekirjoittaneen ehdoton suosikkimaa euroopassa on nimenomaan Saksa, siksi päätin yrittää olla siellä niin pitkään kuin mahdollista.Kelit tosin hieman sotkivat tätä suunnitelmaa...

[flhx]

Cellessä muuten tuli kaupunkia kierrellessä käytyä kyselemässä ruokaa eräästä keskustan ravintelista joskus iltapäivällä, tai oikeastaan en päässyt edes sisään, ovet oli lukossa ja sisällä ollut herra ilmoitti että keittiö on kiinni ja aukeaa vasta n.parin tunnin kuluttua, hetken aikaa meni että pääsimme yhteisymmärrykseen kun germaaniankieleni oli vielä hieman ruosteessa. Kiertelin siinä sitten kaupunkia ja etsin sapuskapaikkaa. Jostain syystä en sitten mennyt heti syömään vaan löysin itseni jonkun ajan päästä uudestaan tuon ekan ravintolan ovelta, nyt oli keittiökin auki. No mikä ettei, ei kun sisään. Vastaanotto oli lämmin, sama mies jolta olin aikaisemmin kysellyt ruokaa tuli minua vastaan jo ovelle, muisti minut ja naama virneessä kädestä pitäen toivotti tervetulleeksi kertoen samalla että nyt sitä ruokaa sitten saa.Itse en hetkeen ollut varma että pilailiko äijä kustannuksellani vai oliko hän tosissaan. Paikka oli pieni ja sisällä oli jo mukavasti väkeä.Ahtauduin pienen pöydän ääreen ja tilasin sapuskaa. Ruokaa odotellessa havainnoin ympäristöä ja pistin merkille että minut vastaanottanut mies oli selkeästi paikan omistaja, kierteli pöydästä toiseen ja vitsaili asiakkaiden kanssa, mutta tilaukset ja tarjoilun hoiti melkein kokonaan tarjoilijatyttö. Kaiken kaikkiaan oikein viihtyisä paikka, mukava tunnelma ja sapuska oli hyvää.

Aamulla sitten lyhyt siirtymä pikkuteitä pitkin Paderborniin, jossa tulisin sitten tahtomattani viettämään hieman ylimääräistä aikaa... Ajelin kohti keskustaa ja katselin samalla hotellikylttejä,jahas tuttu Ibis-ketju löytyisi täältäkin. Ei kun sinne kyselemään majoitusta, hotellin sijainti oli hyvä. Pyörä parkkiin hotellin takapihalle ja marssin sisään. Respassa hymyili ujon tyttömäistä hymyä silmälasipäinen hintelä Gunther-niminen (nimi on saatettu muuttaa yksityisyyden turvaamiseksi, tai sitten ei, en nyt enää oikeasti muista mikä nimi oli...) hahmo, joka räpytteli silmiään hivenen hämmästyneenä motoristin nähdessään ja katsellessaan nahka-asusteitani hymyili entistä leveämmin... No, perätuuppari toimitti asiat ihan hyvin ja sain huoneen, pyörällekin löytyi parkkihallista paikka. Kamat huoneeseen ja kaupungille, respan elton johnilta sain kaupungin kartan. Paderborn osoittautui ihan mukavaksi kyläksi sekin, mukavan pieni vanha keskusta. Olin ulkosalla terassilla melko myöhään, iltakin viileni eikä ollut kuin jokin pitkähihainen t-paita päällä, ongelmia olisi tiedossa....Olin alkuillasta saanut kotimaasta huonoja uutisia, niitä siinä tuli funtsittua melko usean oluen voimin, siksi tuli oltua ulkona melko pitkään. Loppuillasta tuli jo huomattua että nyt ei ole keho ihan kunnossa, selkä alkoi jumiutua.Piru vie, olisi pitänyt ottaa takki mukaan alaselän suojaksi... Kävelin lenkin ennenkuin menin hotelliin yrittäen saada selkää taas toimimaan, huoneessa tuli venyteltyä ja käveltyä melko pitkään ennenkuin menin sänkyyn. Hitto, nyt alkoi jo huolestuttaa, hetken yritin telkkaa katsoa, jokainen liikahdus oli melko tuskallista selälle. Onnistuin sitten löytämään asennon jossa sain unen päästä kiinni, olin paiskonut särkylääkettä naamaan ja toivoin että kipu selässä hellittäisi.

