Lunta paossa: talvi Espanjassa Harleyn kanssa

flhx · 04 helmikuu 10, 14:12:37

(alla kuva Nerjan rantabulevardilta sekä auringonlaskua hotellin kattoterassilta nähtynä)

Nerja oli tyypillinen rannikon kylä, ihan hauskaa oli kierrellä pikkukujia pitkin ja ihailla viereistä Välimerta. Pakolliset noppapelit pelattiin illalla hotellihuoneessa ja aamulla poistuimme jälleen kerran mukavan aurinkoisessa säässä. Tuntui kelit suosivan kohtuullisen hyvin reissujen aikana. Nerjasta poistuessamme poikkesimme aivan vieressä sijaitseviin tippukiviluoliin. Tai minä ja Leena poikkesimme, Matti totesi että hän on jo nähnyt riittävästi luolia ja jää pyörien luokse odottelemaan. Viisaasti tuli jätettyä nahkapuku päälle kun lähdimme kapuamaan rappusia alas luoliin. Äkkiseltään olisi luullut että alhaalla kiven sisällä olisi viileätä, mutta toisin kävi...Lämpöä lieni reilusti yli 30c, nahkahaalareissa tarkeni suhteellisen mukavasti...Onneksi luolasto ei ollut mikään tolkuttoman iso joten ulos asti selvittiin ilman lämpöhalvausta. Ihan mielenkiintoinen paikka, mieleen tuli vierailu aikoinaan Jugoslaviassa eräässä laajassa tippukiviluolastossa jossa pääsi jopa kaivosjunan kyytiin. Täällä ei moista vempelettä ollut.Ulos päästyämme tokaisin piruuttani Matille:"Oli muuten aika hieno paikka, en oo ennen käynyt luolastossa josta löytyy ravintola!"Leena oli heti mukana ja totesi myös paikan hienoksi, olutkin oli hyvää. Lisäsin vielä löylyä ja kerroin vielä lievän epäuskoiselle Matille että pääsylipulla sai jopa ensimmäisen oluen ilmaiseksi. Matti totesi jotain tyyliin"ei saatana...", sitten ei enää pokka pitänyt ja oli pakko tunnustaa kusetusyritys. Aika hyvin tosin upposi.

(alla kuva tippukiviluolasta, ei näy baaria...)

Matka jatkui seuraavaksi kotia kohti, Torreviejaan saavuttiin ilman kommelluksia. Reissu oli mennyt hyvin, nuhastakin olin päässyt eroon. Alettiin olla jo niin lähellä kotiinpaluuta että ajatukset alkoivat jo olla euroopan halki ajelussa. Aikaa tosin vielä oli, kävimme Matin kanssa Alicantessa huollattamassa hänen pyöränsä. Matti kysäisi haluaisinko lähteä hänelle tulkiksi Suzuki-huoltoon, osasin jo espanjaksi tilata oluen lisäksi juustosämpylän joten suostuin tietysti lähtemään mukaan. Muutaman harhalaukauksen jälkeen löysimme huollonkin, ensin tuli vahingossa käytyä perämoottorimyymälässä...Pyörän huoltokirja mukaan ja selittämään huoltopäällikölle asiamme. "Sujuvalla"espanjallani sain kuin sainkin selvitettyä asian. Säälitti huoltopäällikön puolesta, mahtoi olla traumaattinen kokemus kuunnella turistin raiskaavan espanjan kieltä...Pyörä saatiin kuitenkin sujuvasti huollettua joten olimme tyytyväisiä.

Vähitellen keräilin kamojani kasaan ja valmistauduin ajomatkaan kohti Saksaa ja Travemunden lauttasatamaa. Olin päässyt nuhasta eroon pyöräreissumme aikana, nyt kuitenkin olin vilustunut uudestaan ja pari päivää ennen suunniteltua lähtöpäivää olin vielä melkoisen huonossa kunnossa. Ankaralla buranakuurilla ja levolla olo hieman parani, nuhaa oli edelleen mutta kuume alkoi hellittää joten pakkaus jatkui ja valmistauduin hyvästelemään tuttuni norskibaarista. Viimeinen ilta meni rauhalliseen tahtiin, tyydyin juomaan muutaman kahvin baarissa, olut ei maistunut kunnosta johtuen. Lähdön olin suunnitellut aamukahdeksan kieppeille joten senkäään takia ei tullut juopoteltua edellisenä iltana. Maksoin baarilaskuni ja jätin reilut tipit, samalla lupasin palata seuraavana talvena takaisin (kuten teinkin, täällä ollaan taas...). Olin saanut varattua tutun brittibaarimikon kautta jo asunnon seuraavaa talvea varten, lupasin ilmoitella sähköpostilla tarkemmat aikatauluni syksyllä. Hyvästien jälkeen poistuin asunnolle nukkumaan. Lähtö täältä vitutti kuin pientä oravaa jonka ainoa käpy on jäässä. Aamulla heräsin aurinkoiseen ja lämpimään ilmaan, ajokeli olisi (taas) kohdillaan. Vuokranantaja poikkesi, luovutin avaimet ja hyppäsin pyörän selkään. Suunnitelma oli ajaa niin pitkälle pohjoiseen kuin tässä kunnossa vain jaksaisin. Yritin päästä mahdollisimman nopeasti Saksan puolelle, aikaa oli taas mukavat pari viikkoa ennenkuin täytyisi olla Suomessa. Lauttalippua en ollut varannut, ostaisin sen sitten satamasta, huhtikuun puolivälissä ei olisi kovin paljon ruuhkaa lautalla...

Ajo sujui kohtuullisen mukavasti ajaessani pohjoista kohti maksullisia moottoriteitä pitkin. Keli suosi, ei ollut liian kuuma eikä liian kylmä, sopivat 15-20c. Olo oli vielä melkoisen kehno, tuli pysähdyttyä useammin niistämään nenää kuin tankkaamaan...Useista pysähtymisistä huolimatta ajo eteni kohtalaisen hyvin, matkanopeutena tuli pidettyä n.130-140kmh jonka täyteen lastattu matkajuhta piti kohtalaisen hyvin, tosin orgispadasta alkoi hieman taas puhti loppua ylämäissä.(tänä vuonna sitä ongelmaa ei enää ollut, kiitos big bore kitin, portattujen kansien ja ratasnokkien). Lähestyin iltapäivällä Barcelonaa, mietin hetken menisinkö kaverini luo yöksi. Sitten päätin kuitenkin että jatkan vielä eteenpäin, sitä vähemmän olisi ajettavaa seuraavana päivänä. Yrittäisin ajaa seuraavaksi yöksi jo Saksaan, Ranskan halki yhdellä istumalla (n.1000km). Eikä huvittanut mennä kaverin kämpälle tässä kunnossa...Barcelonan kohdalla keli oli muuten hyvä mutta alkoi aivan hillitön tuuli jonka puuskissa matkajuhta vaelteli pitkin kaistoja. Tolkuttoman kova myräkkä. Onneksi tuuli laantui ohitettuani Barcelonan, tankkaustauolla päätin ottaa kohteekseni Figueres-nimisen kaupungin lähellä Ranskan rajaa.

(Nyt seuraa pieni tauko, poistun rapakon taakse n.kuukaudeksi. Joten lisää tarinaa tulee ehkä jossain huhtikuun puolivälin jälkeen...)

jukkajänis · 05 helmikuu 10, 12:06:47

Lupasin etten kommentoisi, mutta tämä on asiallinen sellainen! Toi sun kasari-Jugoslavia seik-
kailu, tippukivi-luola on TOD.NÄK. nykyisen Slovenian alueella, Bostojne nimisessä "kaupungissa",
lähellä Pivkan varuskuntaa,jossa kävin vaunua korjaamassa. Luolat jäi kylläkin näkemättä, ku
oli vähän kiirus eikä olis malttanut keskittyä muutenkaan moisiin koloihin !

flhx · 13 maaliskuu 10, 14:41:12

(Onnistuneen amerikan reissun jälkeen jatketaankin tätä kertomusta jo nyt. Kiitokset muuten tälläkin palstalla vaikuttaville herroille hundredcountysta ja wanker county racewaylta(heh) reissuseurasta, mukava roadtrip tuli tehtyä. Ai niin, melkein saatiin sakot kitaralaukun laittomasta hallussapidosta. DonÂ´t mess with Texas.)

Figueresia ennen alkoi lievä tihkusade, kuitenkin niin vähän oli kosteutta ilmassa etten laittanut sadepukua päälle. Kaupunkiin saavuttuani etsin hotellikylttejä,GPS neuvoi myös muutamaa hotellia. Katsoin navin luettelosta yhden joka oli lähellä keskustaa ja suunnistin sinne. Hotelli mainosti parkkihallia joten eikun respaan majoitusta kyselemään. Huone löytyi ja paikka pyörällekin. Olo oli niin tukkoinen että päätin jättää kaupunkiin tutustumisen ja syömisenkin väliin, hommasin pari pulloa vettä ja kokista ja suunnistin huoneeseen. Ajoa oli tullut päivän aikana 750km, ihmettelin nyt että melkoisen siivun olin jaksanut vetää tässä kunnossa. Tosin tuo pitkä ajo ei ainakaan oloa parantunut....Katselin hetken aikaa telkkaa, sitten nukahdin jo ennen iltayhdeksää. Muutama burana ennen unta, toivoin että aamulla olo olisi edes hieman parempi. Olin pistänyt kellon herättämään aamukuudelta, tavoitteena kun edelleenkin oli ajaa seuraavana päivänä se n.1000km Saksan puolelle.

