Tyyli ja estetiikka versus käytännöllisyys ja ajettavuus.

[ma^ko]

Aika harvassa mopossa käytännöllisyys ja ajettavuus täysin kohtaa estetiikan ja haetun tyylin kanssa, miten pitkälle käytännöllisyydestä on itsekukin valmis tinkimään estetiikan nimissä? Jonkinmoisesta kompromissistähän on kuitenkin käytännössä aina kyse. Tämä aihe tuli mieleen tuosta keskustelusta siitä mikä on ajettava ja pitäiskö näyttelyfillareiden olla oikeasti ajettavia.

Yksi raja-aita on runkoratkaisu, puhdaslinjainen jäykkä, sitä jäljittelevä softaili vai ihan rehti iskariperä. Takajousitus on kuitenkin Härmälandian ajoladuilla ehdottomasti mukava ja käytännöllinen varuste, mitenkään sitä että jäykälläkin ajelee ihan hyvin kiistämättä. Jäykällä rungolla on kuitenkin huomattavasti helpompaa saada haluttu ulkonäkö koska linjat on selkeät ja jousituksen liikeradoille ei tarvitse huomioida tilaa.

Keularatkaisu on yksi seikka, hyvä nykyaikainen teleskooppihaarukka tarjoaa varmasti parhaan ajettavuuden ja joku jäykkä(niitäkin on esiintynyt), happokopterin holkittamaton springeri tai vaimentamaton girderi taasen edustaa toista ääripäätä, loput siinä välissä.

Etujarru on myös yksi kohta, onko siitä valmis luopumaan saadakseen pyörän kliinimmäksi.

Tankin tilavuus on myös yksi seikka, chopperiin/bobberiin halutaan usein pieni tankki ja se taas tarkoittaa automaattisesti lyhyttä tankkausväliä.

Hallintalaitteiden ulkoasu versus käytettävyys, kumpi ratkaisevampaa. Samaten ohjaustangon.

Pyörän korkeus, onko maavara milloin riittävä? Onko pyörä riittävän korkea jos sillä pystyy rauhallisesti ajamaan mutkatietä ilman maakosketuksia ja kanttarista pääsee yli kun katsoo vähän mistä ja miten menee? Vai onko pyörä jolla ei voi ajaa rappusia ylös ja alas jo liian matala? Pitääkö kustomilla pystyä ajamaan mutkikasta tietä kohtuu reippaasti ilman raapimista vaiko eikö?

Paljonko jengi ylipäätään miettii vaikutuksia ajettavuuteen tai antaa niille painoarvoa?

Itselläni nykyinen pyörä ei ole itseni rakentama, muutoksia tarvitsee jonkin verran ennenkuin tyydyttää. Listaampa hieman omaa "arvomaailmaa" prätkien suhteen tähän.

Prätkällä pitää pystyä ajamaan kohtuullisesti suomalaisen kangasmetsän kovapintaisia polkuja eli jonkin moinen maavara ja riittävä ketteryys on ehdoton vaade. Myöskään maaseudulla edelleen varsin yleiset soratiet ei saa olla painajainen. Pyörässä pitää olla kohtuulliset kallistusvarat mutkaisella tiellä. Prätkällä pitää pystyä ajamaan vähintään kohtuullisen askelkoon rappuset niin ylös kuin alaskin päin. Tämä kaikki niin että se kuitenkin näyttää mun silmään kivalta, kuulostaa hyvältä ja ei todellakaan ole möhköenduro.

