Etujarrujen geometriaa lehtijousi/springerkeulassa

[Hessu]

Ei mitään uutta auringon alla.

Juuri näin. Eli ollaan samaa mieltä kiinnitystavasta.
Ja kun kattoo noita orgisjarrujen kiinnityksiä, voi todeta että oikea tapa on oivallettu jo kauan sitten.
Niinkuin yleensä kaikki muukin prätkän rakenteissa.

[tyg]

Alfat beetat ja ympyrän kaaret,,vaikea hahmottaa.

Mutta käytäntö kiinnostaa kiinnostaa siinä suhteessa, että jos vaikka nostaa mp:n tukevasti
pukeille ja poistaa keulasta jouset.
Sen jälkeen aiheuttaa keinotekoisen jousitusliikkeen jarru puristettuna.
Kysymys kuuluu pitääkö renkaan pysyä paikoillaan vai kääntyä hitusen pyörimissuuntaan tai
toisteppäin ?

Löytyisko totuus noin?

[ma^ko]

Sopivassa AnttiDiivassa ei ole mitään pahaa, mutta tuossa ei kyllä havaittavaa AnttiDiivaa tule missään vaiheessa, alkunyökkäys tulee olemaan hieman tehostettu kun taas springerissä on nidastettu eli AnttiDiiva on läsnä. Se on mun mielestä mun vaimennetun springerin parhaita ominaisuuksia että siinä on AnttiDiivaa ilman hydrauli tai sähköhydrauli apuja joita AnttiDiivallisiin telekeuloihin on asenneltu. Ihan hyvä tuost tulloo, tosin tuon keulan kanssa olis joku julman kokoinen kaksnokkainen jäähdytetty rumpu ollut aika überporno.

[Tuusulan T-Bone]

Ei nyt äkkiseltään tule mieleen yhtään asiaa, josta olisin loppujen lopuksi ollut Hessun kanssa eri mieltä. Mun vaan täytyy aina käydä tämmönen karmea iteraatioprosessi ensin läpi ja keksiä sitten pyörä uudelleen...

Takaisin asiaan. Toi Antti Diiva rupes askarruttamaan. Tossa Spöken keulassa kyseinen herra kyllä on läsnä, mutta uskoakseni positiivisella tavalla. Antti Diiva on kuin tuli: hyvä renki mutta huono isäntä. Jatkoin aivomyrskyä chopper springerin ja Antti Diivan pohtimiseen. Springerin jarrun tuennasta on olemassa melko yksimielinen käsitys, yksinkertaisesti ab = cd ja ac = bd. Mutta varsinkin loivassa kulmassa olevat pitkät springerit tuppaavat jarrutuksen aikana pompottamaan, mikä merkitsee, että Antti Diiva on ryhtynyt isännöimään. Kysymys kuuluu, voisiko tätä ilmiötä hallita, jos luopuisi teoriasta ab = cd ja ac = bd? Jos tuennan tekisikin niin, että ac > bd ja ehkä myös ab > cd, pitäisi Antti Diivan pysyä paremmin housuissaan, mutta seuraakos tästä jotain muuta ei ehkä niin mukavaa?

Jos jollekin tuli yllä olevasta päänsärkyä, olen vilpittömästi pahoillani.

[ma^ko]

Antti Diivahan on oikeasti svitun mukava kaveri kunhan keulan kulma ja mitta on järkevä. Loivan keulan jonka etutennari on kaukana pyörän tasapainopisteen etupuolella kanssa kyseinen herra vaan helposti rikkoo etujarrun kanssa etutennarin heikohkon pidon. Näin kun käy niin pompitaan. Persaatteessa loivan pitkän keulan suhteen jarrutuksissa paras olisi girderi, koska siinä ei ole minkäänlaista keulan renkaan päässä tapahtuvaa joustoa vaan jarrutusvoima(riippumatta jarrun ripustustavasta) välittyy keulaa myöten joustavien elementtien tykö emäputken luo.  Springerin natiivin Antti Diivan saa teloitettua kun ripustaa satulan etummaiseen eli joustossa liikkuvaan haarukan osaan ja samalla lisää mukavasti jousittamatonta massaa. Siltikään se ei kokonaan poistu jollei akseli ole liikkuvan ja kiinteän haarukan välissä.

