Tarina pommiprojektista

[mopokuski]

Omaksi riesaksi tuli hankittua jokunen vuosi siten neljäkakkonen wla. Alun alkaen oli selvää, että kyseessä ei ole mikään pakasta vedetty yksilö, joka ei tarvi muuta kuin gasot tankkiin ja menoksi. Toisaalta tuskinpa tää oliskaan niin nastaa jos jotain vastoinkäymisiä ei matkan varrella tulisi.

En kuitenkaan ollut tietoinen ostohetkellä siitä, että tulin ostaneeksi ns mällätyn, kitatun ja päälle maalatun projektin tyyliin "vahinko kiertämään" Toisaalta mielestäni on täysin kohtuullista että joudun osaltani maksamaan oppirahat aivan kuten jokainen tahollaan on vuosien varrella tehnyt. En siis valita.

Duunistani johtuen aikaa projektille on ollut aika vähän, mutta vuosien varrella pyörä on saatu purettua ja joidenkin osien kohdalla pakolliset hiekkapuhallukset ja maalaukset on suoritettu. Itse asiassa jopa niin hyvin, että varmuuden vuoksi kahteen kertaan; teki mieli sittenkin muuttaa väriä.

Keula: eihän se mikään suora ollut, mutta mitäpä mällätyiltä itäpyöriltä voi oikein odottaa? Purettuani keulan palasiksi selvisi että etuputket on korvien osalta korjattu vähintäänkin mielenkiintoiseen tyyliin. Reiätkin oli porattu vähän sinne päin. Korvat fiksattiinkin uusiksi ja reiätkin löysivät paikkansa, mutta lopputulos ei ollut sittenkään niin estettinen kuin olisin toivonut. Kului jokunen vuosi ja keula uusiksi purkuun tarkoituksena antaa se jonkun asiansa osaavan korjattavaksi aka putkien vaihto. Sainkin tuttavani kautta numeron eräälle pitemmän linjan hemmolle, joka valitettavasti omista kiireistään johtuen ei kyennyt hoitamaan asiaa kuin "jossain vaiheessa" aikataululla. Jotta homma ei menisi piinaavaksi perään soitteluksi, päätin että vt-cycle on taho joka saa keulan kontolleen. Hyvää tässä oli kuitenkin se, ja siitä isot kiitokset, että keulan takaisin haettuani sain alkuperäistä vastaavat etuputken aihiot kohtuuhintaan sekä infoa siitä missä kunnossa takaputket ovat sisäpuolelta. Niiden osalta projekti ei ole toivoton, koskeusvauriota löytyy mutta ei mitään sellaista joka vaatisi sen suurempia taikatemppuja, eli kevyt happokylpy ja ruostesuojaus riittänee. Omat duunit alkaa taas viikon kuluttua, joten keulalla ei ole tässä vaiheessa enää mitään kiirettä.

Stonga oli myös hieman mutkalla. Periaatteessa se on muuten melkein ok, mitä nyt kahvojen kohdalla on päässyt vuosien varrella syntymään kulumavaurioita ja syntynyt klappi on jossain itärajan takana korjattu asettamalla väliin kuparipeltiä. Nähtäväksi jää josko tyydyn osan suhteen ostamaan uustuotantopalikan tai uhraan alkuperäisen korjaamiseen raskaalla työllä hankkimiani roposia.

Tankki: aluksi se näyttikin ihan ok tankilta, joten ei muuta kuin purkuun, hiekkapuhallukseen ja maalattavaksi. Valitettavasti omaa tyhmyyttäni sovin, että maalaamon vieressä sijaitseva hiekkapuhaltamo toimittaa palikat suoraan maalattavaksi, että niinku helpolla selviäis siitä. Juu-u. Koska kyseessä oli mällätty, kitattu ja päälle maalattu pommi, totuus tankin suhteen selvisi hakiessani osia kotiin. Hiekkapuhaltamon äijä selitti siinä hakiessani, että puhalluksen yhteydessä maalin alta oli paljastunut kohta joka oli kitattu ja kuulemma hyvin oli lähtenyt. Totesin itse jälkeä tutkiskellessani että juu, kyllä näin on. Kitin alta kuitenkin paljastui ns. koritina viritelmä, joka ei ollut lähtenyt yhtä helposti, eli siellä se edelleenkin kykkii. Koska diilinä oli ns. avaimet käteen, oli maalaamo tietenkin tehnyt parastaan ja suihkinut pintaan laadukkaan kerroksen pulverimaalia. Ei voi kuin ihastella työn jälkeä. Noh, tankki lähtee uudelle kierrokselle jossain vaiheessa kun olen vitutuksesta toipunut. Uutta en osta ja uustuotantoon en sorru, sen verran vituttaa.