Keskellä yötä sitten heräsin melkoiseen kusihätään, oluet toimivat...No ei siinä mitään, vessaan vain. Helpommin sanottu kuin tehty...Meni valehtelematta vartti että sain hilattua itseni sängystä ylös, selkä oli todella jumissa ja kipu oli melkoinen. Pääsin sitten viimein vessaan, kesken toimituksen iskee pirunmoinen kipu alaselkään ja alkaa huimata ihan pirusti, mieleen tulee että nyt muuten lähtee taju ihan just. Ehdin juuri pois vessasta ja saan rojahdettua sängylle, juuri ennenkuin keho iskeytyy sänkyyn tuntuu että taju lähti sekunniksi, sitten makaankin sängyllä ja kipu hellittää kun selkä ei joudu enää kannattelemaan painoa. Oli todella tipalla etten kaatunut vessan lattialle tajuttomana housut kintuissa. Makailen tovin sängyllä mahallani, iskee hillitön hiki yhtäkkiä. Olo rauhoittuu hieman, selkä tosin on edelleen kipeä. Saan hivutettua itseni peiton alle ja nukahdan.

Aamulla olikin sitten melkoinen projekti päästä sängystä ylös, nyt siihen meni sitten se puoli tuntia vähintään...Vaikea kuvailla sitä tuskan määrää jollekin joka ei tuollaista selkäkipua ole kokenut. Kun olin saanut vaatteet jotenkin punnerrettua päälle ja päässyt istumaan sängylle olikin sitten seuraava projekti yrittää seisomaan...Siinä tuli kokeiltua eri variaatioita, useimmat päättyivät siihen että rojahdin takaisin sängylle kun viiltävä kipu iski selkään. Viimein sain kammettua itseni ylös, mielenkiintoista kun selkä ei meinannut kestää yhtään muun kehon painoa, kipu joka iski vei välittömästi jalat alta. Mietin siinä että nyt olisikin ollut tosi mielenkiintoinen tilanne jos olisi joutunut pakemaan tulipaloa...Tuo kipu kun oli niin viiltävä että jalat oikeasti todella pettivät alta, sille ei voinut mitään. Taas särkylääkettä, jotain ibuprofeiinia 400mg, otin kolme kerralla ja toivoin että se auttaisi. Köpöttelin alakertaan toivoen että taju ei pakenisi. Ja kappas, neiti Gunther respassa toivotteli hyvää huomenta, mahtoi pettyä kun ei ollut nahkakuteita päällä tällä kertaa. Aamupalalle jossa hieman hirvitti tuolille istuminen ja siitä nouseminen, säilyin kuitenkin tolpillani.Särkylääkkeet eivät tuntuneet tehoavan, vietin pitkän ajan aamupalalla ja totesin että pyörällä ajo olisi täysi mahdottomuus. Jos ei taju lähtisi jo siinä kun yrittäisin nousta satulaan niin viimeistään pyörän pystyssä pitely satulassa istuen johtaisi taatusti katastrofiin ja n.500 kilon kasaan jossa alimmaisena olisi 80 kiloa rikkinäistä bikeriä ja päällä yli 400 kiloa moottoripyörää ja matkatavaraa. Menin siis ilahduttamaan respan neitiä ja ilmoitin olevani paikalla vielä yhden yön. Samalla kyselin että olisikohan jossain lähistöllä lääkäriä tai sairaalaa, nyt tarvis saada vahvempia huumeita kun ei ibuprofeiinit toimi. Gunther oli kovasti osaaottava, ilmoitti että parin korttelin päässä olisi sairaala.