Tuossa keulassa ei tule havaittavaa Antti Diivaa mitenkään, koska pyrön pyöriessä eteenpäin ei jarrusatulalla saa mitenkään aikaiseksi akselikohtaa maatasoa kohti kampeavaa voimaa. Niin kauan kun jarru on ankkuroitu joustamattomaan keulan osaan ja akseli sijaitsee sen osan takana ei siihen tule Antti Diivaa vaikka piirtäisi kuinka monta linjaa ja ympyrää. Springerissä taasen tulee aina jossain määrin koska akseli on ankkurointipisteen etupuolella. Girderi on taas oma lukunsa joka on siten optimaalinen että mitä loivempi kulma sitä vähemmän Antti Diivaa koska jarrutusvoima kohdistuu joustosuuntaan, kuten telekeulassakin.

Ainoa tapa millä tuollaiseen lehtikeulaan saisi jonkinmoista Antti Diivaa niin se jarruttava yksilö eli jarrusatula tulisi sijaita selkeästi akselipisteen takapuolella jolloin se jarrutuksessa pyrkisi nousemaan kohti tukipistettään ja näin vastustaisi jousituksen kokoonpainumaa. Samanlaista loivan keulakulman kanssa konkreettisesti keulaa nostavaa Antti Diivaa joka springerillä on mahdollinen tuolla ei saa lainkaan aikaiseksi.

T-bonelle voi tulla päänsärky jos yrittää jotenkin loogisesti todistaa että tukihaarukan etupuolella tapahtuv pyörimisliikkeen hidastus aikaansaa tukihaarukan takapuolella AnttiDiivaa eli alaspäin painavaa voimaa, nimittäin sen kun todistat mahdolliseksi lakkaa vivut ja keinulaudatkin toimimasta.

edit typohärön ehjäystä

[ma^ko]

Jatketaan vielä että siinä mielessä tuossa on toki AntiDivea että kun linkku/keinulauta on vaakatasossa ei jarrutusvoima enään paina sitä ylöspäin, vain painonsiirtymä painaa ja sitäkin se hieman vastustaa. Eli verrattuna loivaan telekeulaan tai girderiin jossa sekä jarrutusvoima että painonsiirtymä lyö jousitusta pohjaan joten siten ajatellen Antti Diiva esiintyy, mutta nostavana se ei kykene esiintymään kun aksli on linkussa tukipisteen takapuolella eli negatiivisesti(ja tuossa tuskin juuri muutoinkaan) havaittavaa AnttiDiivaa ei esiinny ja tuota ei muutoinkaan voi kutsua Antti Diivaksi koska aluksi se painaa keulaa pelkkää painonsiirtymää enemmän jouston puolelle. Oikesti Antti Diivana toimiminen edellyttäisi että jarru toimii vivulle kiilana jolloin sen tulisi sijaita toisin ja siltikään ei ole varmaa olisiko havaittavaa vaikutusta.

[Tuusulan T-Bone]

T-bonelle voi tulla päänsärky jos yrittää jotenkin loogisesti todistaa että tukihaarukan etupuolella tapahtuv pyörimisliikkeen hidastus aikaansaa tukihaarukan takapuolella AnttiDiivaa eli alaspäin painavaa voimaa, nimittäin sen kun todistat mahdolliseksi lakkaa vivut ja keinulaudatkin toimimasta.

Ei mulle tästä brainstormailusta päänsärkyä tuu, mä vaan olin huolissani lähimmäisistä...

Mut oon tosta sun kanssa eri mieltä. Ja itse asiassa tiedän olevani oikeassa, koska valmistin tosta vivustosta itselleni fyysisen mallikappaleen, jossa pystyn muuttelemaan vipusuhteita ja kulmia sekä testaamaan voimien vaikutusta. Ja sillä mä nää ajatukseni testasin...

Se Antti Diiva tossa rakenteessa liittyy voimaan, jota kuvassa kutsuin nimellä F jarru. Kun keula on kasassa niin paljon, että reaktiotanko osoittaa eteenpäin yläviistoon, Antti Diiva astuu peliin.

