Harleyn historian virstanpylväitä

[Kokkonen]

Edit Kokkonen, 22.12.2010 muutin vanhan aiheen otsikkoa

100 vuotta Harley-Davidson V-Twiniä

Tänä vuonna, 2009, tulee kuluneeksi 100 vuotta siitä, kun Harley-Davidson esitteli ensimmäisen V-Twin moottorinsa  vuonna 1909 , tyyppi 5D, 7-9 hv, 49,5 cu in (811cc). Kone oli tuolloinkin nelitahtinen, ilmajäähdytetty, kaksi venttiiliä per sylinteri  ja sylinterien välinen kulma 45 astetta. Moottorin toimintaperiaate oli De Dion: yksi nokka-akseli ohjasi pakoventtiileitä, imuventtiilit olivat ns automaattiset, elikkä niiden avauksesta vastasi  sylinterin alipaine. 27 kpl 5D moottoripyörää valmistettiin, mutta esiintyneiden ongelmien vuoksi tuotanto pysäytettiin pariksi vuodeksi. D7 tuli vuonna 1911….

[Kokkonen]

Tätä aihetta ei  käsitellä missään kronoloogisessa järjestyksessä.

Pikku tarina Softail rungon synnystä. Lienee alan kirjallisuutta lukeneille tuttu, mutta ei kuitenkaan kaikille foorumilaisille.

Softail runko ei ole alunperin MoCon oman suunnittelun tulosta.  Rungon kehittelyn aloitti St Louisilainen Bill Davis, joka  ei ollut tyytyväinen  oman 1972 FX:sä ulkonäköön . Hän mielestään pyörän piti ainakin näyttää jäykkäperäiseltä, mutta halusi kuitenkin sellaisen jousitettuna. Niinpä hän alkoi kehitelmään asiaan ratkaisua. Muutaman vaihtoehdon jälkeen hän päätyi kolmionmuotoiseen swingiin. Samaa tyyliä oli Vincentillä käytössään 40-luvulla ja Yamahalla motocross pyörissään 70-luvulla. Mutta syyt ratkaisun käyttöön olivat eriävät. Kuin muilla ne olivat enemmän jousitukselliset, Davis päätyi ratkaisuun siksi, että sillä sai jouset piiloon katseilta. Ensimmäisessä versiossaan  1974-75 hän laittoi satulan alle kaksi jousta ja yhden moottorikelkasta peräisin olevan vaimentimen (ks. Kuva).
Haittana tässä ratkaisussa oli korkeahko istumakorkeus ja myös hänen rakastamalleen hevosenkenkä öljytankille ei ollut kunnolla tilaa. Rungon takaosan putket hän taivutti alaspäin, saaden näin aikaan varsin hyvän jäykkäperä-stuukin. Hommaa täydensi rungon reikkaus ja 10 tuumaa pidemmät  keulaputket. Muutkin aftermarket rungonvalmistajat olivat toki yrittäneet päästää samaan efektiin, käyttäen pääasiassa plungeriperä ratkaisia. Davisin proto toimi hyvin, mutta oli valmistajansa mielestä kuitenkin liian korkea.  Pienin muutoksin  hän sai istumakorkeuden alemmaksi ja samalla öljytankki muutettiin näyttämään hevosenkenkämallilta, joka oli ollut käytössä Pannuissa ja Knuckleissa.

