CB 350 -74

[teemu-O]

Mun mielestä tuohon vasempaan tuli parempi kiilto, kun se odotti hyllyllä kuukauden ennen toista kiillotusta. Mutta kuten sanoit, alumiinilaaduissa on eroja.

[Kapteeni sika]

Kun kiillottelin jotain pikku käikäleitä röissä niin sain työkaverilta vinkin että hinkkaa vaan niin että kappale  kuumenee,  jälki paranee. Näin kävi. Siellä on käytössä iso rättilaikka joten lämmön saa aika nopsaan.

[Motomatti]

Perusmallin penkkikiillotuskoneet ovat yleensä hieman tehottomia. Noin yksi kilowatti tehoa ja nopeuden säätö niin ryhtyy homma etenemään. Tehottomalla koneella tahtoo käydä niin että kun saa kappaleen lämpimäksi niin laikka tarttuu siihen kiinni ja kiillotuskohde sinkoilee harmillisesti ympäriinsä. Riittävän tehokas kone ei hyydy. Liian suurella kehänopeudella kiillotusvaha lentelee ympäriinsä mutta sopivan hitaalla vauhdilla homma onnistuu. Mutta voimaa tarvitaan. Ja kuumankestävät näpit.

[Kapteeni sika]

Jep, duunin masiinat on voimavirtavehjeksiä enkä oo saanu sellasta hyytyyn vaikka kuinka painaa käikälettä laikan kylkeen. Niillä kiillotellaan köykämiiniä päivittäin (tosin ei mun toimesta), eli luulisin et kehänopeudet ym on kohillaan.

Jos kiillotettavassa pinnassa on vaikka reikiä niin liika hinkkaus tuppaa haukkaan pinnasta niin että reikä "venyy". Taitolaji, tämäkin. 

[Motomatti]

Huokoisten valualumiinien kanssa on tullut vastaan valussa olevat reiät. Erään brittivalun sain kiiltämään kun ensin kuulapäävasaralla naputtelin pinnan tiiviimmäksi. Sai naputella aika kauan.
Olen suosinut vanhoille alumiiniosille seuraavaa prosessia: Pesu erittäin puhtaaksi, hiekkapuhallus alumiinisilikaatilla, pinnan "pommitus" tiiviiksi ja sileäksi umpinaisella lasikuulalla. Sitten esikiilloitus karkealla vahalla ja kun alkaa näyttämään hyvälle niin hienolla vahalla viimeistely niin että samalla lähtee kaikki vahajäämät pois. Sisäkulmat olen viimeistellyt karahiomakoneella jossa huopalaikka tai -pallo.
Seuraava vaihe on seisottaa kiillotettua osaa muutama kuukausi lämpimässä sisätilassa että oksidikerros kasvaa pintaan. Kiilto pysyy vuosia mikäli ei pilaa sitä liian emäksisellä tai happamalla pesuaineella. Vahaus pesun jälkeen pidentää kestoa.

[Kapteeni sika]

Harvemmin painevalussa on huokosia mutta kokillivaluissa niitä välillä on riesaksi asti, ne kipaleet vaan sulatetaan ja tehdään uusiksi.

oonko muuten maininnut (oot) että teräskuulasinko on alumiinille pop.  Voi jättää sellaiseksi, kiillottaa, maalata.

[Motomatti]

Ex-työmaalla oli sellainen sinko. Teräsosia sillä putsailin mutta arvelin alumiinille olevan liiana tehokasta. Vaan kai niissäkin on erilaisia.

Itse suosin seuraavaa: pesu, hiekkapuhallus että kaikki hapettumat ja tummumat lähtevät, lasikuulapuhallus alhaisella paineella (varsin hidasta hommaa) jolla pinta siliää ja muuttuu hiljalleen satiininkiiltoiseksi, viimeistelyksi kasto etanoliin ja kuivaus itsekseen. Viimeistelynä ainakin pari kuukautta sisällä hyllyssä ottamassa hallitun hapettuman pintaansa. Hieman tummuu mutta ei sitä juuri huomaa.

[Kapteeni sika]

Jep, oletan että on eritehoisia sinkoja, viimeksi siivosin alumiinisen öljypumpun kannen niin ehkä 2x5min puhalsin ja sit vasta alkoi oleen puhdas.

Jos kappaleessa on jotain kuraa nurkissa niin ei lähde ihan helposti, öljyinen töhnä on pahinta. Eikä lähe pulverimaalikaan kovin herkästi.

Sorry kun sottaan rojektialpumia.

[teemu-O]

Vähän laiskaa ollut viime aikoina rakentelun(kin) suhteen, mutta vähän on jo saatu osia kiinni runkoon.

[teemu-O]

Rakentelun nopeus ei ole parantunut keväästa, mut jotain kuitenkin on saatu aikaan.





Etulokasuojan kiinnikkeet sai mukavasti piiloon haitarikumien alle.



Seuraavaksi moottorin kimppuun, niin on lisää runkoon kiinnitettävää.

[teemu-O]

Jotain pientä on taas saatu aikaan.
SatulaIlkka teki penkkiin uuden päälisen.



Moottoriin väriä pintaan.



Moottori paikoilleen ja putken mallailua



L+L totesi ergonomian haasteelliseksi pitkälle henkilölle.



Tallikaverit pidempi ja lyhempi.