Heräsin aamulla kellon soittoon, olo oli hieman sekava ja tukkoinen edelleen. Kömmin ylös ja suunnistin ikkunaa kohden, tarkistamaan säätä. Voi saatana. Keli oli harmaa ja sateinen. Päätin samantien hylätä ajatuksen seuraavasta yöstä Saksan puolella, jäisin suosiolla Ranskaan yöksi. Samalla nappasin muutaman buranan ja päätin nukkua vielä pari tuntia jotta saisin aamiaista, hotellin kahvila kun ei ollut vielä auki. Jälkikäteen ajatellen ihan viisas ratkaisu, edellisenä päivänä kun ei tullut juurikaan syötyä ja olo ei ollut kovin hyvä. Nyt saisin aamusapuskaa jolla jaksaisi taas ajaa, olokin saattaisi hieman kohentua kun saisi energiaa. Ja reilusti kahvia. Parin tunnin unen jälkeen keräilin romut kasaan ja menin aamupalalle. Hieman puoliväkisin tuli tungettua pari sämpylää naamaan, mutta aamiaisen jälkeen olo tuntui edes hieman paremmalle. Keli ei ollut parantunut yhtään, katsellessani Ranskan puolelle taivas näytti vieläkin tummemmalta. No, ainakin saisi kiskoa heti sadepuvun päälle, vituttaa huomattavasti vähemmän kuin se että kesken ajon pysähtyy repimään kumipukua niskaan. Lievässä tihkusateessa ajelin rajalle, jostain syystä olivat taas kehittäneet pienen jonon rajakopin kohdalle. Jos täällä etelässä ei mitään muuta osata niin ainakin joka asiasta saadaan kehitettyä kaaos. Jonotus tihkusateessa ei haitannut muuten kuin että ajoviimaa ei ollut putsaamaan ajolaseja vedestä ja huurteesta. Hetken jonossa oltuani sainkin repiä laseja naamalta jotta näkisi että liikkuuko jono minnekään. Rajavartija "jostain syystä" bongasi jonon ainoan moottoripyörän ja tuli jutulle. Irvistelin siinä sadepuku päällä ja vettä valuen että hieno keli ajamiseen. Vartija naureskeli myös, katsoi rekisterikilpeä ja totesi että jaa, Suomesta asti. Kysäisi vielä että onkos Harley hyvä kulkine johon totesin että on se tänne asti ainakin tuonut, sitten rajavartija viittoili eteenpäin. Kohti Ranskaa siis.

RANSKA

Luonnollisesti keli Ranskassa oli täysin perseestä. Eihän tästä maasta muuta voinut odottaakaan. Sade senkun yltyi, välillä tuntui että maisemista ei nähnyt mitään muuta kuin tien reunasta alkavan harmaan sadeseinämän. Näkyvyys eteenpäinkään ei ollut kovin hyvä, autot luonnollisesti nostattivat välillä melkoisia vesipilviä eteeni. Kelistä huolimatta pidin kohtalaista matkanopeutta yllä, halusin mahdollisimman nopeasti saderintamasta eroon ja hotelliin lepäämään. Mittari huiteli 130kmh paremmalla puolella ja ohittelin jatkuvasti autoja. Hullua hommaa tässä kelissä, mutta onneksi renkaat pitivät hyvin eikä tullut yhtään "oho" tilannetta. Järkevintä olisi ollut ottaa mahdollisimman nopeasti hotelli ja jäädä lepäilemään seuraavaan aamuun asti, sadekin varmasti olisi laantunut siihen mennessä. Ei kuitenkaan malttanut jäädä odottelemaan, mieli teki edelleen Saksaan. Aamulla olin hotellissa katsonut säätiedotusta ja sen mukaan saisin ajaa useamman sata kilometriä ennenkuin olisi edes toivetta sateen loppumisesta. Matkan varrella vain pikaiset tankkaustauot, pari kahvia ja kokista lounaaksi ja taas tien päälle. Onneksi sadepuku piti aika hyvin veden ulkopuolella, allaolevat nahkat vielä auttoivat pitämään kehon suhteellisen kuivana. Tosin perinteisesti parin tunnin sateessa ajon jälkeen alkoi kaulan kohdalta valumaan vettä sisään...Joten t-paita alkoi olla jo hieman kostea, onneksi goretex-maiharit pitivät jalat kuivana. Olo alkoi kosteasta kelistä huolimatta olemaan kohtalainen, ihme kyllä. Odotin että nuha olisi vain yltynyt sateessa ajamisesta mutta niin ei käynyt.

Olin ajanut n.400 kilometriä sateessa, alkoi olla jo sellainen fiilis että alkaisi vesiurheilu kohta riittämään. Käväisin tankkaustauolla, sade alkoi onneksi laantua tihkuksi kahvikupposen aikana ja edessäpäin alkoi jopa taivas kirkastumaan. Tie oli tosin vielä märkä joten jätin suosiolla kumipuvun vielä päälle. Katselin navia ja huomasin että tulomatkalla käyttämäni pieni Ibis-hotelli olisi alle sadan kilometrin päässä, juuri ennen Lyonia. Ei kiinnostanut enää ajaa kovin pitkälle eikä varsinkaan etsiä hotellia hakuammunnalla poistuen motarilta jostain liittymästä ja toivoen että löytyisi jokin majapaikka. Vittumaista puuhaa koska motari oli maksullinen joten joka ulosmenoliittymässä olisi maksukoppi jossa saisi taas voimistella etsimään rahaa lompakosta.(Tosin pidin aina muutamaa kymppiä sadepuvun taskussa minigripissä, mutta kädet kohmeessa kosteiden hanskojen riisuminen ja rahojen kaivaminen ei ollut siltikään kovin helppoa puuhaa.) Joten suunnistaisin samaan hotelliin kuin tulomatkalla, ei tarvitsisi arpoa reittiä. Hyppäsin pyörän selkään ja palasin motarille. Parikymmentä kilsaa ajettuani tie oli jo kuiva ja aurinkokin näyttäytyi pilvien raosta joten pysähdyin riisumaan sadepuvun. Loppumatkan saisi ajoviimassa kuivateltua hieman kostuneet nahkakuteet, muuten ei ollut ongelmaa mutta nahkatakin kaulus ja haalareiden lahkeet olivat hieman saaneet vettä. Ehtivät kuitenkin kuivua mukavasti ennen saapumistani hotellin pihaan. Respaan kyselemään huonetta, tilaa oli joten raahauduin samontein huoneeseen riisumaan nahkat pois päältä. Huoneen sijainti oli vallan mainio, alin kerros ja ikkuna oli suoraan pienelle parkkipaikalle. Joten ajoin pyörän ikkunan viereen, lukitsin sen vaijerilukolla seinän vieressä olevaan metallikaiteeseen ja heittelin laukkuni ikkunan kautta huoneeseen. Kätevää, ei tarvinnut kierrellä respan ja portaikkojen kautta.

Keli senkun parani, olokin oli jo kohtalainen mutta hieman väsynyt joten päätin täälläkin olla poistumatta hotellista sen pidemmälle. Hotelli oli pienen kylän laidalla, tulomatkalla olin käynyt kävelyllä ympäristössä ja todennut että täältä löytyisi ei-yhtään-mitään. Tällä kertaa siis jäin hotellin kahvilaan, muutama Kronenburg putosi mukavasti kunhan olin hetken lämmitellyt huoneessani. Sapuskaakin sai illalla, nyt maistui jo ruokakin. Hyvä merkki, nuhasta alkoi siis päästä eroon. Pitäisiköhän seuraavalla kerralla kun vilustuu kokeilla 400kilsan ajamista sateessa, jos se auttaisi ? Ruokailun jälkeen lunastin vielä pienen pullon punaviiniä ja poistuin huoneeseen. Ranskalaisia telkkarikanavia tuli ilta surffailtua, samoin karttaa tutkiskelin seuraavaa päivää suunnitellen. Totesin että tulomatkan reitti olisi varsin sopiva, nyt kun olin jo samassa hotellissa Ranskassa niin menisin Saksaan päästyänikin samaan kaupunkiin kuin tulomatkalla. Seuraavan päivän reitti olisi siis Freiburgiin, matkaa olisi n.500km. Juuri sopiva matka, Freiburgin jälkeen miettisin seuraavaa etappia, koko paluureissua en kuitenkaan aikonut Saksassa olla samoissa kaupungeissa kuin tulomatkalla....Freiburg riittäisi, sekun oli sopivalla etäisyydellä ja kohtalaisen iso kaupunki, sen jälkeen etsittäisiin joku kaupunki jossa ei ollut vielä käyty. Säätiedotus lupaili parempaa keliä seuraavaksi aamuksi joten ehkäpä selviäisin ilman sadepukua Saksaan. Mielummin tietysti koko matkan Suomeen asti...

