Kick Start Rocker

[kimmo]

Käytin punaisena tuon holkin ja annoin jäähtyä pikkuhiljaa.... kappaleen mitathan kasvaa tällätapaa.
En tiedä miksi.



Joskus olen selvinnyt jostain tarkasta paikasta tällä keinolla.... holkin mitta kasvoi vain ~0.03....0.04mm.

Kaffepaussin jälkeen tein kaikessa rauhassa uuden holkin. Välys nyt 0.18...0.2mm.

Matkahuolto on viikon mittaan kilpaillut saapuneiden pakettien määrässä aika hyvin Joulupukin kanssa.
Muunmuassa näitä olis halunnu hiplata ennemmin kuin tuota väliholkkia:

[kimmo]

Vaijerin reititys:



Tuohon reaktiotangon etupäähän, jossa on tuo puristin, tulee pultin alle semmonen pellistä kiepautettu vaijerinpidin.



Vaijerin matka jatkuu sitten yöspäin läpi ala T-kappaleen ja sitten haarukkajalan sisään. Sieltä tangon sisään.... tanko kun jatkuu ylös suoraan noista haarukkajaloista. Tangosta sitten sopivasta kohtaa ulos.

[ma^ko]

Tangosta sitten sopivasta kohtaa ulos.

Lihakoukkukaffa ni ei tartte tuoda vaijeria enään ulos...

[DX]

Hienoa jälkeä,mankelillako nuo kaaret kurville käänsit?

[kimmo]

Tangosta sitten sopivasta kohtaa ulos.

Lihakoukkukaffa ni ei tartte tuoda vaijeria enään ulos...

Joo, lihakoukku sopis kyllä vaijerin reititykseen täydellisesti.

[kimmo]

Hienoa jälkeä,mankelillako nuo kaaret kurville käänsit?

Kahdesta paikallisesta pajasta löytyi putkimankeli, mutta ei ollut rissoja noille putkille.

Kaveri lainas mulle tuommosta Bilteman putkiprässiä.
Rälläköin yhden paininlestin "sopivaksi".

Lestin pitäis olla just eikä melkein, eli lititstymää tuli mutkien sisäkurviin ensin.
Hain menetelmää kohdalleen ja putkea meni kokeiluihin pari metriä.

Homma alkoi onnistumaan niin että leikkasin 2mm:n alumiinilevystä ~5mm leveää soiroa.
Teippasin jesarilla kaksi soiroa lestiin lestin keskilinjan kahden puolen niin, että keskelle lestiä jäi ~5mm:n soiroton väli.

Putken sivuttaisvälyksen lestiin tilkitsin ~0.5mm pellinsuikaleella, niin että se meni tiukasti naputtelemalla siihen.

Sitten muutama painallus prässiä ja siirto 10mm ja taas painalluksi jne:



Ei ole kuvaa tuosta soiroviritelmästä.

Nuo haarukan jalat oli siten aika helppo tehdä. Vaikeusaste moninkertaistui noissa tangon jyrkissä yli 90 asteen mutkissa:



Mutkissa näkyy rumasti jos tulee pienikin painauma sisäkurviin. Nuo alumiinisoirot muokkautuu siihen putken muotoon  ja ottaa riittävän suurella pinta-alalla voiman vastaan.

Putken sisäkurvi on ilmassa siellä soirojen välissä eikä litisty.

Tangon tiukoissa mutkissa ainoa toimiva painamisjärjestys on niin että aloitetaan painaminen mutkan reunoilta ja edetään step by step keskelle päin.

[Hessu]

Käytin punaisena tuon holkin ja annoin jäähtyä pikkuhiljaa.... kappaleen mitathan kasvaa tällätapaa.
En tiedä miksi.



Joskus olen selvinnyt jostain tarkasta paikasta tällä keinolla.... holkin mitta kasvoi vain ~0.03....0.04mm.

Ei liity projektiin mitenkään, mutta muistat varmaan väärin. Teräs supistuu alkuperäisestä mitasta jäähdyttyään. Ton osan ns. kasvu johtuu varmaan mittaus epätarkuudesta ja pintaan jääneestä plakista.

[kimmo]

Käytin punaisena tuon holkin ja annoin jäähtyä pikkuhiljaa.... kappaleen mitathan kasvaa tällätapaa.
En tiedä miksi.



Joskus olen selvinnyt jostain tarkasta paikasta tällä keinolla.... holkin mitta kasvoi vain ~0.03....0.04mm.

Ei liity projektiin mitenkään, mutta muistat varmaan väärin. Teräs supistuu alkuperäisestä mitasta jäähdyttyään. Ton osan ns. kasvu johtuu varmaan mittaus epätarkuudesta ja pintaan jääneestä plakista.

Jaa... jotkin holkit ne oli johonkin aikaisempaan projektiin jotka sain "jumpattua" oikeaan mittaan kuumentamalla ja jähdyttämällä hitaasti 3 kertaa peräjälkeen. Joka kerta mitta muuttui saman verran, samaan suuntaan.

Muistankohan tuon sitten vaan väärinpäin, että kutistuupi sittenkin?

Tästä tämänkertaisesta holkista harjasin tietysti karstan pois ja mittasin moneen kertaan.... aina mitta oli 3-4 sadasosaa isompi kuin lähtömitta.
Joku moka tossa mittaamisessa sitten on ilmeisesti täytyny kuitenkin tulla.