Takajousitus on must, mä en aja enään jäykkiksellä mukulakivillä enkä nimismiehenkiharoita. Valuvanteet on hyvä juttu, harvoin yhtä nätit kuin pinnavanteet mut pysyy suorina ja on huoltovapaat. Iskunvaimennettu sprngeri on hyvä, tosin painaa varmaan varttitonnin, mut on ajossa ihan hyvin toimiva keula ja miellyttää silmää enemmän kuin yksikään telekeula. Rappusetkin voi ajaa kunhan portaikon yläpään kulma ei ole liian suuri. Nämä kohdat siis toteutuu mun nykymopossa, mut kallistusvarat ei, oikealle kaartaessa putket(tai siis putki, alempi) raapii tonttiin aivan lian helposti, täytyy muuttaa. Toimintasäde on ok, tankillisella pääsee yli 250km ja pidempään en kuitenkaan ilman taukoa yhtäjaksoisesti aja. Pyörä myös näyttää mun silmään oikeasti hyvältä, estetiikan nimissä täytyy tehdä pari pikku muutosta jossain vaiheessa mutta ensisijaiset on ajoon vaikutavat muutokset.

Tulihan hyvän mittainen pohjustus avaukseen jonka avain kyssäri on siis, tehdäänkö pyörä niin toivotun tyylin mukaiseksi esteettisesti kuin käyttö antaa myöten vai käytetäänkö pyörää valmistumisen jälkeen tyytyväisenä sen mukaan mitä tyylin sanelemat ominaisuudet antaa myöten.

Tässä siis lähtökohtaiseena oletuksena on, että mopo on kuitenkin tarkoitettu ajoneuvoksi jolla myös ajetaan. Siitä huolimatta tarpeethan vaihtelee koska jo peruslähtökohtaisesti käyttötavat ja olosuhteethan vaihtelee.

Tarkoitus ei ole aikaansaada väittelyä tai jarnaa jonkin ratkaisun hyvyydestä/huonoudesta, oikeellisuudesta tai vääryydestä vaan ihan yleisesti jos rakennetaan fillaria kustomiksi, niin paljonko suunnittelu/toteutusvaiheessa mietitään ratkaisujen vaikutusta käyttöominaisuuksiin ja paljonko kukin kokee niistä olevan järkevää tinkiä estetiikan nimissä.

[Hemuli]

Ihan loppuun asti en jaksanut lukea - mutta yksi asia joka sanelee aika paljon kaikkea tätä on pyörän käyttötarkoitus. Jos kyseessä on ainoa fillari jolla pitää käydä sekä Helsinki Bike Shown palkintokorokkeella että Poronpurijaisissa ja siinä välissä hoitaa perheen ruokaostokset niin varmasti tulee mietittyä muutakin kuin erikoista ulkonäköä. Mutta harvoinpa sellaiset fillarit joita käytetään joka päivä ja joka puolella kovin radikaalia muutosrakentelua kohtaavatkaan.

Itse olen rakentanut härveleitä jos jonkin näköisiä ja aina yrittänyt pitää ajettavuuden kohtuullisena. Lopputulos näyttää yleensä aina siltä että valmis pyörä olisi voinut rullata tehtaan tuotantolinjalta jos suunnittelijat olisivat vähän vilkuilleet ympärilleen mitä porukka heidän tuotoksistaan rakentaa. Eli radikaaleimmat ideat jää suunnitteluasteelle koska ne yleensä aiheuttavat pyörän käyttömukavuuden rajua vähentymistä.

Nyt kun on useampi pyörä niin on voinut keskittyä molempiin ääripäihin - sekä radikaaleihin muutoksiin että toisaalta pyörän ajo-ominaisuuksien kehittämiseen. Eri pyörissä.

[ma^ko]

Tottakai käyttötarkoituskin määrittää tai rakentelu rajaa käyttötarkoituksen. Lähinnä tässä pointtina olikin ihan yleisesti että paljonko keskimäärin on valmis tynkimään käyttöominaisuuksista jos pyörä kuitenkin on luokiteltavissa esim termillä "käyttökustom" tai "ajopyörä". Koska kyllähän niissäkin tingitään, osassa rajustikin. Toisaalta jollekin se on Kustom jos siinä on maltanristi ja minivilkut.