flhx · 29 maaliskuu 10, 13:51:30

Aamu valkeni kohtalaisessa kelissä, pilviä oli taivaalla jonkun verran mutta ei onneksi satanut. Aamupalan syötyäni taas kätevästi laukut ikkunan kautta pihalle ja respaan maksamaan lasku. Sadepuvun saisi onneksi jättää ainakin toistaiseksi sivulaukkuun, tiekin oli kuiva. Motarille päästyäni katselin välillä hieman huolestuneena edessäpäin olevia tummia pilviä, mutta joka kerran kun näytti että ajaisin suoraan tuollaisen pilven alle kääntyi tie sopivasti kohti vaaleampaa taivasta. Taitaisin päästä ajamaan kuivassa kelissä tämän päivän. Lyonin saavutin nopeasti, kehäteitä pitkin ohitin kaupungin. Kulkijoita oli kehällä paljon, urheilin taas pujotellen rekkojen ja autojen välissä melkoisesti lujempaa kuin muu liikenne. Suhteellisen järjetöntä mutta hauskaa, tosin toivoin ettei tulisi kalustovaurioita, piennarta kun ei paikoittain käytännössä ollut ollenkaan joten pysähtyminen kehällä olisi melkoisen vaarallinen operaatio... Lyonin jäätyä taakse hiljeni liikennekin, tankkaustaukoja, motarin maksukoppeja, pari kahvia. Maisema oli melkoisen keväistä, puissa ei jurikaan ollut vielä lehtiä, tai ainakaan kovin vihreitä, lämpöä oli 15c kieppeillä. Melkolailla jo erilaista kuin Espanjassa. Eräällä tankkaustauolla näin melkoisen maailmanlopun härvelin, Can-Am, tiedätte varmaan sen kolmepyöräisen sekasikiön. Kammottavan näköinen kapine, hilpeyttä allekirjoittaneessa herätti laitteen "matkailuvarustus". Härvelin päällä istui kaksi henkilöä, keulaan ohjaustangon eteen oli tavaratelineelle laitettu kaksi isoa matkalaukkua. Melko psykedeelinen näky. Itse en tuollaisessa laitteessa näe juurikaan tolkkua, yhdistetään autoilun ja moottoripyöräilyn huonot puolet ja vielä maksetaan melkoinen kasa rahaa moisesta vessasta. Ennemmin ostaisin vaikka avoauton, yhtä"kätevä"kaupungin kapeilla kujilla ja jättämällä katon alas pääsee kastumaan sateessa jos välttämättä haluaa fiilistellä.

Saksan raja lähestyi, vielä kerran tankkaamaan Ranskan puolella. Sattumalta osuin samalle huoltoasemalle kuin tulomatkallakin, oli siis sopivan etapin päässä Freiburgista...Fransmannit olivat vielä kehittäneet ennen rajaa lievän hässäkän tietyön muodossa, onneksi siitä selvittiin ilman kalustovaurioita ja reitiltä eksymisiä. Raja siinteli jo silmissä, kohta saisi taas tuhtia germaanisapuskaa...

SAKSA

Rajan yli tultiin ilman sen kummempia ihmeellisyyksiä, hieman tuli hiljennettyä vauhtia ja sitten olinkin Saksassa. Eivät osanneet täällä kehitellä samanlaisia härdellejä kuin etelässä....Muutamat kymmenet kilometrit vielä Freiburgiin, suhteellisen hyvästä ajokelistä huolimatta hotellien etsintä ei kiinnostanut, suunnistin siis samaan hotelliin kuin tulomatkallakin. Siellä kun olisi taas parkkihalli jonne saisi pyörän ja sijaintikin olisi hyvä suoraan keskustan kävelyalueen vieressä. Respanlikka lupasi tilaa olevan joten pyörä parkkihalliin ja romut huoneeseen, sitten päästiin keskittymään siihen tärkeimpään asiaan. Eli siis oluelle...

Ilta tuli vietettyä perinteisissä merkeissä, tuli siis syötyä tuhdisti, kaupunkia tuli taas ihmeteltyä ja muutama olutkin otettiin. Melkoinen ero verrattuna spanskien tai ranskalaisten kaupunkeihin ja kulttuuriin. Itse puolen vuoden spanskeissa olon jälkeenkin edelleen pidin enemmän saksalaisesta elämänmenosta, jotenkin vain toimii allekirjoittaneelle paremmin. Keli tosin ei ollut yhtä hyvä kuin Espanjassa...Nyt tosin oli kohtalaisen mukava kevätkeli, päivällä tarkeni ihan mukavasti 15c lämmössä, illaksi tosin viileni aika reilustikin kun aurinko laski. Aamulla aamupalalle, samalla tuli tarkisteltua säätä kahvikupposen ääressä. Ikkunasta katsottuna näytti ihan kohtalaiselta, sadetta ei näyttäisi olevan tarjolla. Varmistelin vielä respan koneelta säätiedotuksista reittivalintaa, menisin hieman kelien mukaankin. Kuten jo mainitsin niin kiirettä ei olisi, fiilispohjalta valitsisin seuraavia etappeja. Päivämatkat eivät tulisi olemaan kovin pitkiä, en halunnnut liian nopeasti Travemunden lähelle,tuo pohjois-Saksa oli jo aika tuttua. Mieli teki lähteä Freiburgista itäänpäin, Lindau-nimiseen paikkaan Bodensee-järven rannalle.Paikka sijaitsee lähellä Itävallan rajaa, olin siellä pari vuotta takaperin käynyt pikaisesti yöpymässä, en ehtinyt paikkaan silloin paremmin tutustua. Nyt kuitenkin keli oli sielläpäin sen verran kehnoa että matkani jatkuisi Freiburgista pohjoiseen.

Tien päälle ja kohti pohjoista. Baden-Badenia lähestyttäessä alkoi tien varren parkkipaikoilla näkymään reilusti poliisiautoja, samoin tiellä meni molempiin suuntiin reilusti virkavaltaa. Syynä tähän oli hra Obaman vierailu tällä alueella, elettiin siis 2009 huhtikuuta. Kävin tankkaamassa pyörän Baden-Badenin kieppeillä, tankatessani bensapumppujen ohi ajeli hiljaa poliisimersu. Ilmeisesti erotuin hyvin joukosta koska molemmat poliisit tuijottelivat keskittyneesti puuhiani. Maksaessani kassalla bensoja samat poliisit istuivat kahvilla parin metrin päässä, sama hiljainen tuijotus jatkui. Tunsin hahmojen tuijotuksen selässäni ojentaessani rahoja kassaneidolle, mietin että saisinkohan aikaan hillittömän tulitaistelun jos yhtäkkiä kääntyisin ja huutaisin"schweinhunds" tai jotain vastaavaa. En sitten kuitenkaan kokeillut. Ei sillä, ei noiden kavereiden tuijottelu nyt varsinaisesti mitenkään vihamieliseltä tuntunut, enemmänkin uteliaalta. Kaljuksi ajeltu baikkeri ja musta presidentti samalla kylällä, ehkäpä virkavalta yritti yhdistellä mielessään asioita monimutkaisemmaksi kuin ne oikeasti olivat....Pääsin kuitenkin lähtemään ilman konflikteja takaisin moottoritielle.

Matkan varrella päätin seuraavaksi yöpymispaikaksi kaupungin nimeltä Heilbronn, siellä en muistaakseni ollut vielä käynyt. Matkaa ei tullut päivän aikana kuin hieman alle 250km joten kovin suuria rasitusvammoja ei istumalihaksiin tullut. Heilbronniin saavuttuani ajelin ensin kaupungin uudemman osan halki, ihmettelin ensin että onkohan täällä varsinaista vanhaa keskustaa ollenkaan. Tankkasin pyörän tankin täyteen seuraavaa päivää varten ja samalla hakkasin naviin ajo-ohjeen raatihuoneelle, se kun yleensä sijaitsi aina kohtalaisen lähellä vanhan keskustan toria tai vastaavaa ns. keskipistettä. Kylttejä vanhaan keskustaan en ollut vielä nähnyt. Keskustaan olikin vielä useampi kilometri matkaa, olin siis jossain lähiössä tai vastaavassa. Olin ajellut todella pieniä teitä viimeisen pätkän tänne ja tullut ilmeisesti jonkun teollisuusalue/lähiön läpi. Keskustaan ajaessani bongasin heti vanhan keskustan vierestä jälleen Ibis-hotellin, siinä siis lienisi majoituskin ratkaistu sopivasti...Ajelin kuitenkin vielä eteenpäin joen yli keskustaan, kävelyalue alkoi läheltä hotellia joten käänsin pyörän ympäri ja parkkasin laitteen jalkakäytävälle Ibiksen eteen. Paikka olisi juuri sopiva, lyhyt kävelymatka keskustaan ja parkkihalli. Tilaakin oli joten tuttuun tyyliin pyörä halliin ja laukut huoneeseen. Tavallaan hieman tylsää olla hotelleissa ja vieläpä samaa ketjua olevissa yleensä, mutta koska halusin aina keskustasta majapaikan niin perinteiset saksalaiset Gasthausit olivat aika harvassa...Sitten olikin aika suunnistaa keskustaan, ilma oli aurinkoinen ja lämpöä oli miltei parikymmentä. Osoitetta ei tarvinnut siis kovin kauaa miettiä...Torin laidalta löytyikin sopivasti pieni terassi.

(Jahas, nyt saattaa mennä taas hetki ennenkuin ehdin jatkaa tarinaa, lähden kohta Espanjasta kohti Suomea. Aikaa varattu taas parisen viikkoa euroopan halki ajamiseen. Lapioikaas ne lumet sillä välin pois että pääsen satamasta ajamaan kotiin...)

flhx · 18 huhtikuu 10, 13:59:19

Jahas, tarina jatkuu. Saavuin lauantaina tämän vuotiselta ajoreissultani Espanjasta(ei, tästä reissusta ei tule matkakertomusta...) takaisin kylmään pohjolaan, lauttasatamassa oli kirpeät kolme astetta ajellessani kohti kehätietä. Tämän vuotisen paluureissun aikana tuli muuten viimeinkin toteutettua se näissäkin jorinoissani jossain mainittu visio oluesta Freiburgin kirkon varjossa herra Kokkosen kanssa. Samalla haluan lausua suuret kiitokset herrasväki Kokkoselle vieraanvaraisuudesta! Hylsyt lentelivät Vietnamissa, natsit räjäyttivät ydinaseen toisen maailmansodan aikana, Glidella ajettiin, Harleyt ostettiin -92 ja pyöriäkin rakennettiin illan aikana kiivaasti. Ja muutama olutkin taidettiin illan aikana juoda...