Toinen juttu on, että kuinka paljon merkitystä tällä sitten on. Vivustot ovat lyhyitä ja missään vaiheessa reaktiotankon kulma ei pääse muuttumaan niin paljoa, että vipusuhteella olisi suurta vaikutusta. Siksi oletan, että asialla ei ole suurta merkitystä. Ja toivottavasti pääsen testaamaan hypoteesini, kunhan lumet sulaa ja Spöke ystävällisenä sieluna antaa mulle tyypit!

[ma^ko]

Sun ajatusmallissa on virhe. Voimakkain vaikutus kun ei riipu vipusuhteista lainkaan vaan siitä että vauhdin voimasta akseli(pyörän) pyrkii eteenpäin ja jarruttava rengas pyrkii estämään sen etenemisen. jos akseli on vivussa tukipisteen takana niin pyrkii tasoon tukipisteen kanssa ja painosiirtymä painaa myäs keulaa kasaan, on siis tehostettu dive. Kun vipu on vaakatasossa, edelleenkin aivan täysin reaktiotangoista riippumatta ei liikevoima enään pyri painamaan ja painumaa syntyy vain painonsiirtymän johdosta ja sitäkin vipu joka pyrkii voiman suuntaiseksi vastustaa. Minäkin hetkeksi hämäännyin noihin reaktiotankoihin ja niiden kulmiin, mutta niillä nyt vain ei ole mitään muuta merkitystä kuin että satula pysyy levyllä. Springerissäkään ei kiinnityspisteen muutto vaikuta kuten aiemmin horisin vaan se AnttiDiiva joka on voimakas johtuu siitä että etuakseli pyrkii siirtymään taakse, eli jos springerin toteuttaa sellaisilla alalinkuinna(joilla olisi joustoa kohtuu hankala luoda) että akseli on selkeästi vipupisteen yläpuolella niin se pyrkii siirtymään yläkautta, noi Antti Diiva vaan tehostettu Diiva.

[Tuusulan T-Bone]

Voimakkain vaikutus kun ei riipu vipusuhteista lainkaan vaan siitä että vauhdin voimasta akseli(pyörän) pyrkii eteenpäin ja jarruttava rengas pyrkii estämään sen etenemisen. jos akseli on vivussa tukipisteen takana niin pyrkii tasoon tukipisteen kanssa ja painosiirtymä painaa myäs keulaa kasaan, on siis tehostettu dive. Kun vipu on vaakatasossa, edelleenkin aivan täysin reaktiotangoista riippumatta ei liikevoima enään pyri painamaan ja painumaa syntyy vain painonsiirtymän johdosta ja sitäkin vipu joka pyrkii voiman suuntaiseksi vastustaa.

Tähän asti allekirjoitan.

Minäkin hetkeksi hämäännyin noihin reaktiotankoihin ja niiden kulmiin, mutta niillä nyt vain ei ole mitään muuta merkitystä kuin että satula pysyy levyllä.

Sen sijaan tätä en allekirjoita. Kyllä niillä vipusuhteilla ja kulmilla on merkitystä. Rakenna itsellesi tosta malli, ellet muuten usko.

Mut sitä en osaa laskea, että kuinka suuria minkäkin suuntaiset voimat ovat, eli kuinka suuri merkitys satulan tuennalla on kokonaisuuden kannalta.

Springerissäkään ei kiinnityspisteen muutto vaikuta kuten aiemmin horisin vaan se AnttiDiiva joka on voimakas johtuu siitä että etuakseli pyrkii siirtymään taakse, eli jos springerin toteuttaa sellaisilla alalinkuinna(joilla olisi joustoa kohtuu hankala luoda) että akseli on selkeästi vipupisteen yläpuolella niin se pyrkii siirtymään yläkautta, noi Antti Diiva vaan tehostettu Diiva.

Oli pakko tarkistaa: orggisspringerissä etuakseli on tukipisteen yläpuolella. Eli yläkautta pyrkii kiertymään. Mistäkö tiedän? Mulla sattuu olemaan orggisspringeri.

Orggisspringeriä toiset moittii ja toiset kehuu nimenomaan siksi, että siinä on sisäänrakennettu Antti Diiva. Ellei se johdu akseliin kohdistuvasta voimasta (mitä se ei siis tee, koska akseli on tukipisteen yläpuolella), niin mistä se johtuu?