Luomus herätti kiinnostusta siinä määrin, että Davis patentoi ratkaisunsa ja päätti ryhtyä valmistamaan koko runkoa. Pelkän swingin myynti olisi tullut kalliimaksi asiakkaalle, koska  orggisrunkoon olisi pitänyt tehdä  mittavia muutoksia. Hän halusi vielä näyttää oman proto-runkonsa myöskin  Harleyn tehtaalle ja sopi tapaamisesta Willie G:n kanssa elokuussa 1976. Tämä tutki pyörän yhdessä erään toisen suunnittelijan kanssa. He olivat vaikuttuneita, mutta asia ei edennyt sen pidemmälle. 6kk myöhemmin Willie G soitti ja sanoi heidän olevan kiinnostuneita. Mutta Davis jatkoi kehittelyään eteenpäin. Hän muutti jousien etupään kiinnitystä alaspäin, saaden näin edelleen istumakorkeutta laskettua. Tällaisia runkoja hän valmisti “tusinan” verran.  Myös Sportsteriin.  (Ks. Kuva)

Hän törmäsi myyntimiesorientoituneeseen Harrikkahemmoon ja he perustivat yhdessä  Road Worx nimisen firman aikomuksenaan laajentaa tuotantoa. Prosessin aikana Harleyn suunnitteluosaston silloinen johtaja Jeff Bleustein otti yhteyttä ja kutsui Davisin käymään. Tehdas oli hyvin kiinostunut konseptista, mutta heidän tarjouksensa oli niin alhainen, että Davisin ei siihen tarttunut. Hän pyysi lisää, tehdas korotti tarjoustaan, mutta ei edelleenkään niin että Davis olisi sen hyväksynyt.
Siis kehitystyö jatkui omalla sektorilla. Satulaa piti saada Davisin mielestä vielä alaspäin. Sen alapintaa hankaavat jouset häiritsivät myöskin.
Sitten tuli  se suuri ahaa elämys: jouset pitää laittaa vaihdelaatikon alle! Idea ei ollut sinällään uusi, mm. Harley oli kokeillut sitä 1963 BH Scat mallissa. Ongelma oli tilan lisäksi se ettei sopivia moottoripyörän jousia ollut saatavilla. Kaikki kun käyttivät kokoonpuristuvia ja nyt piti saada venyvä iskari. Ensimmäisen kokeilukappaleen hän teki täyttämällä elementin polyuretaanilla. “Sub Shock” proton hän rakensi FXWG:n rungon pohjalta. Lyhyissä koeajoissa jousi toimi hyvin, mutta matkalla Sturgisiin se väsyi ja matka piti jättää uuden pyörän osalta kesken . Ehkä onnikin, ei tullut esiteltyä patentoimatonta konstruktiota julkisuuteen.
Uusi jousi löytyi teollisuuden käyttämistä tuotteista, pieni, jäykkä ja kallis. Firmaan otettiin yksi asentaja lisää ja  uusi Sub Shock FXWG esiteltiin huhtikuun 1981 Easyriders lehdessä .  21:n rungon tilaus tuli, mutta samaan aikaan Davisin ja myyntimieskolleegan sukset menivät niin pahasti ristiin, että heidän tiensä erosivat. Road Worx karahti kiville ja velat painoivat Davisin niskaa. Oli aika tarjota idea kokonaisuudessaan jollekin kiinnostuneelle. Harley ei ollut enää päälimmäisenä Davisin listassa. Hän tajosi ideaansa mm. Honda Americalle ja joillekin muillekin. Honda ei ollut kiinostunut ja muut tarjosivat vain pikkurahaa. Haistoivat vissiin myyjän pakkosauman.
 
Kun vaihtoehdot olivat näin vähissä, Davis soitti Bleusteinille ja yllättäen tehdas tarjosikin huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Tarjous sisälsi rojaltin jokaisesta myytävästä rungosta, mutta siinä oli ns. “lifetime cap” joka ymmärtääkseni sisältää tietyn katon mitä sopimuksella maksetaan. Tuota ehtoa Davis ei saanut pois ja asianajansa kehoituksesta allekirjoitti sopimuksen 6. tammikuuta 1982.  Lakimies ei uskonut että tehdas koskaan saavuttaisi  tuota “lifetime cap” rajaa. En tiedä mikä se on ollut,  mutta lienee  jo ylitetty aika reippaasti. Davis antoi patentit, työkalut ja kuusi valmista Sub Shock runkoa MoColle.  1983 kesällä sitten Harley esitteli Evo-koneisen Softailin 1984 mallinaan.