No niin, takaisin talveen -09...

Heilbronnin keskustaa tuli sitten hortoiltua ympäriinsä, muutama bierstube tuli katsastettua ja syötyäkin tuhdisti. Ei hullumpi paikka tämäkään. Yöllä hotellia kohti suunnistaessani bongasin vielä juuri ennen hotellia helvetillisen ison ravintolan, taisipa vielä olla samassa rakennuksessakin hotellin kanssa. Ravintolassa oli tolkuttoman isot lasiseinät ja pari kerrosta, melkoisen moderni paikka. Yleensä en tuollaisista välitä, mutta väkeä näkyi olevan runsaasti ja oluttahan sieltä luonnollisesti saisi. Tilaa oli vielä parille tuopilliselle joten poikkesin ravinteliin. Porukkaa oli pirusti, pari tuoppia putosi vielä kitapurjeeseen ja sitten hotellin sänky alkoi houkuttaa. Nukkumaan siis.

Aamulla heräilin yön kulttuurikierroksesta huolimatta jo yhdeksän kieppeillä, nappasin kartan mukaani ja painuin aamupalalle. Seuraava etappi oli harkinnassa kahvikupposta nauttiessani, en tehnyt ikinä mitään pitäviä suunnitelmia mutta yleensä tuli jokin kohde valittua aamupäivän aikana. Jos paikka ei sitten miellyttänytkään niin sitten keksittäisiin joku toinen paikka. Mainz vaikutti sopivalta kohteelta, olisi mukavasti Reinin varrella. Tulomatkalla olin ajellut samoissa maisemissa, silloin olin yöpynyt Wormsissa. Poistuin hotellista ja suunnistelin pikkuteille navin opastuksella, matkaa ei ollut kuin reilu 150km joten kiirettä ei ollut. Lähdin ajelemaan Neckar-joen rantaa pitkin, maisemat olivat komeat. Parit kuvatkin tuli otettua, sitten navi opasti joelta poispäin. Lämpöä oli 10-15c väliin, puolipilvistä. Ei nyt sentään palellut mutta hieman viileää oli. Miltei heti Neckar-joelta poistuttuani tie alkoi kivuta ylemmäs, samalla luonnollisesti lämpötila laski. Olin valinnut reitiksi pikkutiet jotka veivät itseasiassa suorempaa reittiä kuin moottoritiet, mutta samalla jouduin ajelemaan jonkunlaisen pienen "vuoriston" läpi. Kovin korkealla ei käyty, mutta tien varsilla oli paikoin vielä lumikasoja ja lämpöä lieni alle 10c. Näpit alkoivat hieman jo jäätyä ja varjopaikoissa hieman hirvitti tienpinnan liukkaus. Jäätä saattoi hieman vielä ollakin pahimmissa paikoissa, mutta onneksi ladulla pysyttiin. Muuten reitti oli mukava, hyvää mutkatietä ja mielenkiintoisia maisemia, mutta olin varsin tyytyväinen kun Mainz alkoi lähestyä ja pääsin hieman lämpimämpään keliin Rein-joen kieppeille. Kaupungin lähestyessä suunnistin perinteisesti "zentrum"-kylttien mukaan, vanha kaupunki taas tavoitteena. Yllättäen eksyin taas Ibis-hotellin viereen...Hotelli oli ilmeisesti melko uusi koska respakaan ei ollut vielä valmis ja rakennusmiehiä pyöri jaloissa, huone kuitenkin löytyi. Parkkihallikin oli onneksi auki joten sain pyörän sinne. Sijainti oli taas varsin hyvä, lyhyen kävelyn jälkeen olin vanhassa keskustassa. Hillittömän kokoinen katedraali löytyi keskustasta, en sisälle asti kuitenkaan mennyt, tyydyin ihailemaan rakennusta kahvikupin ääressä läheisestä kahvilasta. Ilma oli taas lämmennyt yli 15c asti joten kaupungin katuja oli mukava kävellä. Nälkä alkoi jo hieman vaivata joten etsimään ruokapaikkaa. Aivan keskustasta,pienen sivukujan varrelta löysinkin pienen ravintolan joka mainosteli pihvejä löytyvän. Marssin sisään ja tilailin ison tuopin ja possunleikkeen. Hetken kuluttua olikin puolen litran tuoppi naaman edessä eikä ruokaakaan tarvinnut kauaa odotella. Herkullista sapuskaa, jälleen kerran. Laskukaan ei konkurssiin vienyt, hintaa oli alle 12e.

Sapuskan jälkeen kävelin hiljalleen Reinin rantaan, siellä oli jonkin sortin karnevaalit menossa. Arpakojuja, karuselleja ja nakkikioskeja kapealla rantakadulla. Hetken aikaa ihmettelin menoa mutta koska hattaran syönti ei jaksanut kiinnostaa niin suunnistin hieman hiljaisempaan osaan rantakatua. Kävelin eteenpäin rantaa pitkin, katse osui muutaman sadan metrin päässä olevaan kioskivaunun tyyliseen koppiin ja sen ympärillä oleviin pöytiin. Nestehukan torjuntahan oli tärkeä asia joten päätin mennä katsomaan mitä paikasta löytyisi. Porukkaa oli melko paljon aitauksen sisällä olevilla tuoleilla. Kävelin kioskivaunulle joka oli varsin komea, panimon väreihin maalattu kapine. Perinteistä makkaraa ja muuta hiukopalaakin löytyisi mutta pyysin tuopin olutta, possunleike oli jo tehnyt tehtävänsä. Sain käteeni lasituopin ja pulitin siitä euron pantin. Istahdin ensin aitauksen viereen pienelle penkille. Sitten kuitenkin päätin seurata parin paikallisen esimerkkiä ja kävelin anniskelualueen ulkopuolelle, isoille portaille jotka johtivat parinkymmenen metrin päässä olevan Reinin rantaan. Melko erikoinen fiilis, tämmöinen ei IKINÄ onnistuisi Suomessa. Vaikka olin jo aikaa sitten tottunut keski-euroopan vapautuneempaan alkoholipolitiikkaan niin silti tuli hieman ihmeteltyä tätä kokemusta. Kioskivaunusta LASItuopissa olut, tuopin sait viedä anniskelualueen ulkopuolelle. Pantilla varmistettiin se että tuopit palautuivat takaisin. Ja lienee turha mainita että yhtään jurrissa kaatuilevaa junttia ei näkynyt, lasinsiruja rikkonaisista tuopeistakaan ei näkynyt missään. Ihmiset nauttivat muutaman tuopin kavereiden kanssa ja sitten lähtivät eteenpäin. Anniskelualueen ulkopuolella olevista porukoista yksi aina keräili kaverien tuopit porukan lähtiessä ja kävi palauttamassa ne kioskivaunulle. Miettikääpä millainen tuo paikka olisi Suomessa....

Seuraavan aamun operaatioina taas aamupala ja kartan tutkiskelu. Kahvia juodessani päätin että Kassel olisi sopiva kohde. Monta kertaa oli tullut sen ohi ajettua niitä kuuluisia Kasselin mäkiä ylittäen, mutta kaupungissa olin kai käynyt viimeksi joskus kasarilla. Mitään muistikuvaa ei paikasta ollut joten vaikutti hyvältä kohteelta. Sinnepäin siis.

Edit: alla kuva Neckar-joelta.

flhx · 22 huhtikuu 10, 21:34:35

Pikkuteitä pitkin ajellen hyvässä kelissä Saksan maaseutua oli mukava katsella, ajotahti oli rauhallinen. Kiirettä ei ollut kotiin, joten tankkaustauolla katselin karttaa ja laskeskelin mielessäni tulevia reittejä kohti Travemundea. Aioin mennä Suomeen vasta pari päivää ennen töihin menoa, varustehuolto täytyisi ehtiä tehdä koska työmatkat(n.50km/sivu) suoritettaisiin matkamöhkäleellä, muuten ei olisi hoppua palata kotimaahan. Toki päivän, parin hengähdystauko matkan jälkeen olisi ihan hyvä, ei nyt ihan lauttasatamasta viitsi töihin ajella.Siirtymä Kasseliin ei olisi kuin reilu pari sataa kilometriä, olin ehtinyt ajaa n.puolitoista sataa kilometriä kun pysähdyin taukopaikalle tien viereen erään kaupungin kohdalla. Infotaulun mukaan paikka oli Marburg, kaikenlaista nähtävyyttä oli kyltissä olevan kartan mukaan tyrkyllä. Katselin infotaulun karttaa ja sen jälkeen tähystelin vanhaa keskustaa. se näytti sijaitsevan jonkinlaisella kukkulalla. Paikka vaikutti sen verran mielenkiintoiselta että oman anti-rautapersekerhon ylpeänä (ja ainoana) jäsenenä päätin päivän parin tunnin ajorupeaman riittävän, Kasseliin menisin vasta huomenna.

