Ennen niin aktiivinen ja aktiivisesti seurattu foorumi on tuntunut hiljentyneen viime aikoina, joten heitetään oma lusikka soppaan ja aloitetaan uusi lanka.
Palataan vuoteen 2015. Olin omistanut nelisen vuotta kaksi evosoftailia, ensin -86 ja myöhemmin -98. Night Train oli ollut uskollisena ratsuna pari vuotta ja se oli siistitty 2010-luvun alun leveäperävirityksistä kevyesti kustomoituun vakiokuosiin, eikä siinä sinänsä mitään vikaa ollut. Rakentelunälkä kasvoi kuitenkin syödessä ja mieli alkoi tekemään vanhempaa pyörää, eihän siinä auttanut kuin ruveta katselemaan. Siihen aikaan ei ollut muuta mahdollisuutta kuin pistää softaili vaihtoon ja tilalle tietysti pannu. Ensimmäinen pannu tuli 2016 alkuvuodesta, ja sitä ruvettiin rakentamaan. Long story short, pannu lähti uudelle omistajalle 2018 kun ei ollut opiskelijana enää varaa sitä rakennella siihen malliin kuin olisin halunnut. Kaduin tietysti sen myyntiä heti, ja koitin uskotella itelleni että shoveli on melkein sama juttu. Olihan se pannunkorvike kiva rakennella mutta jotain siitä puuttui kuitenkin. Mielessä kyti ajatus uudesta pannusta koko ajan, mutta koska edelleen opiskelin niin en kovin tosissaan pannuja kuitenkaan katsellut.
Pikakelaus vuoteen 2023 ja alkukesään. Tutulla oli synttärijuhlat kerhollaan ja sinne löhdettiin. Onniteltuani sankaria silmiin osui tallin pyörärivissä riisuttu, vähän surullisen näköinen pannu ja tietysti utelemaan että kenen se on. Omistaja tuli paikalle hetken kuluttua ja siinä sitten porukalla ihmeteltiin pannua ja juotiin kaljaa koko ilta. Seuraavana päivänä omistajan kanssa ruvettiin tekemään kauppaa pyörästä, tuohon aikaan olin jo valmistunut ja työelämässä kokopäiväisesti joten mahdollisuudet pannun omistamiselle oli jo vähän paremmat. No eipä siinä, kaupat tehtiin, hain pyörän kotia ja rupesin hiljalleen ihmettelemään ostosta.
IMG_4596.JPG
Alusta lähtien oli selvää ettei tällä kiire ole, pannunkorvike kuljetti reissuilla ja työt veti toiseen maakuntaan joten rakentelumahdollisuudet oli senkin vuoksi jo haastavat. Aihio miellytti silmää monilta osin jo lähtökohtaisesti ja siinä oli paljon hyvää osaa. Rupesin purkamaan pyörää osiin, olin ajatellut että runko on joku tarvikevalmiste mutta se paljastuikin lähes leikkelemättömäksi -48 wishboneksi. Suunnitelma siis muuttui kun rupesi pussihousuttamaan jonkun toisen puolesta, orkkisrunkoa en raaskinut pilkkoa kopteriksi ja runko olisi vaatinut paljon kunnostusta jotta siitä olisi saanut hyvän. Kerhoveli etsi orkkisrunkoa -49 pannuun joten myin rungon ja hankin tilalle toisen rungon. Koska edelleen pyörä oli toisessa maakunnassa kuin missä työskentelin, niin jätin projektin lepäämään ja keskityin hankkimaan osia.
2024 sain työpaikan täältä Pirkanmaalta ja ostettiin talo, sain myös ihka oman tallin missä kiroilla ja juoda kaljaa. Pannu otettiin taas vähitellen työn alle, hiljaisen vaiheen aikana suunnitelma pyörän tulevasta olomuodosta olikin muuttunut niin kuin näillä on tapana. Alkukesästä pannu jäi tuohon kuosiin ja nyt syksyn rauhoittuessa tulee taas aktivoiduttua tallissakin. Takalokasuojan Crazy Frank-tyyppinen kilpiteline ei jää, se tökki silmää heti kun sen tuohon heppasi paikalleen. Lokasuojassa on vielä tehtävää ja pakoputkista pitäisi lyödä jotain visiota lukkoon. En oo koskaan ollut hyvä ottamaan kuvia projektien aikana, tätä kirjoittaessa toivoo että olisi tullut otettua. Vanhassa tuvassa riittää askaretta ja isompaakin remonttia, mutta aina silloin tällöin tulee jotain pannuun tehtyä. Päivitellään tätä kuitenkin kuvien kera kun saan jotain näkyvää aikaiseksi, keväälle tämä olisi tarkoitus saada kaduille.
IMG_5945.jpeg
6299ECC5-07F0-41FA-980F-B431A302AC1F.JPG