Ja saatan minäkin jossain vaihees rakentaa pannu/panshovelin jossa jockey/suicide, jäykkä whisbone, upswept fistailit, 3½g fatbob tankit, +4" springeri, rumpujarrut(mekaaniset), flyer stonga jne... mut siin kohtaa mä sit yritän fiilispohjalt tavoittaa '80-luvulle hukkunutta nuoruutta ja ei ainoaksi pyöräksi. Toisaalta kannattaakohan ihan samanlaista minkä jo kerran tehnyt ni harkita edes uudelleen tehdä?

[Kokkonen]

Mielipiteeni voin sanoa, vaikka aika vähän pyöriäni loppujen lopuksi rakennan. Käytännöllisyys on yksi johtoajatus, mutta kyllä tyylillekin sijaa löytyy.

Laitampa tähän yhden esimerkin. Pyörä on -55 Panshovel, jonka onneton menin myymään pois kun en saanut sitä täällä Saksassa kilpiin. Ostin tuon v. 2000, Suomessa olessani ja stuukki pysyi koko ajan samana. (Kuluvat osat tuli kaikki vaihdettua). Akseliväliä oli 2 m, wishbone runko ja satulassa pienet jouset. Stuukki oli mulle ihan tappi, alkuperäinen rakentaja lienee Lahden suunnalta. Lisäksi pyörä oli ajettava, mm Raisiosta Puriaisiin päivän aikana ei ollut mikään ihme rasitus. Käytin pyörää päivittäin myös työmatkoilla.  Saksan autobaanoilla se menetteli myös, mutta vuoristoteillä oli kömpelöhkö. Tankki on iso, tankkausväli sopi yhteen perseen kanssa. Mulle tuo pyörä on yhdistelmä oikeaa tyyliä ja ajettavuutta.
Jos jotain muutaisin niin rengaskoot. Edessä 18 -> 19 ja takaa 15/155) -> 16 sillä noi "alkuperäiset" koot on hankalia löytää jos vahinko sattuu matkalla. Saksassa meni kerran takarengas ja kaukaa piti hakea uusi päällyskumi, onneksi oli avulias kaveri. Puriasissa vaihdoin eturenkaan. (Kiitos auttajille)
Levyjarrun laittaisin vielä eteen, ja ehkä mummoraudan, niin siinä se olis.
Ai niin ja Super B ehkä E:ksi



Nykypyörät mulla näyttääkin enemmän vakioilta....joten "käytännöllisyys" on edelleen johtoajatus mutta "rottalookkia" sen pitää sitten olla. Kromi ja kiilto ei viehätä.

Vaikka olen muuten hyvin moniruokainen.  

edit typot, kuinkas muutenkaan 

[Karvanaama]

Tässä Kokkosen kuvassa toteutuvat kaikki otsikossa mainitut asiat, mikään ei sulje toistaan pois, lisäksi aivan helvetin hyväntuulinen kuva!!
Mieli tekisi HETI ajamaan (perkelepitikö tällaista kuvaa laittaa )
Saatana, jokapaikka täynnä lunta ja soveli palasina pitkin tallinlattiaa.. eihän se nyt käy.

[Redneck]

Jos tyyli ja estetiikka on kohdallaan ( mikään ei hierrä silmää ) yleensä ajettavuuskin tulee siinä ikäänkuin kylkiäisenä ?

[Juvakka]

Tyylihän lähtee usein henkilön omista mieltymyksistä, ja ainakin omalla kohdalla käytännöllisyys sanelee väistämättä lopullisen moodin.

Tuosta Kokkosen postaamasta kuvasta tulee kyllä väistämättä hyvät ja kesäiset fiilikset.

[Soikkeli]

Mikäs tuossa Kokkosen sopperissa ahdisti kun ei saanut Germaniassa kilpiin?
Kuinkas kauan saa ajoneuvo olla toisessa  EU-maassa että pitää katsastaa maan säännöillä?