Ajelin kohti vanhaa keskustaa ja samalla ihailin mielenkiintoisen näköistä kaupungin vanhaa osaa. Kiertelin hetken aikaa katuja pitkin aivan vanhan kaupungin porttien kohdalla ja etsin hotellia, en löytänyt kuin melko tyyriin näköisen neljän tähden hotellin...Bonuksena oli että paikka mainosti parkkihallia, se tosin oli vieressä olevan kauppakeskuksen kanssa yhteinen. Noh, eiköhän kaverillani visalla vielä olisi pitoa, laiskuus iski jälleen enkä jaksanut etsiä halvempaa hotellia.(Tosin myöhemmin selvisi että kovin paljon ei hotlia läheltä vanhaa kaupunkia edes löytynyt, ainakaan muutaman oluen jälkeisessä tähystelykunnossa niitä ei näkynyt...) Perinteisessä vainoharhaisuuskohtauksessa pyörä vaijerilla kiinni parkkihallissa olevaan kaiteeseen ja romut respan kautta huoneeseen. Mukavaksi havaittu harrastus olisi seuraava toimenpide, lähdin siis vanhaan kaupunkiin etsimään paikkaa jossa voisi ottaa olutta. Kiipeilin melkoista mäkeä ylös, tosin kovin pitkää matkaa ei tarvinnut talsia kun jo näkökenttään tuli kyltti terassista, näköalaakin mainostivat. Olut löytyikin, samoin ne näköalat. Samalla bongasin jo seuraavan kohteen, toisen terassin hieman edempänä josta olisi vielä paremmat näkymät. Paikan vaihto siis ensimmäisen oluen jälkeen.

(allaolevassa kuvassa talon ikkunaan tungetun aasinperseen funktio jäi hivenen epäselväksi...alimmassa kuvassa lienee kaupungin tärkeimmän miehen chevy, "MR Number 1"...)

Päivä kului mukavasti kaupunkia kierrellen, ruokaakin tuli löydettyä ettei menty ihan nestetankkauksen avulla eteenpäin. Eräällä pienellä terassilla hämmästelin paikallista arkkitehtuuria, perinteiset ristikkotalot olivat joka suuntaan vinoja, hauska vertailla vierekkäisten talojen seiniä ja lattioita, tuntui että yhtään suoraa pintaa ei ollut. Samalla terassilla istuessani viereisen pöydän pariskunnasta nainen yhtäkkiä hätkähti ja huudahti, katselin ihmeissäni että mikäs germaanille nyt tuli. Paniikin aiheuttaja selvisi kun jalkoihini ilmestyi paikan maskotti, musta kissa, puskemaan naamaansa polveani vasten. Sama toiminta oli pelästyttänyt viereisen pöydän naishenkilön kun ei ollut huomannut mikä ötökkä tunkee tutustumaan. Pelätä nyt pientä kissaa. Hulluja nuo roomalaiset. Toinenkin kissaepisodi sattui kävellessäni vanhan kaupungin kujia, erään talon edustalla oli kissa kiviaidalla lepäilemässä. Minut havaittuaan karvapallo hyppäsi talon oven edustalle istumaan naama ovea kohti, vilkaisi minua ja komentavalla äänellä naukaisi. Putoilin melkein katukivetykselle kun purskahdin nauramaan koomista tilannetta, kissa komentamassa minua avaamaan ovea...Ilmoitin että ei ole kuule valitettavasti avainta ja jatkoin matkaa. Kissa tuijotteli hetken perääni ja palasi sitten vittuuntuneen näköisenä aidalle.

(allaolevasta huomaa kuinka vinoja seinät olivat kun vertaa esim. takana olevan keltaisen talon ja edessä olevan sinisen talon seiniä, ikkunalinjat eivät mene ihan justiinsa...alemmassa kuvassa näkyy kuinka ilmeisesti kirkon rakentajatkaan eivät ihan selvinpäin ole olleet kun katsoo katon muotoa.)

(alla kuva kukkulan päällä olleesta jonkinlaisesta linnasta, tuli patikoitua sinnekin ihmettelemään maisemia.alin kuva: Bosch-merkkistä olutta!)

Illan pimennyttyä ja olutkiintiön vähitellen alkaessa täyttyä lähdin vielä pikku kävelylenkille keskustan ulkopuolelle. Matkalla otin muutaman kuvan komeassa iltavalaistuksessa olevasta kirkosta joka sijaitsi vanhassa kaupungissa. Läheisen kauppakeskuksen cd-valikoima tuli tarkasteltua mutta mitään mielenkiintoista ei löytynyt. Kävelin vielä jonkin aikaa kaupungilla, sitten suunnistin hotellin tarpeettoman prameaan huoneeseeni ja säätiedotukset telkasta katsottuani nukahdin.

Seuraavana aamuna oli projektina n.tunnin siirtymä kohti Kasselia. Olisi ainakin aikaa etsiä hotellia kylältä...Onnistuin venyttämään saapumistani kaupunkiin puolillepäiville asti, ajelin suoraan keskustaan ja lähdin ajelemaan hotellikylttien mukaan. Keskustan kävelyalueen sijainnin hahmotin aika nopeasti, sitten alkoi hotellin valitseminen.Parin pihalla kävin kääntymässä, todeten miinuspuolet, ei parkkipaikkaa, liian tyyris jne. Ajoin juuri kävelyalueen reunalle kun bongasin vaatimattoman talon kyljessä hotellikyltin. Takapihalla oli vieläpä suojaisa parkkipaikka. Pyörä respan eteen ja kyselemään hintaa. Nelisenkymppiä yö sisältäen aamiaisen ja sijainti loistava, kadun toisella puolella alkoi miltei heti kävelyalue! Ei tarvinnut miettiä, yksi huone mulle, danke schön! Huone oli sopivasti pihan puolella joten pyörä suoraan ikkunan alle. Mikäli yöllä kuulisi pyörän hälyn niin loikkaisin puukko hampaissa toisen kerroksen ikkunasta pihalle pahoinpitelemään rosvot.Hmm, tai sitten en...Ei tarvinnut kuitenkaan kokeilla, rauhallista oli yöllä..

Kävelykeskusta oli oikeastaan vain yksi pitkä iso katu,josta toki oli muutamia sivukatuja, mutta kohtalaisen pieni alue kuitenkin mielestäni kaupungin kokoon nähden. Pääkadulla ajeli raitiovaunu ihmisten seassa, väkeä oli aika paljon. Heti hotellilta lähtiessäni tulin aukiolle jossa oli kojuja täynnä makkaranmyyjiä ja oluttakin oli tarjolla, istahdin ensimmäiseen ja maistelin auringonpaisteessa yhden oluen. Jotain lievää markkinameininkiä oli, mutta ei mitään isompaa juhlaa. Keskustassa tuli käveltyä hetki, sitten eksyin läheiseen puistoon hetkeksi harhailemaan, pois väkijoukosta. Illalla sain hieman ruokaa kehoon ja muutaman oluen, rauhallista illan viettoa, hotelliin menin suhteellisen aikaisin. Seuraavan päivän päämäärästä ei ollut vielä mitään mielikuvaa, päättäisin sen sitten aamiaisella ja muuttelisin ajoreittiä tarpeen mukaan ajaessani.

flhx · 03 toukokuu 10, 11:51:15

Aamiaisella katselin huolestuneena taivaalle, keli oli muuttunut harmaaksi yön aikana, aivan kuten sääennuste oli illalla telkassa väittänytkin. Koko Saksan pohjoisosassa olisi ennusteen mukaan pilvistä ja sateista. Ei siis olisi juurikaan väliä minne ajaisi, kosteata olisi...Päätin sitten poiketa ex-DDR:n puolelle, siellä kun oli tullut vietettyä vähemmän aikaa kuin lännen puolella. Sen enempää en päättänyt illan määränpäätä, menisin hyväksi havaitulla fiilispohjalla eteenpäin... Romut kasaan ja pakkaamaan pyörä, hieman jo tihkutti ja keli näytti sateisemmalta edessäpäin. Revin siis suosiolla kumipuvun niskaan, olisipahan sitten valmiina jos tulee enemmänkin kosteutta ilmaan. Tietkin olivat jo valmiiksi kosteat joten jonkun verran roiskuisi vettä kuitenkin nahkoille ilman sadepukua.

Navi opasti suorimman reitin kaupungin keskustasta pois, kätevää kun ei tarvinnut tihkusateessa ihmetellä karttojen kanssa...Kassel jäi taakse, mäkiä oli vielä hetken aikaa ja sitten suunnistelin pienemmille teille. Keli pysyi harmaana, mutta mitään tihkusadetta suurempaa ei tullut vastaan, pari hieman rivakampaa kuuroa tosin pikaisesti tuli naamalle. Ajelin vain eteenpäin, kohti Berliiniä. Sinne kylälle en tosin viitsisi ajaa, olin jo pitkän viikonlopun siellä viettänyt pari vuotta sitten enkä pyörän kanssa jaksanut lähteä sinne hortoilemaan. Joku sopiva kylä vaikka sieltä vierestä. Vähitellen keli hieman selkeni, aurinkokin jo hieman pilkahteli pilvien varjosta. Tihkusadekin loppui joten pysähdyin riisumaan sadepukua ja tankkaamaan pyörän. Samalla tutkin karttaa, Potsdam olisi heti Berliinin vieressä, mutta sielläkin olin jo käynyt parisen vuotta sitten.Mukava kaupunki tosin, mutta ajattelin kokeilla jotain muuta tällä kertaa. Brandenburg siis, lähinnä siksi että nimen nähdessäni muistin Berliinissä olevan Brandenburger Torin....