Köpöttelin kuin 100-vuotias vanhus kohti sairaalaa ja toivoin että siellä joku puhuisi lontoota edes sen verran että saisin asiani kerrottua. Tosin ilman yhteistä kieltäkin ei lienisi epäselvyyksiä minne koskee, ei tarvitsi kuin nähdä kävelyni. Sairaalan vaksilta kysymään neuvoa ja kappas, lontoohan taipui tältä hyvin. Syykin selvisi, lähistöllä oli iso brittien tukikohta ja he käyttivät myös sairaalaa...Kehotti minua etsimään toisen sairaalan kaupungin keskustasta parin kilometrin päästä koska ensiavun lääkäri oli joutunut operoimaan jotain potilasta leikkaussaliin ja siinä saattaisi mennä aikaa parikin tuntia. Kieltäydyin koska kävely oli varsin tuskallista joten eikun odottelemaan. Tuli kai vietettyä sairaalassa nelisen tuntia, mutta kävin röntgenissä ja sain lääkäriltä ensiapuna tuhdit huumeet ja reseptit lisäpillereille. Oli muuten ihan hauskaa lääkärin kanssa kun sanoi että tohon kipuun sitten vaan heti särkylääkettä jota hän voisi antaa muutaman jo sairaalan apteekista. Otin ibuprofeiinit taskusta ja kysyin että tämmöisiäkö? Juu ja niitä voi ottaa ihan kaksikin kerralla. Lääkärin ilme oli hiukan hämmästynyt kun ilmoitin että otin muuten kolme eikä auttanut yhtään. Totesi sitten että täytynee määrätä hieman vahvempia..Pidin sitä ihan hyvänä ideana...EU-terveyskortti (tai mikä se nyt on viralliselta nimeltään) auttoi muuten jonkun verran, maksoin 10e päivystysmaksun ja muita kuluja ei tullut. Sen sijaan jouduin kertomaan kortin sisällön lontooksi hoitajille, joku helevetin valopää on kirjoittanut tuon koko EU:n alueella käyvän kortin vain suomeksi!! Ei jumalauta...

Pari tuntia ekojen nappien jälkeen olo alkoi jo tuntua siedettävältä, illalla pystyi jo melkein ilman kikkailuja istumaankin...Illalla arvoin että ottaisinko lääkäriltä saamani pillerin josta sanoi että rentouttaa kaikki lihakset ja varmasti hoitaa selän kuntoon, mutta kun sen ottaa niin on paras olla jo vuoteessa valmiiksi koska valot sammuu miltei välittömästi...Melko tuhtia kamaa...Olen joskus joutunut ottamaan parit vastaavat lihaksia rentouttavat napit, tosin huomattavasti miedommat, enkä ollenkaan pitänyt siitä fiiliksestä mikä oli kun aamulla heräsi. Päätin siis ottaa riskin ja jättää tuon napin väliin...

[Hemuli]

Kerrassaan mainiota kerrontaa ...

Saksassa on toi ravintolakulttuuri aivan toisissa sfääreissä kuin täällä pikaruokaloiden luvatussa maassa. Jonkin verran noita isompia messukaupunkeja (Köln, Frankfurt) reissanneena voin sanoa että nälkäisenä ei tarvitse olla ellei halua. Ravintola löytyy joka kadunkulmasta ja parhaasta kaksi - eikä niitä käytä pelkästään turistit vaan viikollakin on paikallista väestöä kaveriporukalla nauttimassa hyvästä ruoasta ja oluesta. Kölnissä törmättiin kerran kuubalaiseen ravintolaan, katseltiin meininkiä ikkunan takaa kun ei ollut yhtään asiakasta - todettiin että ei tuonne kannata mennä kun ei siellä kukaan käy. Käveltiin siinä sitten kaupunkia ympäri etsien ruokapaikkaa mutta jostain syystä palattiin takaisin tämän kuubapaikan luokse. Tunnissa oli ravinteli tullut tupaten täyteen porukkaa ja siellä oli juuri tällainen isäntämies joka kierteli jututtamassa vakiasiakkaita muiden hoitaessa tarjoilupuolta. Ruoka oli erinomaista ja olut - hyvää ja riittävästi ...

[flhx]

Kerrassaan mainiota kerrontaa ...

Saksassa on toi ravintolakulttuuri aivan toisissa sfääreissä kuin täällä pikaruokaloiden luvatussa maassa. Jonkin verran noita isompia messukaupunkeja (Köln, Frankfurt) reissanneena voin sanoa että nälkäisenä ei tarvitse olla ellei halua. Ravintola löytyy joka kadunkulmasta ja parhaasta kaksi - eikä niitä käytä pelkästään turistit vaan viikollakin on paikallista väestöä kaveriporukalla nauttimassa hyvästä ruoasta ja oluesta. Kölnissä törmättiin kerran kuubalaiseen ravintolaan, katseltiin meininkiä ikkunan takaa kun ei ollut yhtään asiakasta - todettiin että ei tuonne kannata mennä kun ei siellä kukaan käy. Käveltiin siinä sitten kaupunkia ympäri etsien ruokapaikkaa mutta jostain syystä palattiin takaisin tämän kuubapaikan luokse. Tunnissa oli ravinteli tullut tupaten täyteen porukkaa ja siellä oli juuri tällainen isäntämies joka kierteli jututtamassa vakiasiakkaita muiden hoitaessa tarjoilupuolta. Ruoka oli erinomaista ja olut - hyvää ja riittävästi ...