Voi väitellä pelastiko Harleyn Evo-kone vai Softail-runko? Ehkä kuitenkin molemmat yhdessä. Joka tapauksessa Softail oli menestys heti alusta lähtien. 1984 se lisäsi Harleyn myyntiä 31%.

Alla kuvia kehityskaaresta
1. Ensimmäisen proton jouset
2. Davisin 1972 FX
3. Takaswingi
4. Eka myyntiversio
5. Sportsterin runko

[Kokkonen]

Muutama kuva lisää

1. Sub Shock runko
2. Mies ja tuotteet
3. Road Worx myyntiesite
4. 1981 Easyriderin kuva Sub Shock FXWG pyörästä

[Janne R.]

Oon vissiin lukenu kotiläksyt huonosti kun mulle tää oli suurelta osin uutta - ja erittäin mielenkiintoista - tietoa. Kiitokset vaivannäöstä!

[Kokkonen]

Hydra-Glide

Harrikalla oli Springer keula käytössä Knucklesta Pannuun vuoteen 1948. Keula oli toiminut hyvin, erityisesti vaimentimien kanssa, mutta se oli ulkonäöltään vanhahtava ja joustoakin se tarjosi vain 2 tuumaa. Tosin aiemmin ei ollut paremmasta tietoa, eikä tarvettakaan.
BMW oli ensimmäisenä ottanut sajatuotantoon  etuteleskooppijousituksen jo vuonna 1935 R12 ja R17 750cc malleissaan.

Brittien ja muiden eurooppalaisten moottoripyörien invaasio USA:n alkoi 40-luvun loppupuolella. Näissä oli jo hydraulinen etujousitus, Triumphissa 1946 500cc Speed Twinissä, BSA:lla 500cc A7:ssa 1947, Vincentissä puolittain 1948. Tämä ei jäänyt Harleyltä tietenkään huomaamatta. Vaikka Indian oli jo vaikeuksissa piti Harleyn vastata eurooppalaiseen kilpailuun omalla teleskoopillaan ja varmistaakseen imagonsa säilymisen.

1949 rullasi sitten Hyrda-Glide Pannu ulos tehtaan linjalta. Vaikka H-D kopioikin jousituksen tyyppiä, niin ulkonäöllisesti sen teleskooppi oli paljon kilpailijoitaan massiivisempi. Jousitus oli ajan tyylin mukaan hyvin peltikuorien sisään kätketty. Ensimmäisissä alaputket olivat mustat. Yläosan peltisuojat olivat alkujaan rosteria jota käytettiin tuohon aikaan paljon. Tyypilliseen tapaan ensimmäisenä vuotena teleskooppeihin tuli muutamia muutoksia, jonka jälkeen ne pysyivätkin sellaisenaan vuoteen 1959 ja sama tyyli on sälynyt matkamalleissa nykypäivään asti.

Hyrda-Gliden teleskoopin malleja oli kolme, soolopyörään 1949, säädettävä sivuvaunuun 1950 ja servicariin 1958. Hydran jousto oli 5 ja ¼ tuumaa. Springeriä sai edelleen tilauksesta.

Alunperin Hydra-Glide tarkoitti vain teleskooppia, mutta  lienee jopa tehtaan antama, koska se on mainittu jo vuoden 1949 (leimana, vasta 1952 painettuna?)  tilauslomakkeessa ”With Hydra-Glide Fork”. Harvinaista, sillä viralliset pyörien tyypit olivat E, EL,ES, F, FL ja FS. Nimet olivat yleensä tulleet ”kansan suusta” eikä niitä ollut tehtaan virallisissa papereissa käytetty. Vaan tämän jälkeen on, Duo Glide, Electra Glide, Tour Glide.....

(Edit: pikku tarkistuksia Hydra-Gliden nimen synnystä)