Ajoa tuli tänäänkin melko vähän, vain n.300km. Brandenburgiin saavuttuani harhailin hetken aikaa ja yritin löytää keskustaa. Navia en viitsinyt käyttää, kyllä nyt yhestä suht pienestä kylästä pitäisi keskusta löytää...Länsi-Saksasta itäpuoli tuntui eroavan sillä että opasteita ei ollut niin paljon. Eksyin jossain vaiheessa oikein kunnon Itä-Saksalaismalliseen lähiöön, sellaiseen missä on samanlaisia ankean näköisiä kerrostaloja vieri vieressä. huh huh...Oikein odotti että tien varren Volkkarit ja Skodat muuttuisivat Wartburgeiksi ja Trabanteiksi....Pari kertaa kurvailin ympyrää ja ohitin erään kioskin, toisella kerralla sitten kioskin asiakkaista erkani huomattavan juovuksissa ollut alkuasukas ja tuli kyselemään että mitä kummaa oikein etsin(siis olettaen että käsitin soperruksen ja murteen oikein).Kaveri oli kuitenkin sen verran sekaisin että päätin olla kysymättä mitään ajo-ohjeita, päätyisin kuitenkin jonnekin Puolaan. Kaveri kuitenkin viittoili risteyksestä menemään oikealle, siellä en ollut vielä pyörähtänyt joten päätin sitten kuitenkin mennä hahmon ohjeiden mukaan. Danke schöniä kaverille ja poistuin paikalta, toivoen että juopunut sankari ei kaatuisi takana tulevan auton alle. Hetki ajoa ja löysin itseni kirkon vierestä pieneltä aukiolta, vieressä oli hotelli. No tämä kelpaa, jonkunlainen keskustakin olisi joen toisella puolella. Ja kas kummaa, hotellissa oli oikein parkkihallikin, jälleen saisi pyörän kätevästi jemmaan.

(alla: aukio jonka laidalla hotellini oli)

Hotellihuone löytyi kivuttomasti joten pian olin jo kävelyllä kohti keskustaa. Iltapäivä oli jo pitkällä joten päätin aloitella jo sapuskankin etsimisen. Keskustan kävelyaluetta pitkin kävellessä pistin merkille että paikka erosi huomattavasti lännen kaupungeista. Itä-saksalaisuus oli hyvin nähtävissä, täällä oli aatteen ja edistyksen tieltä revitty vanhoja rakennuksia alas ja rakennettu aikoinaan perinteisellä 70-luvun itäblokin mallilla kulmikkaita talohirvityksiä. Lisäksi selkeä ero Länsi-Saksaan oli siinä että keskellä keskustan liiketaloja ja kahviloita saattoi olla yhtäkkiä vanha, ränsistynyt talo täysin tyhjillään. Tuollaista en ollut ikinä lännen puolella nähnyt. Jotenkin koko kaupungista näki että mitenkään kovin vaurasta porukkaa täällä ei ollut, lännen vauraus ei ollut vieläkään jakautunut tänne asti. Samoin kummallista oli että joskus n.viiden kieppeillä kaupungin pieni keskusta tyhjeni yhtäkkiä täysin. Ei ketään missään! Lännen puolella oli yleensä pitkin päivää koko ajan keskustassa elämää, täällä ilmeisesti ihmiset linnottautuivat koteihinsa tultuaan sinne suoraan töistä. Hieman jäi kaupungista ankea fiilis. Sapuskaa kuitenkin pitäisi löytää, en vain keskustaa kiertäessäni meinannut löytää kunnon ruokapaikkaa. Evääksi otin parilla terassilla muutamat oluet, vähitellen eksyin hieman syrjään keskustasta joen rannalle. Kappas vain, joen rannassa oli oikein mukavan näköinen ravinteli. Ei kun sisään miltei tyhjään ravintolaan, tarjoilijalta tilaukseen olutta ja sapuskaa. Hyvää oli, edullistakin jopa ja maisemat olivat oikein kohillaan, joen rannassa uiskenteli muutama joutsenkin.

(alla: hiljainen on kylätie...)

Keskustan iltaelämä vaikutti lievästi kuolleelta joten matkalla hotelliin poikkesin parissa bierstubessa ja päädyin hotelliin suht aikaisin. Huoneeseen ei ollut vielä kiinnostusta mennä joten aulabaariin jatkamaan kohtalaisen hyvin alkanutta itäsaksalaisen oluen maistelua. Tarjoilijalikan kanssa tuli tarinaa iskettyä, käyttäen sekä saksaa että englantia, kuulin että kaupungin yöelämä todellakin oli kuollutta viikonloppuisinkin. Hän menisi aina esim.Berliiniin kaveriensa kanssa jos juhlimaan halusi. Myös koko kaupunki sai tuomion vanhojen ihmisten paikkana, nuoriso pyrki muuttamaan muualle. Mikäli piti paikkaansa niin kovin valoisaa tulevaisuutta ei kaupungilla olisi. Toki pakostakin osa nuoristakin jäisi nurkkiin luuhailemaan joten eiköhän kylä jotenkin hengissä pysy. Kulttuuri- ja informaatioannoksen jälkeen alkoi olla valmis siirtymään yöpuulle, aulabaarikin alkoi sulkeutua, seuraavaa päivää vielä ehtisi miettiä hetken aikaa ennen unia.Sänkyyn päästyä totesin että jonnekin pohjoisempaan varmaan ajelisin, pähkitään lisää aamulla...

(alla: hämärän näköisiä sähkökaappeja)

flhx · 16 toukokuu 10, 10:17:46

Aamupalalla katselin taas karttaa, suunta alkoi vahvasti viedä kohti Travemundea. Vielä ei sinne asti kuitenkaan tarvinut ajaa, päätin hetken pähkäilyn jälkeen ottaa suunnan Lyypekkiin, sielläkin tullut jo käytyä varmaan kymmenisen kertaa mutta nyt ei oikein ollut visioita muista paikoista lähellä Travemundea. Itäpuolelle ei enää oikein innostanut jäädä, halusin länsi-Saksan kaupunkiin...Lyypekin vanha keskusta on ihan mukava ja siellä olisi tuttu pieni hotelli mainiolla paikalla joten ei kun suunta hansakaupunkiin.

Autobahnalle päästyäni ajelin hetken aikaa kohti pohjoista, sitten jossain vaiheessa tuli visio siitä että mukanahan oli gps joka olisi nopeusnäytön suhteen suht tarkka, joten....Näin loppumetreillä voisi jo hieman pyörääkin riivata, lauttasatamaan ei enää olisi kovin pitkää matkaa jos tulisi teknistä ongelmaa. Sopivalla suoralla ns.tuppi nurin ja katotaas miten twin cam kulkee. Melkoista houkuttelua oli vakiopadan kanssa nopeusennätysten teko, vaati aika saatanallisen pitkän suoran että saatiin matkalehmä kelaamaan nopeuksia. Lopputuloksena saatiin gps:n nopeusnäyttöön 171kmh, mitä itse pidin aika helvetin hyvänä suorituksena vakio TC88 matkapyörälle, täyteen lastattuna reissukamojen kanssa ja ottelupainoltaan n.75kg kuskin kanssa. Enemmänkin olisi vielä saanut kelattua nopeutta, mutta laitteen kiihtyvyys oli jo tuskaisen hidasta tuossa vauhdissa ja autobahn oli vain kaksikaistainen joten jopa tuonkin nopeuden kelaaminen vaati melkoista pujottelua ja liikenteen tarkkailua. Liikaa ruuhkaa joten ei vain yksinkertaisesti enää riittänyt tilaa nopeuden kelaamiseen. Kovin paljon ei enää olisi ollut varaakaan, mutta villi veikkaus olisi että vakiona olisin laitteelle saanut täydessä lastissa ehkä sen 180kmh oikeata nopeutta. Joka tapauksessa itse hämmästyin laitteen nopeutta vakiokuosissa, en odottanut lähellekään tuollaisia nopeuksia.

Lyypekkiin päästiin ehjänä, tulin kaupunkiin pikkuteitä pitkin. Sattumalta kuitenkin osuin juuri oikealle puolta kaupunkia joten tuttuun hotelliin saavuin varsin kivuttomasti, miltei heti vanhaan kaupunkiin saavuttuani olin hotellin pihassa. Umpisaksalaisen hotellirespan jutuille, korkeajännitysgermaanialla selittäen sain huoneen ja pyörälle parkkihallista paikan. Täydellistä. Viimeistä iltaa vietettiin reissussa, melkoinen vitutus oli päällä paluun takia. Minkäänlaista koti-ikävää en tuntenut, kaverit toki olisi mukava nähdä. Olisin vielä voinut hyvin jatkaa reissua, varsinkin kun keli Saksassa oli vallan mainio, yli 15c Lyypekissäkin, aurinko paistoi mukavasti.

Kävelin pitkin Lyypekin vanhaa keskustaa, muutama tuttu baarikin oli vanhoilla paikoillaan.Viimeinen "oikea"ilta Saksan maalla kului turhan nopeasti. Seuraava ilta olisi lähinnä lauttasataman liepeillä kärvistelyä. Illan hämärryttyä yöksi poikkesin vielä eräässä tutussa sivukujalla olevassa alkuasukkaiden paikassa. Paikka ei ollut muuttunut mihinkään parin vuoden takaisesta käynnistäni, olutvalikoimakin oli sama. Alkuasukkaiden seassa oli mukava ottaa olut, sitten alkoi väsy yllättää ja päätin kävellä takaisin hotellille. Seuraavan päivän suunnitelmista ei juuri ollut epäselvyyttä, lyhyt siirtymä Travemundeen josta illalla lähtisi lautta kohti Suomea. Unten maille, mielessä pyöri takanapäin jo oleva puolen vuoden loma ja sen tapahtumat, edelleen mielessä pyöri sekin että loma olisi loppu ja paluu Suomeen olisi edessä jo parin päivän kuluttua. Onneksi muutama olut teki tehtävänsä ja vitutuksesta huolimatta uni tuli nopeasti.