No hyvä jos tarinointi kelpaa...Itse hieman mietiskellyt että kiinnostaakohan tämmöinen ketään ja samalla hieman hirvitellyt sitä että tästä saattaapi tulla melko pitkä tarina kun ei oo tarinassa vielä oikein ees alkuun päässyt,vasta Saksassa ollaan....Kuvia muuten tulee jossain vaiheessa enemmänkin, olin ostanut ekan digini n.kuukausi ennen tätä reissua ja jotenkin ei tullut alkumatkasta otettua juurikaan kuvia.Ehkä ei vaan"muistanut"että nykyään ois jo kamerakin jolla kuvia vois ottaa...Muutenkin välillä tuntui että oli pirusti paikkoja joista on ihan turha edes yrittää ottaa kuvaa, kuva kun ei kertoisi mitään todellisesta maisemasta(esim.Espanjassa jostain vuoren rinteeltä laaksoon oleva näkymä, e toivoakaan saada kunnollista kuvaa...)

Itse pidän tuosta Saksasta juuri tuon olut-ja ruokakulttuurin takia, lisäksi pidän todella paljon kaupunkien keskustojen kävelyalueista ja vanhoista rakennuksista, on hieman toisenlaista historiaa ja kulttuuria kuin täällä koti-Suomessa...Kyllä vetää suomipojan välillä hiljaiseksi kun istuu jossain saksalaisen kaupungin kulmaravintolassa ja juo olutta, talo tehty 1300-luvulla ja olutpanimo jonka tuotetta nauttii on perustettu joskus 1500-luvulla...

[Mauri H.]

Ehdottomasti kiinnostaa, jatka ihmeessä!

Ja samaa mieltä Hemulin kanssa, miellyttävää kerrontaa. 

[Hemuli]

...Itse hieman mietiskellyt että kiinnostaakohan tämmöinen ketään...

Porukka vaan odottaa kieli pitkällä jatkoa eivätkä malta kommentoida väliin mitään ettei mene tunnelma pilalle ...

[Rossi]

Porukka vaan odottaa kieli pitkällä jatkoa eivätkä malta kommentoida väliin mitään ettei mene tunnelma pilalle ...

Hemuli vei jalat suusta...

[Kokkonen]

Saksan pikkuteillä on ilo ajaa pyörällä kun navi kertoo joskus 5km väleinkin kylässä olevista risteyksistä että mihin suuntaan pitäisi kääntyä, itseä ainakin alkaisi v*tuttaa jos pitäisi joka 5-10km jälkeen pysähdellä tarkistelemaan kartasta että mihin suuntaan pitikään mennä. Itse nimittäin ajoin aika paljon sellaisilla pikkuteillä jotka olivat jopa niin kapeita että kahden henkilöautonkin mahtuminen tielle oli hilkulla, yleensä kuitenkin noissa oli varsin hyvä tienpinta. Kokkonen varmaan noihin tutustunut siellä Germaaniassa...Otin kuitenkin mukaan myös karttoja koska navissa on se huono puoli että itse en ainakaan tykkää reittiä suunnitella pienellä näytöllä, paljon mukavampi katsoa karttaa jossa näkee lähtöpaikan ja määränpään ja kaikki pikkutiet niiden välillä samalla silmäyksellä. 

Kieltämättä Saksan pikkuteillä on hyvä mahdollisuus ajaa harhaan, olen sitä useasti tehnyt ja tulen varmaan tekemäänkin, tom-tom saa kuitenkin vielä olla myymälän hyllyssä. Saksan pikkuteiden opastus on "hankala" ensikertalaiselle ja etenkin moottoripyörällä liikuvalle. Kun opaste on monesti vain seuraavaan kylään, joka saattaa olla jo muutaman kilsan päässä. Yleensä suomalainen on tottunut, että opasteissa on myös seuraava kaupunki (vast). Teiden numerot on tärkätä pitää mielessä, sillä ne yleensä kyllä löytyvät viitoista.
Juu, tiet ovat kapeita. Riippuu sitten vielä missä ja milloin on liikenteessä. Viikonloppuna polkupyöräilijät ovat usein tien tukkoina, täällä he ovat kuninkaita, ei auta kun ajaa perässä (tosin mopolla pääsee kyllä ohi, mutta autolla ei niin helposti). Soita torvea ja näe todella vihainen saksalainen  . Pientaretta pyöräilyyn ei ole, pyöräteitä kyllä, mutta, mutta...
Tien pinnat ovat hyviä, kuten maitsit, liikenne vaan kovin hektistä. Ajetaan lujaa ja kalustoa on paljon. Vanhalla paskalla ei pysy edes pikkuteillä liikenteen vauhdissa mukana, aina joku takaloksussa kiinni ja tulevat muuten väliin todella lähelle. Itse nautin enemmän Pohjois-Ranskan pikkuteillä ajamisesta.
Mutta viihdyn kyllä Saksassa...