Loota: siinä se kykki tallin pöydällä, ei muuta kuin osiksi ja puhallettavaksi. Tai siis näin luulin. Vaikka pintaan olikin sipaistu kunnon kerros mitälie maalia, lähes jokainen ruuvi ja mutteri lähti irti ilman mitään ongelmaa. Ahaa, loota on purettu ja läiskäisty pikaisesti kasaan. Asiaa puolsi vielä se yksityiskohta, että sisältä ei löytynyt sen ensimmäistäkään pisaraa mitään voiteluainetta vaikka vintagepaskaa sitäkin enemmän, rattaat suorastaan hohtivat uutuuttaan. Koska kyseessä on pommi, rälläkkää joutui näyttämään sen lootan ulkopuolella sijaitsevan vaihtajavivun kohdalla jotta sen saisi revittyä irti: ei ollut mitään mutteria jota ruuvata koska paikalla oli nätisti hitsattu klöntti. Tässä vaiheessa mikään ei kuitenkaan lannista enää meikäläistä, ei edes se vetorattaan puolella kopassa esiin tullut mielenkiintoinen kolmen halkeaman taideteos, joka oli kyllä liimattu nätisti kasaan varmaan jollain epoksilla. Eihän noi näy maalikerroksen alta joten minkäs teet. Tässä vaiheessa lääkitykseksi tulikin 8-pack olutta ja pari siideriä maun vuoksi.

Paskaa tulee siis niskaan matkan varrella kuten kuuluukin, mutta joiltain osin projekti etenee suht ok. Runko on maalattuna ja odottaa keulaa sekä renkaita. Jos jotain olen oppinut, niin ainakin sen, että tästä lähtien joka kertaa maalaamolla asioidessani näytän kädestä pitäen mitkä kohdat tulpataan tai suojataan, jotta jälkikäteen ei tarvitse miettiä vaikkapa että miten tungen laakerikupit jo ennestään tiukkaan holeen ja entistäkin tiukempaan sen jälkeen kun maalamo on tehnyt todella hienoa jälkeä sen yksityiskohdan osalta.

Valokuvia laitan heti, kun olen saanut haalittua kuvat useammasta koneesta ja ladattua nuo viimeisimmät kamerasta. Kaikki vinkit, vittuilut ja naureskelut on ok, jopa kenties toivottavaa, koska paras keino oppia on tuo kantapään kautta-metodi. Tästä sen pitäis lähteä...

[Jensen]

Kannattaa miettiä että mitä odottaa tuon ikäiseltä prätkältä? On ollut monenmoista korjuunmiestä . Jos sait sen soppelilla hinnalla niin ok..Museo helmestä joutuu eri hinnan maksaan mutta ei nekään välttämättä sen parempia ole. Voi olla että on puuhasteltu museokuntoon.. Muistan kun Kouvolasta aikoinaan ostin classikko Datsunin ja ne myi sitä nimikkeellä että pientä maalivikaa mutta muuten ok. Tultiin Lappiin niin 10 litraa öljyä savusi välille ja aloin oikeaoppisesti peltipuhtaaksi hiomaan niin oli niin hauskasti peräkolari  helvetin isolla pakkelipelkalla korjattu ja siellä oli 5cm paksuinen kittiläjä. Aivan paska romu ja ei sitä ois saanut kenellekkään myydä ja mie maksoin vielä hyvän hinnan.. Kusivat nuorta miestä silmään ilman säälin häivää..

[mopokuski]

Sain sen ihan ok hintaan, ainakin sen perusteella mitä olen seurannut vastaavien tai huonompikuntoisten hintoja, enkä ole missään vaiheessa olettanut että pilkkahinnalla hoitelisin tuon yhdessä kesässä ajokuntoon. Näillä näkymin alkuperäistä suunnitelmaa seuraten pyörästä tulee bobberi, joka on tehty lähes täysin siinä hengessä missä nuo ensimmäiset vastaavat aikoinaan näkivät päivänvalonsa. Ei mitään turhaa kikkailua tai hienostelua, tavoitteena on kunnostaa pyörä teknisiltä ominaisuuksiltaan vastaamaan alkuperäistä. Ainoastaan takalokari, etu- ja takalamppu sekä satula tulee olemaan jotain muuta mitä tuon ajan pyörässä ei ole alun perin ollut.

Kitti on kyllä hieno aine täytyy myöntää, sillä saa monen kohdan näyttämään ihan uutukaiselta.

[Jensen]

On optimismiä yrittää maalauttaa jauheella 2 mailmansotaa nähnyttä pyörää... Niissä on tinaa jo alkuperäisenäkin aivan helvetisti. Muistan yhden entisen kamun joka entisöi semmosen niin päivitteli sitä tinan määrää.. Jos tina on ok ja hyvin tehty ja ei ruostetta alta pukkaa niin ei muuta kuin maalarille että vetelee tinan päälle kittiä ja märkämaalaa niin avot tuli hyvä...

[Kokkonen]

Idän-, tai sieltä tulleet ihmeet, yleensä yllättävät, joskin harvemmin positiivisesti. Tsemppiä ja huumorilla eteenpäin.