Aamulla heräilin kohtalaisen aikaisin ja painuin aamupalalle. Perisaksalaiset sämpylät ja kahvit, sitten keräilemään kamat kasaan ja maksamaan huone. Käteisellä, koska tässä perinteisessä hotellissa ei pystynyt korteilla maksamaan. Pyörä parkkihallista pihalle, suuntasin kohti Travemundea. Aikaa oli reilusti lautan lähtöön, mutta ajattelin viettää päivän Travessa. Keli oli mukavan lämmin, miltei 18c ja aurinkoa. Kohti Traven rantakahviloita siis. Vietin aikaa kierrellen Travemundea, kahvit tuli juotua,illalla söin vielä tukevan ateriankin. Illan alkaessa hiljalleen hämärtyä laivan lähtöön oli vielä sen verran aikaa että kävin ajamassa pienen lenkin lähiympäristössä. Päädyin eräälle kallionkielekkeelle jossa oli ulkoilureittejä, ravintola ja kioski, sekä varsin komeat näkymät merelle. Hetken aikaa tuli vietettyä paikalla merta ihaillen, sitten viimeinkin siirryin kohti lauttasatamaa. Olin käynyt jo aikaisemmin päivällä varaamassa liput. Olin kysellyt hintaa koko hytille, en oikein jaksanut ajatusta höpöttävästä tai kännissä kaatuilevasta hyttikaverista. Nuukuus kuitenkin iski ja päätin ottaa vain vuodepaikan kolmen hengen hytistä, en kuitenkaan kävisi siellä kuin nukkumassa.

(alla: Travemunden rantaa)

Ajoin illan jo pimettyä lauttasatamaan, hetken aikaa jonossa hengailtuani kuulin henkilökunnalta että lastaus viivästyisi koska toisen laiturin oli laiva telonut jokin aika sitten ja meidän lauttamme oli ehjän laiturin jonossa vasta toisena. Lisäksi eräältä autojonossa olleelta asiakkaalta kuulin että jonkin sortin hidastelutyylin lakko olisi satamassa koska jotain kränää oli työntekijöiden ja satamahallinnon välillä. Illasta siis tulisi melko pitkä, odottelua jonossa yötä kohti viilenevässä säässä. No voi nyt helv...Tilanteelle ei tosin itse voinut tehdä mitään joten ei muuta kuin odottelua. N.15 minuuttia ainoana moottoripyöräilijänä jonossa seistyäni paikalle taapersi jo ensimmäinen hämmästelijä. Melkoisen sekavassa kuosissa ollut suomalainen viiskymppinen nainen tuli kyselemään ne perinteiset mistä tulen, kuinka pitkään ollut reissussa jne. Sitten jotain joutavaa jutustelua jonka aikana kuulin pariinkin kertaan kuinka hänen ammattinsa oli avustaa mielenterveyshäiriöisiä ym pulaan joutuneita ja kuinka hän myös oli seksuaaliterapeutin ammattissa. Jaha. Ihan tolkuttoman kiinnostavaa. Enemmänkin vaikutti että hän itse olisi ollut jonkin sortin avun tarpeessa mielenterveytensä takia, sen verran sekavia jutut olivat. Tosin todennäköisemmin melko äskettäin tapahtunut suhteellisen runsas päihteiden käyttö aiheutti rönsyilevät ja melko päättömät jutut. Hetken aikaa nainen yritti vielä jatkaa keskustelua mutta koska en ollut kovinkaan kiinnostunut jutunaiheista hän viimeinkin luovutti ja palasi autolleen. Sekunnin murto-osan tunsin hieman sääliä kuskin paikalla istuvaa miestä kohtaan koska naisen suu alkoi käydä samantien hänen istuttuaan autoon. Sitten totesin että elämässä voi sentään aina välillä tehdä valintojakin, vaikkapa matkakumppaniensa suhteen...Itse jatkoin edelleen ajantappamista yön kylmyydessä, välillä tuli lähitienoota ilahdutettua pyörän stereoista pauhaavalla norjalaisella mustallametalllilla. Dimmu Borgir sopi tunnelmiin erittäin hyvin.

(alla: odottelua lauttasatamassa)

Laivan lastaus oli jo pari tuntia myöhässä, keli oli alkanut jo viiletä satamassa melkoisesti. Onneksi mukaan oli tullut pipo joten tarkenin varsin hyvin, ajohanskat lämmittivät sormia sopivasti. Mitään tietoa ei vain ollut kuinka pitkään lastauksen aloitus viipyisi. Tekemistä ei juurikaan ollut, tuli käveltyä välillä lämpimikseen edestakaisin autojonoa ja pari kertaa kävin sataman kahvilarakennuksessa. Viimein tuli ilmoitus että laivan lastaus on alkanut ja pääsisin kohta lautalle. Laivan autokannelle ajoin alkuperäisestä lastauksen aikataulusta kolmisen tuntia myöhässä, oltiin jo reilusti aamuyön puolella. Pyörä kiinni liinoilla ja kohti hyttiä. Hytissä ei vielä ollut ketään, heitin ajokamat ja laukkuni yhdelle sängyista ja painuin vielä oluelle laivan baariin. Muutama olut ja sitten alkoi väsyttää sen verran että lähdin hyttiin nukkumaan. Edelleen hytti oli tyhjänä, siirsin romuni syrjään ja nukahdin alasängylle. Laiva erkani Saksan rannikosta yön aikana ja olin matkalla kohti Suomea.

(Oho,reissuhan on melkein loppu....Vielä yksi postaus ja saan tämän romaanin valmiiksi)

flhx · 25 toukokuu 10, 07:24:41

Aamulla herätessäni ihmettelin kun olin edelleen ainoana hytissä. Oli käynyt joko tolkuttoman hyvä säkä ja olin sopivasti "ylimääräinen" saaden oman hytin tai sitten toimistovirkailija oli vahingossa naputellut koneelleen että olin ostanut koko hytin itselleni. Olin kuitenkin maksanut vain sänkypaikasta ja säästänyt sillä koko hyttiin verrattuna miltei parisataa. No, oli miten vain niin olin kuitenkin varsin tyytyväinen että sain koko kämpän itselleni, sai rauhassa synkistellä kotiinpaluuta...Tosin en nyt kuitenkaan hytissä viettänyt kovin paljon aikaa, kunhan tuli suihkussa käytyä ja nukuin sen kaksi yötä. Mukava kuitenkin että matkatavaroille oli hyvin tilaa eikä tarvinnut jonotella suihkuun. Meripäivän vietin laivan lepotuoleilla lukien kirjaa ja paria germaanian kielistä pyörälehteä. En ollut ostanut ateriapakettia joten aikaa ei voinut viettää syöden kuten reissuun lähtiessä oli pystynyt tekemään...Talven aikana varustamo oli lopettanut täysihoidon pakkomyynnin ja antanut mahdollisuuden ostaa erikseen aamiaisen, lounaan, päivällisen ja iltapalan jos asiakas halusi. Itse olin ottanut nyt pelkän hyttipaikan ilman aterioita, edellisenä iltana Travemundessä olin syönyt tukevan sapuskan joten meripäivän pärjäsin varsin mainiosti aamukahvilla ja kuuden aikaan tarjoilulla päivällisellä. Syksyn menomatkalla oli meinannut tulla melkoinen ähky kun tuntui että silloisen täysihoidon ansiosta laivalla syötiin koko ajan...Ja tottakai kun silloin sapuskat kuuluivat hintaan niin pitihän tietysti joka aterialla syödä"koko rahan edestä"...Mikään kovin erikoinen gourmetelämys laivan seisova pöytä ei tosin ollut, mutta melko täyteen itsensä siitä kyllä sai. Meripäivä meni jotenkuten, kovin ihmeellistä ajanvietettä ei laivalla ollut. Saunaankaan ei kiinnostanut mennä siellä parveilevien venäläisten keskelle, olisin vielä sotinut Talvisodan uudestaan.