[flhx]

tom-tom saa kuitenkin vielä olla myymälän hyllyssä.

Juu niin munkin mielestä, ostin navigaattorin enkä lelua....(heh...Tästäkin aiheesta voisin kirjoittaa kertomuksen mutta olkoon nyt...Sen voin sanoa että en tule ikinä TT:tä ostamaan, autossa ja Glidessä on eräs toinen merkki...Merkki tullee selviämään tämän romaanin lopussa....ehkä...) Edit: ai niin, eihän mulla tosin enää ole melkein vuoteen ollut autoa...mutta autoGPS on...

Sen takia muuten Kokkonen pidin tuosta navin käytöstä pikkuteillä koska eihän allekirjoittanut muista pirullakaan eri teiden numeroita...Varsinkin kun monessa kohtaa tuli poukkoiltua usealla erinumeroisellakin tiellä.

Jatkan tarinointia taas varmaan tuossa la-su aikana, mikäli tuolta ajokeliltä malttaa. Mukava kuulla että tämä sentään kiinnostaa, tuo edellä ollut ihmettelyni aiheesta nyt oli lähinnä retorinen mutta oli ihan mukava saada kommenttejakin, kiitos.

[flhx]

Aamukahvit naaman edessä joten jos tässä muutaman rivin taas kirjottais...

Tuli nukuttua ihan kohtalaisesti, aamulla herätessä hieman rupesi jännittämään että mitenkähän tässä oikein käy..Aikataulu toki oli väljä joten olisin voinut hyvin viettää vielä kolmannenkin yön Paderbornissa, mutta toisaalta teki mieli jo lähteä liikkeellekin. Sängystä nousu onnistui tällä kertaa huomattavasti nopeammin kuin eilen, tosin aivan tyylipuhdasta suoritusta ei vielä saatu aikaan. Selkää vihloi vielä hieman tietyissä asennoissa, samoin heti kun olin noussut ja oikaissut kehon suoraan tuntui kuin joku olisi tökkinyt neulalla selkärankaan. Olo kuitenkin helpottui kun hieman liikkui ja varovasti venytteli selkää, ilmassa alkoi olla vahvasti lähdön merkkejä. Alakertaan aamupalalle, respan neiti oli tällä kertaa ihan oikea neiti, elton john oli ilmeisesti vapailla.

Aamupalan jälkeen pakkaamaan kamat, nopea toimenpide normaalisti koska en juurikaan levittele kamojani laukuista ympäri hotellihuonetta, kaikki tarpeellinen on yleensä pakattu siten että laukkuja ei tarvitse sen kummemmin purkaa.(oli muuten jatkuva hämmästelyni aihe exäni laukkujensa kanssa puuhastelu viime autoreissulla, hotellihuoneeseen päästyä ei mennyt kuin kaksi minuuttia niin koko perkeleen laukun sisältö oli räjäytetty ympäri huonetta. Ei hemmetti, yksi yö hotellissa miksi sitä varten pitää koko laukun sisältö levittää? No mutta kun kaikki nuo tarvikkeet oli kuulemma tarpeellisia...Aamulla likalla menikin sitten aamutoimiin puolisen tuntia kun piti laukut pakata uudestaan, itse yleensä olin viidessä minuutissa valmis.) Tällä kertaa pakkaamiseen menikin hieman enemmän aikaa, piti ottaa varovasti kaikki nostelut ja kyykistelyt. Kamat saatiin kuitenkin laukkuihin ja sain jopa laukut alakertaan ilman että selkä olisi pettänyt. Mainiota, kai tää tästä...