[ma^ko]

Niillä voimilla mitä reaktiotankojen kautta tukipisteisiin välittyy ei ole mitään merkitystä. Mä tein mallin. Ja heti kun annat vähänkään voimaa niin ihan sama miten on kiinni, ei mitään merkitystä, tekno mekanot on kivoja. Siis että saat AnttiDiivan pois springeristä sen vivun tulee olla liki pystyssä, jotta se pyrkisi kiertymään vasten jarrutettavaa kiertoliikettä ylöspäin. On mullakin orkkispringeri, sekä vanha että uudenmallinen iskarillinen. Ensisijaisensi pyrkii aina kiertymään sen olemassaolevan kiertoliikkeen mukaiseen suuntaan, ei vakiona suinkaan pyri yläkautta, ei edes liki. Demoilin vain tuossa springeriäkin mekanoilla, kehittävää, niin kun keulan kulma on riittävän loiva ja viippakulma riittävän dorka ni pyrkii yläkautta ympäri, tai ei ympäri mutta nojautuu taaksepäin. On vaan aika dorka kulma missä sprinkun Antti Diiva häviää, mutta sillä mihin jarru on ankkuroitu ei ole yhtään mitään merkitystä paketin käytökselle. Jarrutuksessahan kohdistuu kaksi voimaa, eli eteenvievä ja jarruttava. Jarruttava esine on kuitenkin pyörivä pyörä jonka jarruttaminen antaa lisäksi kiertoliikkeen mukaista energiaa. Ainoa "reaktiotankomuutos" jolla saadaan aikaiseksi havaittavaa käytöksen muutosta on jarruttavan esineen kiinnittäminen johonkin muualle kuin akselillejousitusviippaan, koska eteen nojaava kääntää akselia etaan/alas ja pää asiallinen voima taakse, siksi springerin akselin tuleekin olla hieman ylempänä ettei viipat oikeesti pyri alakautta taaittumaan takapuolelle.

Ratkaisevaa on kuitenkin vipu joka toimii jousitusliikkeen mekanismina, ei satulan kiinnitys ja sen reaktiotangot.


Ja kyllä, pidän springerini natiivista Antti Diivasta.

[ma^ko]

Ja viel snadi jatko taas...

Eli oleellinenhan ero on siinä että että springerissä akselia työnnetään, eli täysin riippuen siitä kumpi vaatii vähemmän voimaaa että pyrkii työntämään vivun kiinnityspisteen yli visusta ja akselista vai ali ratkaisee on springerissä Antti vai Voima Diiva ja käytännössä kaikilla aikaansaatavilla toimivilla rakenteille, jollei linkut ole kovin pitkät ja keula todella loiva se on Antti. Tässä lehtijousikeulassa tilanteessa ei periaatteessa ole mitään yhteistä springerin kanssa koska tässä sitä jarruttavaa akselia vedetään ei työnnetä eli se pyrkii tulemaan aina lineaarisesti voiman suuntaisena perässä.

[Tuusulan T-Bone]

Siis että saat AnttiDiivan pois springeristä sen vivun tulee olla liki pystyssä, jotta se pyrkisi kiertymään vasten jarrutettavaa kiertoliikettä ylöspäin. On mullakin orkkispringeri, sekä vanha että uudenmallinen iskarillinen. Ensisijaisensi pyrkii aina kiertymään sen olemassaolevan kiertoliikkeen mukaiseen suuntaan, ei vakiona suinkaan pyri yläkautta, ei edes liki.

Tuota noin, nyt mä en ymmärrä. Ei siihen keinuvipuun mitään jarrutettavaa kiertoliikettä renkaasta tule. Siihen tulee renkaasta taaksepäin kohdistuva voima, joka painaa akselia taaksepäin. Se meneekin taaksepäin - sitä kautta jota se helpommin pääsee. Koska tukipiste on alempana kuin akseli, se menee yläkautta, toisin sanoen daivaa.

Mut jarrusatulasta sinne tulee voima, joka vetää reaktiotankoa eteenpäin. Koska reaktiotanko sojottaa lepotilassa eteenpäin yläviistoon, vetää jarrusatulasta tuleva voima sitä vaakatasoon ja samalla painaa etuakselia alaspäin. Ja kas: Antti Diiva tuli kylään...