Ruotsissa joku Saksalainen vanhaukko katseli meidän mopoja ja mutisi ettei Saksassa saa rakentaa samanlaisia.
Olimme ihmeissämme

[tyg]

Hitto kun jäi nyt päähän pyörimään toi rappusissa ajelu..

tankkausvälejä, woblauksia ja selkärankaa on tullu mietittyä kompromisseihin asti.

[Kiiski]

Joo mua kanssa vituttaa  >:(mä oon tähän asti vaan kävelly rappusissa, kun ois näköjään voinu ajaakki. Pahimmillaan kahdeksas kerros ja hissi paskana.

[ma^ko]

Hitto kun jäi nyt päähän pyörimään toi rappusissa ajelu..

Joo mua kanssa vituttaa  >:(mä oon tähän asti vaan kävelly rappusissa, kun ois näköjään voinu ajaakki. Pahimmillaan kahdeksas kerros ja hissi paskana.

Heh, en mä ole porraskäytävässä ajellut kuin joskus ihan kakarana mini-trial pyörällä. Kuitenkin tuonne ovat erilaisille ulkoilualueille rakentaneet rappusia paikoitellen ja mä tiedän ettei kävelyreiteillä saisi oikeasti ajaa prätkällä, mutta... Normali perusprätkähän menee jyrkätkin rappuset niin alas kuin ylöspäin ihan sujuvasti(muoviluodeist en tiedä) ja jos vaihtaisin tuohon FXR:ään noiden 11" takaiskareiden tilalle 13" takaiskarit niin menis tuokin, nyt vain jyrkkä ylätasanne aikaansaa pohjakosketuksen mut kyl tollakin näköalamestoille pääsee.

[Mutu]

Mikäs tuossa Kokkosen sopperissa ahdisti kun ei saanut Germaniassa kilpiin?
Kuinkas kauan saa ajoneuvo olla toisessa  EU-maassa että pitää katsastaa maan säännöillä?

Se oli varmaan toi etulokari 

[Kokkonen]

Mikäs tuossa Kokkosen sopperissa ahdisti kun ei saanut Germaniassa kilpiin?
Kuinkas kauan saa ajoneuvo olla toisessa  EU-maassa että pitää katsastaa maan säännöillä?

Ei ollu etulokari 

Runkomuutos tehty. Saksassa runkoon ei sais koskea, ei edes saumoja hioa, hitsauksesta puhumattakaan.
No ehkä hitsatakin saa, mutta homma on tosi vaikeeta. Pitäs olla jokun hyväksytyn firman tekemä, eikä se siltikään välttämättä kelpaa, jos poikkeaa alkuperäisestä. Kolaripyöriä kyllä korjataan, jos on siihen lupa ja valtuus...

Kyl mä siitä juttelin sekä katsastajien että paikallisten kustom liikeiden kanssa. Olis pitäny runko vaihtaa ja sitte olis taas stuukki kadonnu. Ja neljä tonnia rahaa.

6 kk on virallinen aika, sit pitäs mennä paikalliselle konttorille.

[annek]

Yksi käytännöllisyyspointti itselle on tankin koko. Taisin jotain 4-5 vuotta sinnitellä perssilmän kokoisine tankkeineni vs. herran shovelin fatbobit. Ja vaikka se pensan lorottaminen shovelin tankeista alkoi sujumaan jo rutiinilla, ei se silti mitään hienointa parhautta ollut. Joten tuli sitten tehtyä karmea tyylirikko ja tungettua rautapäähän pikkufatbobit.  Niitä huoltoasemia kun tuolla pohjoisessa ei oikeasti ole noin 80km tankkausvälein.

Aloitin jäykkäperäisellä + girderkeulalla, enkä osannut pitää sitä mitenkään huonona ajettavana. Pumppukeula toi kyllä hieman lisää ajomukavuutta möykkelikköisillä pätkillä. Itseasiassa jäykkäperäinen on minusta parempi ajettava kuin paskat iskarit.

Mutta siis kompromisseja. Kyllä.

[Soikkeli]

Itse olisin etulokarin sijaan veikannut shovelin kansia