Päivällisen jälkeen lueskelin vielä kirjaa, sitten yön lähestyessä suunnistin hyttiin. Hetken aikaa katsoin telkkarista Suomen uutisia ja säätiedotuksia, sitten levottomaan uneen. Raskas päivällinen oli tehnyt tehtävänsä ja kovin hyviä yöunia ei tullut, hieman tuli kierittyä sängyssä. Aamulla 12.4.2009 lautta oli satamassa kello 7.30, ehdin sitä ennen hakea kupin kahvia ja pakata tavarat, sitten kuulostelin kuulutusta saapumisesta Helsinkiin.(Alunperin suunnitelmani oli tulla Suomeen jo 7.4. mutta olin ennen paluumatkalle lähtöäni saanut neuvoteltua pomoltani pari lisäpäivää lomaani) Lämpötila satamassa olisi kuulemma kohtalaisen kirpeä 4c. No, matkaa ei olisi kuin sata kilometriä joten eipä tuo nyt niin haittaisi. Talvena aikana tulosatama oli vaihtunut Helsingin keskustasta Vuosaaren uuteen satamaan, tulisihan sekin nähtyä. Autokannelle päästyäni pyörän pakkaus ja odottelua, perinteisesti taas joku saatanan ääliö päätti täräyttää dieselinsä käyntiin jo hyvissä ajoin ennenkuin oli edes toiveita päästä lautasta pihalle. Mikä hemmetti ihmisiä vaivaa, eikö nyt jumalauta voi odottaa sen aikaa että näkee kun se oma jono lähtee liikkeelle ja vasta sitten käynnistää autonsa? Aina löytyy niitä jotka saavat kai jonkun paniikkikohtauksen ja luulevat jäävänsä laivaan jos eivät käynnistä autoansa suurinpiirtein jo heti kun satama siintää horisontissa. Voi hevon perse. Samaan kategoriaan muuten ääliömäisyydessä päätyvät ihmiset jotka lentokoneen laskeuduttua sinkoavat välittömästi penkistään ylös ennenkuin edes turvavyö-valo on sammunut ja rupeavat haalimaan tavaroitaan, sen jälkeen pitää vielä ryysätä käytävälle jonoon seisomaan ja odottamaan se vähintään viisi minuuttia että pääsee koneesta ulos. Minkä helvetin takia? Itse istun aina omalla paikallani ja ihmettelen että mikä vitun kiire on sinkoilla seisomaan käytävälle, koneesta ulospääsyä se ei nopeuta tippaakaan. Pari kertaa ollut melko huvittavaa seurata käytäväpaikalla istuen vieressäni olevia jotka paniikinomaisesti nykivät itseään ylös ja alas koska haluaisivat ryysätä muun junttilauman perässä koneen käytävälle jonoon seisoskelemaan mutta eivät pääse koska istun vielä omalla paikallani ja blokkaan tien....

Laivasta pääsin kuitenkin hengissä pihalle vaikka melkoinen dieselinkatku olikin sieraimissa, satamasta päästyäni suunnistin kirpeän kylmässä kelissä kohti Tampereenväylää. Naama oli melkoisen jäässä jo parinkymmenen kilometrin ajon jälkeen, ajohanskojen toppauksista huolimatta näpitkin alkoivat jäätyä. Tien varren lammikot olivat jäässä, aika varoen tuli ajeltua kun tien pinnan liukkaudesta ei ollut tietoa. Olin laivalla ajatellut että poikkean matkan varrella aamukahvilla ja lämmittelemässä jossain puolivälin kieppeillä, nyt keho jäässä totesin että aivan saatanan sama, ajetaan samalla tuskalla yhtä soittoa kerholle asti. Gliden katteesta huolimatta ajoviima viilensi tehokkaasti kehon, nahkatkin alkoivat hohkata kylmää. Paluuvitutukseen tunnelma kuitenkin sopi varsin hyvin, lievä kärsimys oikeastaan kuului asiaan. Matkan varrella tuli muisteltua niitä lämpimiä talvipäiviä Espanjan auringon alla ja kuinka olin pystynyt ajamaan helmikuussa t-paita päällä Harleylla...Näppien jäätymistä muistelu ei kuitenkaan estänyt, päästyäni kotikaupunkiin ja lähelle kerhoa kävin tankkaamassa pyörän, melkoinen taistelu saada kohmeisilla sormilla pankkikortti pois lompakosta. Muutaman minuutin päästä tankkauksesta olinkin jo tutulla kerhon portilla, oikea avainkin löytyi ja pääsin portista kerhon pihaan. Kampesin melkoisen jäätyneen kehoni pyörän päältä ja availin tallin ovet, seuraavaksi oli vuorossa pakkausten purku pyörän päältä ja samantien pyörälle öljynvaihdot ja pesu. Sitten varustehuolto, vaatteet pyykkiin ja vähitellen lämmennyt keho suihkuun. Kerhokavereita alkoi valua paikalle, kahviseuraakin siis alkoi löytyä, tarinoita tuli kerrottua puolin ja toisin. Hieno nähdä kaverit puolen vuoden jälkeen ja kuunnella mitä kaikkea oli kotimaan ympyröissä tapahtunut. Parin päivän päästä olisi vuorossa töihin paluu, kesän töiden jälkeen tosin olisi taas seuraava talvi vapaata.

(alla:takaisin kerhon pihalla)

Ajoa ei ollut kovin paljon puolessa vuodessa tullut, mittariin oli tullut lisää vain reilu 16 000km. Vaikka parikin pidempää reissua oli spanskeissa tullut tehtyä niin oli kuitenkin ollut pitkiä aikoja jolloin en pyörällä ajanut viikossa kuin suunnilleen kolme-neljä kertaa lähikauppaan. Pyörä oli toiminut mukavasti, mitään suurta teknistä pulmaa ei tullut, takarenkaan vaihdoin talven aikana samoin jarrupalat taakse. Josta tosin meinasi tulla ongelma kun valtuutetulla diilerillä eivät runkkarit osanneet hihnan kireyttä edes säätää renkaan vaihdon jälkeen...Lähellä oli ettei remmi mennyt poikki. Muuten ei ollut kuin normaalit öljynvaihdot, ainoa "vika" reissussa(muutaman käyntihäiriön lisäksi) oli että moottorin vikavalo alkoi välillä palaa tullessani Gibraltarin reissulta takaisin, sen jälkeen se aina välillä syttyi ajossa paluumatkankin aikana kunnes päästiin viileämpiin keleihin Suomeen ja vikakoodi katosi....Muutaman kerran se taas ilmaantui kesällä lämpimimmillä keleillä. Jo heti ensimmäisen vikavalon syttymisen jälkeen tuli tarkastettua printtaamastani vikakoodien selvityslistasta tuon koodin selite, joka oli "ei palotapahtumaa takasylinterissä". Melkoinen höpöhöpö koodi, pyörän kulku ei muuttunut tippaakaan vikavalon syttyessä. Netistä tuli lueskeltua aiheesta ja todettua että kyseistä vikakoodia olivat muutkin ihmetelleet, mitään vaikutusta ajoon sillä ei ollut muillakaan ollut. Helvetin hi-techlaitteet, säikyttelee ihmisiä jollain hämärillä vikakoodeilla kesken ajon. Kesän lopulla vaihdoin tulpanjohdot ja vikakoodia ei sen jälkeen ole tullut, reissun aikana vikakoodin sai katoamaan pidemmäksi aikaa kun vaihtoi uuden tulpan takasylinteriin.

Monenlaista maisemaa ja erilaisia ihmisiä tuli nähtyä, matkailu avartaa kuten sanotaan. Reissu oli ollut hieno, ainoa asia joka harmitti oli loman loppuminen ja Suomeen paluu...Mutta "loppuu ne pitkätkin lomat" kuten kerhokaveri Sami on todennut. Paluu arkeen oli tosiasia, onneksi ei tarvinnut sentään pyörällä ajamista lopettaa, koko kesän (ja seuraavan talven reissun) ajovälineenä toimi uskollisesti tuo sama Street Glide, kaikki ajot hoituivat sillä.

Paluuni jälkeisenä maanantaiaamuna ajoin sitten työpaikalle ihmettelemään mitä kaikkea uutta oli keksitty poissaollessani.

Seikkailuni oli päättynyt.

flhx · 25 toukokuu 10, 07:45:06

No niin, tulihan saatua tämäkin urakka päätökseen...Melkoinen kirjoittelu tuossa oli mutta hauska kokemus, sekä reissu että siitä kirjoittaminen. Nyt kun katsoo alkupään tekstejä niin tulisi kirjoitettua ehkä hieman huolellisemmin, typoja ja ajatuskatkoja mahtuu muutamiakin. Tyylinä oli melko pitkään se että kirjoitin tarinaa suoraan tänne palstalle ja pistin ekan version samointein viestiketjuun. Olisi kannattanut oikolukea paremmin ja mielummin kirjoittaa etukäteen ja lukea tekstit läpi ajatuksen kanssa ennen julkaisua. No, kaikkea oppii. Loppuvaiheessa pääsin kirjoittamaan tekstejä emailin luonnoksiin jolloin sai hieman aikaa tutkia niitä ja hieman edes parannella työnjälkeä ennenkuin siirsin ne palstalle. Tosin tein tuota viime talven aikana espanjalaisissa nettikahviloissa joten kovin hyvää työrauhaa ei ollut...

Pistän jossain vaiheessa lupaamiani linkkejä kuviin, tulossa mm. Benidormin lähellä olevasta prätkämuseosta kuvia.

Thomas · 25 toukokuu 10, 12:04:41

Mainiota luettavaahan nämä ovat olleet, melkein kuin olisin itse ollut mukana..
Kovasti kiitoksia aamukahvilukemisnautinnoista.

-t-

ps. tosin arvaa vain ajoittaisen v...tuksen määrää kun itse joutuu raatamaan niskalimassa duunissa ja jotkut 'lomailee' etelässä.. no ensi talvena v...tuttaa vielä enemmän..

flhx · 07 kesäkuu 10, 10:47:57

Natking · 08 kesäkuu 10, 21:12:13

Hyvaa horinaa, kylla tuolta euroopasta loytyy vahan erinakoista rakennusta kaupunkien keskustoista kuin suomen betoninopat.

Katotaan jos taas paasis loppukesasta poikkeen,

T. GangBang-Gary, Penetration Manager, Hundred County Raceway.

Uutiset:

Lunta paossa: talvi Espanjassa Harleyn kanssa