Jatketaanpa pyörän kasausta.
Keula kiinni. Tässä huomaa sen, että alapäästä se on pari tuumaa yläpäätä leveämpi.
Teippiä runkoon siinä toivossa, että maalit ei mene ruttuun tankostopparihommassa. Turhaa, kyllä ne menee ruttuun teipeistä huolimatta.
Emäputken tienoon reikä korostaa pyörän siroa lookkia.
Ja sitten eturengas kiinni ja mopo pihalle.
Muutaman päivän mietin mikä tuossa tökkää silmään ja päätin antaa stongalle rälläkkää.
Leikkasin tangoista vajaan kymmenen sentin pätkät pois, pistin putkenpäät umpeen ja tinasin ne kiinni torsoon.
Ajoasento on nyt pysty ja jopa hieman etukeno. Pukinsarvien kanssa olis ollut pakko pitää nojauspussukka queenin paikalla. Tällä stuukilla mennään.