Mä harkitsin muuten kanssa lasten Mekanoiden pöllimistä, mutten raaskinu... patentoin omat!

[ma^ko]

Mun skidit enää mekanoilla, mut teknoi on lootallinen tallessa.

Me puhutaan loppupelissä ihan samasta asiasta, satulaltahan se se jarrutus tulee, mutta se kiertoliikkeen mukainen voima tulee etufillarista ja yhtälöstä että se on sen suuntainen liike jota hidastetaan ja tuupataan yhtä aikaa, eikä se sinällään riipu pelkästä viipankulmasta vaan ihan yksinkertaisesti siitä mihin päin juttu menee pienemmällä voimalla. Kun jarrutat PYÖRÄÄ joka PYÖRII eteenpäin, se pyrkii taittumaan ensisijaisesti PYÖRIMISSUUNTAANSA kun sen liikettä pyritään jarruttamaan. Voimapiste ei ole se satula ankkurointeineen kuten pähkit vaan se fillari joka pyörii ja kohtaa tien alapinnassaan. Akselin etupuolella se on menossa alaspäin, pyrkii siis viipan ALLE ja takapuolella tulossa ylöspäin. Aina kun pysäität jotain työnnettävää niin se pyrkii alle, heittämään takaa tulevan yli, jos taas jarrutat jotakin vedettävää niin se laahautuu perässä pyrkimättä oikeastaan yhtään mihinkään ja tästä tässä on itseasiassa kysymys.

Loppupeliossä jarrukäytöstä pohdittaessa ainoa mikä mekaanisessa keulassa ratkaisee on akselipisteen, eli siis myös maahankohtauspisteen ja liikevoimaa tarjoavan pisteen sijainti. Jos keula ei teleskooppina jousta sisäänpäin vaan on mekaaninen keinuhaarukka niin jos hidastuspiste(siis maakontaktikohta) on työntöpisteen etupuolella niin tökkää alaspäin viippaa ja Antti on läsnä, se kuinka voimakkaana riippuu sitten monistakin seikoista, kulmista jne... mut jos sitä jarrutettavaa VEDETÄÄN eli liikevoimapiste on sen etupuolella se ei tökkää vaan pyrkii laahautumaan suoraan perässä. Tää on lähtökohtaisesti ainoa millä on merkitystä ja jos springeri on loiva ja pitkä eli etusen pito kohtuu helposti murrettavissa ja Antti jyrkkä niin pomppii lujasti jos taas keula asennossa jossa etujarrusta on oikeasti hyötyä on Antti vaan kiva kaveri. Mut tuossa keulassa Antti ei ole kylässä koska keula pyrkii daivaamaan akselit linjaan ja olemaan siinä. "Fixed dive"

[Tuusulan T-Bone]

Me puhutaan loppupelissä ihan samasta asiasta, satulaltahan se se jarrutus tulee, mutta se kiertoliikkeen mukainen voima tulee etufillarista ja yhtälöstä että se on sen suuntainen liike jota hidastetaan ja tuupataan yhtä aikaa, eikä se sinällään riipu pelkästä viipankulmasta vaan ihan yksinkertaisesti siitä mihin päin juttu menee pienemmällä voimalla. Kun jarrutat PYÖRÄÄ joka PYÖRII eteenpäin, se pyrkii taittumaan ensisijaisesti PYÖRIMISSUUNTAANSA kun sen liikettä pyritään jarruttamaan. Voimapiste ei ole se satula ankkurointeineen kuten pähkit vaan se fillari joka pyörii ja kohtaa tien alapinnassaan. Akselin etupuolella se on menossa alaspäin, pyrkii siis viipan ALLE ja takapuolella tulossa ylöspäin. Aina kun pysäität jotain työnnettävää niin se pyrkii alle, heittämään takaa tulevan yli, jos taas jarrutat jotakin vedettävää niin se laahautuu perässä pyrkimättä oikeastaan yhtään mihinkään ja tästä tässä on itseasiassa kysymys.

Fysiikka ei kyllä oo mun leipälaji, enpä vaan vieläkään tajunnu. Siis minkä kiertoliikkeen mukainen voima kohdistuu akseliin? Eihän se akseli tiedä edes, että mihin päin pyörä pyörii?