[Hessu]

Peltisepät käyttää paljon hyväkseen tätä supistumisilmiötä.
Samoin jos tangon kylkeen hitsaa sauman, menee tanko banaanille. Niin että sauma jää sisäkurviin. Just tän supistumisen takia.
Meillä on täällä duunissa lämpökäsittelyjigejä jotka on valmistettu ns. tulenkestävästäteräksestä. Jossa ilmiö pitäis olla pienempi. Ne kun käy vuosikausia uunissa noin 1000 asteessa, pienenee ne joka kerta. Sit niitä fyllataa erilaisilla renkailla ja mellalevyillä.
On vaan ihmetelty loppuuko se supistuminen koskaan. Niistä varmaan loppujen lopuksi tulee mustia aukkoja. Pieniä kikkareita jotka painaa äärettömästi.

Mut se siitä. Komee keula tulossa.

[jyrggä]

Peltisepät käyttää paljon hyväkseen tätä supistumisilmiötä.

päteekös tää ilmiö myös rostfreen kans touhutessa?

[Hessu]

Siihen varsinkin! Perusrosterit 304, 316 supistuu vielä enemmän.

[kimmo]

Sitten jotain ihan muuta..

Olen pitkin kevättä "kiduttanut" itseäni maalaamisen harjoittelemisella.
Tyypillisesti olen maalaushommat aika pitkälle pyrkinyt tekemään itse. Harvoin kun sitä tekee ja olosuhteet kun on mitä on, niin joskus onnistuu laakista ja joskus vasta kolmannella kerralla.

Poistoilmaflektillä varustettu maalauskaapissa pikkuosat on nättiä puuhaa maalata. Isommat osat tallin pariovea vasten tehdyssä pressuteltassa....

Tämän projektin kanssa maalaukset on menny päin sitä ihteään.... joka osa tähänmennessä on pitäny maalata 2-3kertaa. Valumaa...roskaa ym. (ei vissiin vaan osaa..)

Runko on nyt lopulta valmis ja hyvä ja pikkuosiakin alkaa valmistumaan.



Ja mikä ihmeellisintä viimeisimpänä koitoksena etuhaarukan maalaus onnistui laakista





Tuosta tuli hemmetin hyvä. Oli tihkusateinen päivä. Tuuletin teltan parioven aukaisemalla ja puhaltelin paineilmalla pressut, katon ja lattian puhtaaksi ovista ulos.

Ei tullut maalaukseen yhtään roskaa (kait). Mukavaa kun joskus onnistuu.

Takajarrukilpi ei taas ota onnistuakseen.
Kertokaapa mikä vikana kun pintamaali pakenee terävistä kulmista ja joistain terävistä jiireistä.
Tämä on jo kolmannenkin kerran pintamaalattu ja vieläkin tämmöstä jälkeä:



Tässä vielä kuva ennen kolmatta maalausta... olen tuossa jo karhentanut kilpeä seuraavaa maalausta varten:



Kaikissa osissa on alla happo primeri ruiskulla, filler/hiontaväri ruiskulla. Vuorokausi kuivausta huoneenlämmössä, hionta, Silicon entfertnerillä pyyhintä, nukkaliinpyyhintä, pintamaalaus raskaankaluston 2k akryyli 10% joustoaineella.

Pintamaalaus, ensin harso ja kaksi kertaa märäksi.

Samalla kertaa on maalattu kaikki osat ekakerralla.... uusintamaalaukset sitämukaa mitkä on pitänyt uusia.

Mikä mättää tuon takajarrukilven kanssa?

[Jensen]

Mahdollisuuksia on monia? Ilmankosteus,silikoni yms. Olin kerran Brommassa töissä ja siellä maalaamoa kiusasivat reijät. Reikiä tikutettiin ja lisää maalia. Koska kyseessä on ohut reuna ja musta väri niin ottaisin pikkusen taiteilijan pensselin ja Miranolia ja vetäisin reunat sillä yli ja ohuesti tietty niin ei huomaa mitään.
    Voithan maalata vielä kerran ja jos pakenee niin pikku pensselillä maalia reunoihin.
         Liian vanhasta kovettimestakin voi pakeneminen johtua. Puhtaita puhdistusrättejä kannattaa kokeilla. Kosteus voi tiivistyä reunaan?

[Spöke]

Ihanniinku maali olisi liikaa ohennettu?
-Spöke-

[kimmo]

Ihanniinku maali olisi liikaa ohennettu?
-Spöke-

Joo, tulee tuokin mieleen, mutta ei ole liikoja ohennettu. Kaikki nuo romppeet on maalattu samalla ruiskullisella, samoilla rutiineilla ym. No tietystikin tuo viimeisin uusintamaalauks on tehty yksin tälle osalle.

Yksi osa temppuilee näin. On välissä pyyhitty tinnerirätillä, ja entfertnerirätillä ym. Joka maaluksella ongelmä pienenee, mutteu poistu.

No nyt ongelma on jo niin pieni että taidan kokeilla tuota Jensenin ehdotusta..... pikku sivellin heilumaan.

Joskus ennenkin on esiintynyt samaa, ja silloinkin jonkin tietyn ja vain tietyn osan kanssa.

Kummallista.