Huone maksettu ja romujen kera autohalliin. Matkalla tuli katseltua ulkoilmaa ja hieman harmaalta näytti, vielä ei kuitenkaan satanut. Pyörän pakkaus oli melko hankala toimenpide, nuo pakkaukseni eivät mitään ylettömän painavia olleet mutta nyt piti selän takia olla todella varovainen niitä nostellessa ja pyörään sitoessa. Kun kaikki oli pakattu niin oli pakko ottaa hengähdystauko ja hieman venytellä taas selkää. Pyörän päälle istuminen meinasi jäädä tekemättä, pakkausten takia päälle ei pysty menemään siten että heilauttaisi jalkansa satulan yli. Oli pakko ujuttaa aina toinen jalka satulan yli siitä kohtaa missä normaalisti istuin. Joutui vaan melko ylös nostamaan jalkaansa mikä normaalisti ei olisi mikään ongelma, nyt oli kun selkä ei meinannut taipua. Pääsin kuitenkin muutaman yrityksen jälkeen satulaan ja kokeilin varovasti pyörän painoa. Hieman selässä tuntuu kun pitää pyörää pystyssä mutta ei ihan mahdotonta kipua sentään. Pata tulille ja tien päälle.

Ehdin ajaa varmaan jonkun kilometrin verran ennenkuin tuli ensimmäinen pysähtyminen. Liikennevalot lähestyivät ja hidastin vauhtia. Kun pyörä oli miltei pysähtynyt niin jalat astinlaudoilta maahan. EI SAATANA, samantien kun otti jalat pois astinlaudoilta niin tottakai selän asento hieman muuttui, samalla taas joku iski neulalla selkärankaan. Onneksi sain jalat tukevasti maahan ja kipu hellitti samalla, muuten olisi tullut parkattua pyörä jalkakäytävälle kyljelleen...Tuo kipu iski aina kun laskin jalat astinlaudalta maahan, mutta onneksi vain silloin kun liikautin jalat alaspäin, selkä meni siinä sellaiseen asentoon että kipu iski. Heti kun jalat olivat maassa niin ongelmia ei ollut.

Lisäbonuksena tuohon jo valmiiksi hieman hankalaan ajamiseen tuli että melkein heti Paderbornista lähdettyäni alkoi tihkusade joka ei näyttänyt laantumisen merkkejä. Niinpä n.kymmenen kilometrin ajon jälkeen oli pakko taituroida pyörä parkkiin pienelle levikkeelle. Ei ollut tyylipuhdas laskeutuminen mutta pystyssä pysyttiin. Sivulaukusta sadekamat esiin ja vääntelin ne päälle, sadetta oli tullut sen verran että nahkat olivat jo hieman kosteat, mutta tiesin että ne kuivuisivat kyllä ajon aikana sadepuvun suojissa.

Päivän ajon aikana selkä hieman parani eikä enää kovin paljon vaivannut illalla kun saavuin seuraavaan yöpaikkaani eli Wormsiin.

[Kokkonen]

Yövyit Paderbornissa. Oleko koskaan käynyt Beverungenissa, Villa Löwenherz motoristihotellissa? Se ei ole pitkälle itään Paderbornista. Jos et, ota joku kerta Landstrasse 83 ja pyssää tuonne...kuuluisa paikka, olen itse ollut joskus -90 luvun puolivälissä siellä. Monelle suomalaiselle tuttu paikka.

Jos sähköstartille en muuta etua keksi, niin kipeän selän kanssa se kyllä auttaa liikkeellelähtöä...

[flhx]

Yövyit Paderbornissa. Oleko koskaan käynyt Beverungenissa, Villa Löwenherz motoristihotellissa? Se ei ole pitkälle itään Paderbornista. Jos et, ota joku kerta Landstrasse 83 ja pyssää tuonne...kuuluisa paikka, olen itse ollut joskus -90 luvun puolivälissä siellä. Monelle suomalaiselle tuttu paikka.

Jos sähköstartille en muuta etua keksi, niin kipeän selän kanssa se kyllä auttaa liikkeellelähtöä...

En ole käynyt tuolla leijonansydämessä, kuullut paikasta kyllä. Ehkä seuraavalla kerralla...

Joo ois kyllä kiksivehkeellä joutunut vielä lepuuttamaan yhden päivän, ei puhettakaan että ois saanut potkittua esim.pannukopteria tulille.