Eikös meillä ole periaatteessa kaksi voimaa: F, joka suuntautuu kuski-pyörä-yhdistelmän massakeskipisteestä kohti renkaan ja tienpinnan kosketuspistettä, ja sitten F"myy" eli kitkavoima, joka suuntautuu renkaan kosketuspisteestä taaksepäin?

Tässä kai kyse on siitä, mistä F"myy" syntyy ja minne kaikkialle se välittyy, que? Mun käsityksen mukaan se välittyy paitsi renkaan ja tien kosketuspisteeseen, myös etuakseliiin reaktiotangon ja satulan tukiraudan muodostaman vivuston kautta. Ja nimenomaan vipusuhteista ja -kulmista riippuu, kumpaan suuntaan se pyrkii akselia liikuttamaan.

Sviddu, joku fyysikko varmaan repii loputkin niskavilloistaan, kun lukee nää mun jorinat.

[ma^ko]

T-bone onnistuneesti onnistui tuossa mutkin hetkeksi sotkemaan aivopierujen tielle. Ne voimat mitä jarrusatulan/jarrun vivut välittää mihinkin ovat täysin merkityksettömiä keulan jarrutus toiminnalle.

Sen miten keula jarrutuksessa käyttäytyy selvittää sillä että kiertää akselia etufillarin pyörimissuuntaan ja katsoo mitä tapahtuu.

Voimia jotka vaikuttaa on liike-energia eteenpäin ja jarruttava voima joka toteutuu ei jarrulaitteessa vaan renkaan ja tien kohtauspinnassa. Keulan käytöksen kannalta on ihan sama mikä jarutuksen saa aikaiseksi, leikkaako etufillarin laakeri, heittääkö naapurin Tero kepin pinnojen väliin vai jarruttaako joku jarrulaite. Jarrulaitteen reaktiotankojen voimat ovat tässä yhtälössä tyystin merkityksettömiä. Niiden merkitys on vain se että jarrulaite pysyy käyttökelpoisessa asennossa mukana.

Lisäksi keulaa painaa hidastuvuuden aikaansaama painonsiirtymä eli useimmissa tapauksissa (poislukien lyttyyn astutut etufillarinsa hoirisonttiin hukanneet keksinnöt) keula painuu joka tapauksessa vaikka Antti Diiva olisikin läsnä.

Kuitenkin mitä tapahtuu mikä aikaansaa Antin läsnä tai poissaolon. Prätkä etenee ja etufillari pyörii, sitä työnnetään akselistaan eteenpäin. Joku jarruttaa pyörimistä niin mitä silloin tapahtuu se fillari kampeaa säteensä mittaisella vivulla akselipistettään pyörimissuuntaansa. Jo akseli on kiinni linkussa kuten sekä lehtijousi että springeri keulassa niin linkku liikkuu siihen suuntaan mihin se liikkuu kun akselia kierretään pyörän pyörimissuuntaansa, esimerkiksi vaakatasolla ei ole mitään tekoa tän kanssa vaikka minäkin hetkeksi harhauduin jo ku oli viivoi ja ympyröitä ja varmaa väittämää. Toisin sanoen jos akselipiste on linkussa seuraavan tukipisteen etupuolella niin mennään(tai pyritään) alaspäin ja takapuolella niin ylöspäin. Voimat joita jarruttavan laitteen reaktioptangot välittää ja mihinkin päin ovat kokonaistoiminnan kannalta täysin merkityksettömiä.

Loivan springerin hyppiminen johtuu siitä ttä keula on loiva ja kaukana painokeskipisteen etupuolella jolloin jousituksen suunytaisesti alaspainavaa painonsiirtymästä johtuvaa voimaa on tarjolla huonosti ja kun keula nousee niin se painaa tennaria tiehen, kun liikevara nousun suhteen loppuu niin pito murtuu jossain määrin kun lisäpaininvoima häviää ja samalla hetkellä sen Antin ote nostovivusta lipeää ja keulan vastajouset nyppää etufillarin ylös, josta se putoaa alas, Antti saa kii tangosta ja kampeaa kunnes liike loppuu ja sitä myöten pito ja boing boing... eliminoitavissa vain sillä että se sen springerin ulospäin tapahtuva jousto saadaan hyvin lyhyeksi.