"Tuusula Style"-määritelmä

[Motomatti]

Kun nyt vanhoilla päivilläni aikaa on ja muutenkin korvien välissä viiraa niin olen päätynyt silpomaan erään tehdaskustomin putkirunkorakenteen ja akselivoimansiirron varsin perusteellisesti.

Toimintapuitteiden määrittämiseksi kysynkin nyt viisi pääkohtaa siitä miten määritellään otsikon mukainen tyylilaji. Pois lukien kaikki aihiosta johtuvat merkki- tai valmistusmaaideologiat.

Tarkennuksia: Pyörä on rekisteröity ja aikanaan virallisen maahantuojan myymä, valmistusvuosi -89, tehdaskustom orig, kunnossa, kone säilyy ennallaan, voimansiirto tulee muuttumaan vaikka perusperiaate säilyy, jousitusmuutos stereosta monoon, etujarrun kaksi pikkulevyä yhdeksi isoksi, (painavammassa rinnakkaismallissa vain yksi levy mutta nelimäntäinen puristin) samalla jarrujärjestelmä muuttuu erillisjarruksi eteen kahvasta - taakse polkimesta. Runkogeometrian yleinen muutos. Moottori ja voimansiirto ovat kantavaa rakennetta.

Terv: nimim. Matala ja Pitkä.

[ma^ko]

Tuusula stylessä tulee keulan emäputken sijaita pyörän kokonaispituuden keskipisteen takapuolella ja kuljettajan paikan sijaita ajoneuvon kokonaispituuden viimeisellä viidenneksellä.

[Motomatti]

Aisii!
Jopa on rankat ehdot. Ja vain kaksi. Onko muuta huomioon otettavaa vai pärjääkö näillä?
Saattaa, rankoista määritelmävaatimuksista johtuen, olla että aloitan ihan oman Sääksjärvi stailin...

[ma^ko]

Sääksjärvi stailaus kuulostaa ihan kannatettavalta idealta.

[Tuusulan T-Bone]

Tuusula stylessä tulee keulan emäputken sijaita pyörän kokonaispituuden keskipisteen takapuolella ja kuljettajan paikan sijaita ajoneuvon kokonaispituuden viimeisellä viidenneksellä.

Hieno määrittely, vaikken sitä aivan allekirjoitakaan.

Mun mielipiteeni on, että ei "Tuusula-stylelle" ole mitään tarkkaa määritelmää - siis muuta kuin että pitkä pitää olla. Tuo ylläoleva määrittely menee pieleen ainakin siinä, että esimerkiksi omassa rutkussa emäputki sijaitsee akseliväliin nähden aika tarkoin keskikohdalla, eli stuukki on sellainen symmetrisen A-kirjaimen tapainen. Mikä on sopiva korkeus, sopiva kokonaispituus ja sopiva keulan pituus taikka kulma, sen saa täällä meilläpäin päättää jokainen ihan itte.

Muutaman vuoden testauskokemuksen perusteella voi kuitenkin jotain sanoa siitä, mikä kokemuksen mukaan toimii. Jossain ketjussa esitin eräänlaisen hyvän chopperin määritelmän. En jaksa kaivaa sitä esiin, joten muistinvaraisesti toistan sen tässä:

Akseliväli 230-250 senttiä
Keulakulma enintään 60 astetta
Etujättö välillä 7-10 senttiä
Jos pumppukeula, T-kappaleisiin mahdollisimman vähän offsetia, ja mieluiten koko paketti merkkiä Tolle
Jousittamaton taka-akseli

Tasan jokainen tällä reseptillä rakennettu testaamani pyörä on ollut erittäin hyvä ajaa kaikissa nopeuksissa (edellyttäen, että keula toimii, joidenkin risukeulojen kanssa on ollut vähän jumppaa ennenkuin on alkanut Lyyti kirjoittaa). Pitkä akseliväli tekee menosta vakaata kovemmissakin vauhdeissa, kun taas lyhyehkö jättö keventää ohjausta hitaissa vauhdeissa. T-kappaleiden offsetilla on ilmeisesti jotain tekemistä loivakulmaisen keulan toiminnan kanssa, mutta täsmällistä tietoa taikka teoriaa tästä ei mulla ole, ainoastaan kokemuksia siitä, mikä toimii ja mikä ei.

Vielä yksi ajettavuuteen vaikuttava tekijä tuntuu olevan stretsin määrä ylöspäin. Peukalosääntönä: hippi on yleensä parempi ajaa kuin mäyräkoira. Erityisesti tämä ilmenee hitaammissa nopeuksissa. Johtunee hiukan korkeammalla sijaitsevasta massakeskipisteestä.

Jäykkäperäisessä on myös ajomukavuuden kannalta hyvä, jos takarengas on korkealla profiililla. Itsellä 16-tuumainen takavanne ja prätkänrengas toimii hyvin, joskin tuppaa kulumaan aika nopsaan. Autonrengas on myös hyvä juttu, kunhan ei ole liian leveä eikä liian matalaprofiilinen.

[Tuomo]

Pois lukien kaikki aihiosta johtuvat merkki- tai valmistusmaaideologiat.


Terv: nimim. Matala ja Pitkä.

Ihan ilman ideologioita tai osaamatta ottaa kantaa Tuusula-kymykseen, eli off topic:na:
Guzzin isolohko on sinällään ulkonäöllisesti ym hieno kone, mutta chopper-aihiona vaativa. 90:n asteen V-kulma ja koneen pitkittäisyys jättää keskelle tyhjää tilaa joka jotenkin pomppaa silmille jos runkoon laittaa stretsiä ylöspäin. Eli ehkä puhumasi pitkä ja matala on oikea suunta.

Tonti-runko on tunnettu hyvistä ajo-ominaisuuksistaa, mutta taasen chopper-käytössä ehkä hankala. Harrikan FXR-mallissa on samantapainen runko, jos halluut niistä tehdyistä mallia ottaa.

Toisaalta: integraalijarrut valmiina talon puolesta; luo mahiksia kliinille ohjaustangolle.

good luck

[tyg]

Unohda tussula-stylet tuon aihion kohdilla.

Mutta jos urheilupyörä pitää muuttamalla muuttaa, niin,,,

[Hemuli]

Mä oon vähän samaa mieltä Tuomon FXR-vertauksen kanssa - lisään vaan sen verran että FXR:stä ei passaa chopperia tehdä. En oikein kykene näkemään Mopojussiakaan pitkäkeulana.

[S.M]

Aivan kuten T-Bone  sanoo tarkkaa määritelmää ei ole liioin merkinkään suhteen mutta jäykkä perä ja triangeli mainen sopusuhtaisuus täytyy olla. Näitä maustetaan sitten omilla pikku perversioilla kuten auton rengas,pumppukeula,jne.   

[Santtu]

Tää on kai vähän lyhyt Tuusulanpyöräksi? Hyvä Chopper-aihio kuitenkin.

[leafhill]

Tämä ei valitettavasti täytä Tuusula standardia. Saa nähä näkyykö kuva.

[Motomatti]

Itselläkin silmä hylkii läpinäkyvää pyörää, ainakin tässä Guzzi-tapauksessa. Laitoin rungosta aiemin jonkinlaisen piirustuksen josta voi jotain kuvitella. Tonti rungossä vakiona on alempien, vaakatasoisten selkäputkien alla, moottorin jakopäästä alkaen, tyhjää pystysuuntaista tilaa 10 - 15 cm koko moottori-vaihteistopaketin mitalta. Tarkoitus olisikin painaa nää selkäputket liki kiinni sylinterien välissä olevaa tilaa sekä lisäksi kallistaa koko voimapakettia etukenoon runkoon nähden siten että kardaaniakseli lähtee takahaarukan akselin yläpuolelta eikä sen läpi, kuten taisin jo aiemmin mainitakin. Lisävaikutuksena tulee se että emäputki tulee hyvin lähelle venttiilikoppien etureunojen välistä linjaa ja loivempaan kulmaan ilman sen kiinnitykseen tehtyä muutosta. Mielelläni koittaisin ko asiaa välttää. Etu- ja takapään kehtoputkien kiinteitä osuuksia voi olla tarve taivuttaa, pullistaa ulospäin jotta jakopää ja vaihteiston takaosa mahtuisivat rungon sisään. Se vaikuttaa myös rungon kaltevuuteen moottoriin nähden.

Näin en tiedä kenenkään tehneen aiemmin. Uudemmissa Tonti-rungoissa asia on vaikeampi koska niissä on lisätty useita poikittaisia vahvikkeita moottoritehojen kasvaessa.

Jos nyt joku ajattelee että moottorin huoltaminen vaikeutuu ahtaan rakenteen vuoksi niin kerrottakoon että tähänkin asti Tonti-runkoisissa Guzzeissa huoltoa helpottaa erinomaisesti se että runko yksinkertaisesti nostetaan taljalla kattoon tai ainakin raotetaan etuosastaan. Jopa eräissä malleissa ilmansuodattimen vaihdon vuoksi. Ei ole niin rankkaa kuin kuullostaa.

Btw: Kävin neitsytmatkalla vaimon hankinnalla tekemällä viikonlopun mittaisen kokoontumisajoreissun Savojärven Telttakokoontumiseen. Tuli ikään kuin lähtökohta nollattua... Sata muutakin nollaajaa oli paikalla.